Minun Afrikkani

Yksi Kampalan hienoja puolia (aina vaan verrattuna Lilongween siis) on se, etta taalta loytyy ihan oikeita kirjakauppoja. Siis sellaisia, joisa myydaan muutakin kuin koulukirjoja tai uskonnollista kirjallisuutta. Kaiken lisaksi uutena. Divareissa ei ole mitaan vikaa, mutta uusissa kirjoissa (pokkareissa lahina nykyaan) on oma hohtonsa.

Kaytin tanaan vapaapaivan osittain hyvin heti laakarikaynnin jalkeen - oon taas saanut jonkun aika ilkean bakteeritulehduksen suolistoon. Jouduin odotettelemaan kaupungilla, etta Tirppa menis nukkumaan, joten meni haahuilemaan kramppaavan mahani kanssa kirjakauppaan. Onneksi kateista ei ollut mukana hirveasti, muuten olisin ostanut varmaan kymmenen kirjaa. Nyt itselle mukaan tarttui vain kaksi a Tirpalle toiset kaksi.

Malawissa kavin lounaalla lahes aina kotona. Joskus, aika harvoin, kavin ulkona syomassa, mutta silloinkin hain miehen kotoa mukaan. Lilongwen hallintokeskustan ravintola/kahvilatarjonta oli kuitenkin sen verran heikko (laskujeni mukaan 5 potentiaalista paikkaa koko pohjoispuolella kaupunkia ja niista ainoastaan 2 kavelymatkan paassa toimistosta), etta hirvean usein ei samoin paikkoihin jaksanut menna.

Kampalassa ei kotiin ole lounaalla mitaan asiaa. Ehtisin ehka tsagalla tunnissa kotiin ja takaisin, mutta syominen jaisi valiin ja todennakoisesti ruuhkassa menisi ainakin 1,5 h yhteensa. Evaita en jaksa vasata, niinpa kaynkin lahes joka paiva ulkona syomassa. Taalla ei valinnan varaa puutu - joskin laiskuus vahentaa mahdollisuuksia. Silti kuitenkin pelkan kavelymatkan paassa toimistolta on ainakin 12 ravintolaa. Tarjolla on paikallista ruokaa (joka on ihan kaypaa, mutta sita ei jaksa montaa paivaa perakkain), intilaista, kiinalaista, hampurilaisia yms., kontinentaalia, kahvilaruokaa ja fancya italialaista. Jos viela jaksaisi ottaa auton ja ajaa vahan matkan paahan, tarjonta laajenisi huomattavasti.

Yleensa en jaksa lahtea autolla minnekaan, parkkipaikkoja on nimittain mahdotonta saada palatessa. Ensi viikolla voin kuitenkin joutua tekemaan poikkeuksen. Samaan kaupunginosaan toimiston kanssa (kuitenkin ajomatkan paahan) on viime maanantaina avattu sushi-ravintola, joka on kuulema ihan huippu!!

On tassa Kampalassa asumisessa puolensa!

Taalla on aina aurinkoista arkena ja viikonloppuna sataa aina. Ihan oikeasti. Tai silta se ainakin tuntuu. Ma en muista viinkonloppua, jolloin ei viimeistaan puoliltapaivin (kumpanakin paivana) olis pilevet alkaneet keraantya taivaalle ja iltapaivalla vetta tulee aina kuin kaatamalla. Se on ankeaa. Mitaan kivaa ei voi koskaan tehda, kun ei paasta liikeelle ennen kymmenta ja sitten jo alkaakin sataa.

Viime viikonloppuna mun piti menna tassa lahella olevalle soutuklubille (Miami Beach nimeltaan...) soutamaan. Paatiin kavereiden kanssa melkein sinne ja sitten taivas aukesi ja vetta tuli kuin Esterin perasta.

Arvatkaa vaan, onko talla viikolla joka paiva klo 7-17 ollut hyva saa? No on. Ja missa ma olen? Toimistossa tietenkin. GRRR.

Taalla ihmisista puhutaan aika mutkattomasti valkoisina ja mustina ja paikalliset keskenaan vertailee ihojen savyja (complexion). Etela-Afrikassa on viela kasite "coloured", mika on sitten jotain silta valilta. Meita kutsutaan taalla(kin) muzunguksi, mika alunperin on tarkoittanut muukalaista, nykyaan valkonaamaa. Afrikkalaisten kanssa taa on jotenkin hirvean helpoa ja simpplelia.

Vaan ans olla, kun meille tuli yksi uusi ei-valkoinen tyontekija Euroopasta. Sen kanssa ei ihonvarista enaa ollutkaan yhta helppo puhua. Ma olen vahan tippunut kartalta, mutta onko niin, etta siella musta ei ole enaa poliittisesti korrekti termi? Oli jotenkin tosi omituista, kun han itse viittais omaan ihonvariinsa jotenkin kierrellen ja ma sitten jotenkin ingnoroin koko aihetta. Omituista sinallaan, koska taalla ei mene paivaakaan, etteiko jonkun varista puhuttais. Ei mitenkaan laadullisena tekijana vaan lahinna puhuttaessa siita, minka variset vaatteet kenellekin sopii tai mika kynsilakka nayttaa hyvalta kenellakin jne. En ihan oo ymmartanyt, miksi termit valkoinen ja musta ei oo sopivia - tokihan ma olen enemman possunpunainen ja kollegat eri savyisen ruskeita, mutta mita sanoja mun sitten pitais kayttaa????

KOneellista pyykkia nimittain tanaan. Pesin aikani kuluksi kaikki vanhemmat verhot, noita pari kuukautta sitten ripustettuja en jaksanut repia alas. Silitin ne kaikki myos. Lisaksi pesin maton. Ja myrkytin torakoita. Ja siivosin kaikkea muutakin.

On se hienoa, etta on kokopaivainen siivooja, jonka toimia naa oikeastaan kaikki olisi. On niiiiiiin ikava Susieta Malawista - se oli kuulka sellainen aarre. Tulee vahintan kerran viikossa mieleen, etta miksi ihmeessa toi Betty oikeastaan tyoskentelee taalla.

Nyt se haluaisi myoskin lainan. Vaatimattomasti 8 kertaa kuukausipalkkansa verran. Silla on kuulema taloprojekti menossa (enka oikestaan epaile selitysta, kaikki taalla rakentaa jotain). Ongelmana on vaan se, etta me oltais sitten parin vuoden verran Bettyn kanssa kimpassa ja se on aika eri homma kuin mita ma olin kaavaillut. Nimittain jos Tirppa menee syksylla 5 paivana viikossa tarhaan, me ei enaa tarvita kahta henkiloa pyorittamaan taloa ja Hajirah on todellakin se, joka me pidettais. Onneksi Bettylle tarvii selittaa taa vasta tiistaina ja silloikin aion sanoa, etta puhutaan asiasta uudestaan elokuussa, kun kuviot on selvilla!

Meidan Tirpasta on kasvanut taalla puskassa varsinainen luonnonlapsi. Ensin se opetteli pottatreenin oheella kaymaan puskapissalla meidan varsin laajalla pihalla. Nyt kun se sujuu jo jouhevasti ja housut osatan vetaa alas ja ylos hienosti, piti repertuaaria kasvattaa puskakakkaan.

En yhtaan eka tajunnut, mita neiti oli tehnyt, kun se tuli selittamaan kakasta. Sitten se naytti paikan ja kas, siella tosian oli kasa. Housut ei menneet yhtaan likaiseksi eika muutenkaan tullut mitaan sotkua. Oli aika vaikeaa pitaa naama peruslukemilla ja kovasti kehua tyttoa. Olihan se nimittain eka kakka muualle kuin vaippaan...

Lomaan on viela ihan hirvean pitka aika, mutta siita huolimatta (tai nehka juuri siksi) oon jaksanut sinnikkaasti pitaa kirjaa jaljella olevista paivista. Aloitin laskennan jo huhtikuussa - kertoo ehka jotain siita, miten hartaasti kaivattua se loma tulee olemaan.

Toissa on ihan kivaa. Tai siis vaarin, toissa on kivaa ja tyotehtavat on mielenkiintoisia enimmakseen. Tunsin syvaa tyydytysta nyt toukokuussa, kun mun hallinnoima ohjelma sai tietaa mahdollisuudesta lisarahoitukseen paikalliselta taholta ja hurjan (kiireisen) hankesuunnittelurumban jalkeen vahvistus rahoituksesta tuli. Ohjelmaa laajennetaan nykyisesta 6/23 opettajan taydennyskoulutuslaitoksesta 15/23 eli vuoden lopussa meidan ohjelma kattaa yli puolet maasta. Samalla se tarkoittaa oletettavasti myos sita, etta mun tyopanokselleni on kysyntaa ainakin kahden vuoden ajan. Mitaanhan ei ole viela paperilla, mutta just nyt en jaksa siita stressata, kun en itse asialle voi yhtaan mitaan.

Se, mika vaikuttaa voimakkaasti toissa viihtymista heikentavasti , on toimiston ilmapiiri. Taalla on kertakaikkiaaan vaan aika heikko fiilis, johtuen paljolti meidan pomoista. Oma pomo on ihan jees ja toimii mahtavana suodattimnena isolle osalle p:sta. Osa siita kuitenkin tihkuu tannekin ja me ollaan ihan helisemassa. Ilmapiiri on sen verran nihkea, etta yksi ja toinenkin on lahdossa. Sitten vasta kivaa tulee!

Ei siis ihme, etta loma siintelee horisontissa liiankin houkuttelevasti. Paska homma, etta sita on niin onnettoman vahan...

Prkele! Kohta palkkaan meille kuskin tai siirryn pelkastaan taksin kayttoon. Vaikka lahtisin kuinka aikaisin, jumitun AINA ruuhkaan (etenkin iltapaivisin). Tanaankin ajoin 7 km matkaa liki tunnin. Eika siina mitaan, jos siella olis rehelliset jonot, mutta kun suurin osa kuskeista on urpoja, jotka tunkee ja tukkii kaikki risteykset. Liikennepoliisistakaan ei ole mitaan iloa, ne vaan pahentaa ryysista niiden paattomilla ohjeilla! GRRRRRRRR!

Kaikki hyva loppuu aikanaan. Kai. Ollaan oltu ihan supertyytyvaisia Tirpan nykyiseen tarhaan. Lapsi viihtyy ja nanny viihtyy, fasiliteetit on just sopivat, ohjelma riittavaa ja monipuolista, vetajat kivoja ja sijainti erinomainen. Niin ja pieni koko on tietty bonusta! Siksipa uuden paikan etsiminen tuntuukin todella kurjalta. Epailen, etta voidaan loytaa mitaan yhta kivaa - erityisesti kun haussa on edelleen vain puolipaivainen paikka.

Nykyisen tarhan, Magic Momentin vetaja on etela-afrikkalainen, joka on palaamassa miehen tyon loppumisen vuoksi kotiin. Uusia varteenotettavia yrittajia ei ole ilmaantunut (kaikkia sellaisia kylla, jotka haluaa vetaa voitot paalta, mutta ei pitaa huolta tarhasta) ja talon omistajakin on vissiin todella nihkeasti suhtautunut talonm kayttoon tarhana.

Harmittaa ennen kaikkea Tirpan puolesta. Tokihan lapsi tottuu ja sopeutuu, mutta kun tassa elamassa nyt muutenkin tulee aika paljon muutoksia, erityisesti kun jossain vaiheessa vaihdetaan maata ja joskus palataan Suomeen, niin olis suonut tarhan pysyvan samana. No, kai taalta joku kiva (tai ainakin semikiva) paikka loytyy. Yhtena vaihtoehtona saattais olla saannolliset play group tapaamiset. Tirppa on kaynyt leikkitreffeilla nyt n. kuukauden tarhakaverin luona - niita on ollut 4 lasta ja hyvin on mennyt. Tarhan sulkemisesta johtuen treffeja oli ilmeisesti mainostettu ja viime keskiviikkona pentuja oli ollut jo 7.

Pikkuhiljaa olen tullut siihen tulokseen, etta Malawilla ja Ugandalla ei oikeastaan ole niin hirveasti eroavaisuuksia. En nyt siis puhu paakaupungekista, silla Kampala ja Lilongwe ovat eri planeetoilta - toinen on kivikaudella ja toinen on mahdotoman moderni. Maaseudulla meno on kuitenkin aika samanlaista, joskin taalla ilmasto on huomattavasti suosiollisempi, joten ruokaa riittaa paremmin lapi vuoden. Suurimmat erot minun silmaani ovat: -Kanisterit. Malawissa maaseudulla vesi kuljetetaan avoimissa sangoissa tai muissa (avoimissa) astioissa. Taalla lahes kaikki kayttavat jonkin sortin kanistereita, joissa on yleensa viela korkki. -Pyorat. Malawissa kaikki kavelevat paikasta toiseen ja vain erittain hyvaosaisilla on maaseudulla polkypyora. Taalla isolla osalla on polkypyorat ja varakkaammilla moottoripyorat. Jopa isommat lapset saattavat tulla koluun pyoralla!

Ei auttanut meikkivoide! Tyyppi havisi vaalit.

Kampalalaisten aanestysinto oli aika alhaalla. Kukaanhan ei tieda kaupungin todellista vakilukua, mutta pormestarin vaaleissa annettiin VAIN n. 350 000 aanta - ihan tolkuttoman vahan jos multa kysytaan! En kylla voi syyttaa paikallisia, kuka jaksaisi viikon valein raahautua aanestyspaikalle jonottelemaan aanestamista vaaleissa, jotka todennakoisesti ei muuta yhtaan mitaan...

Meidan vakkari taksikuski toi mut eilen toista kotiin (vaatimaton tunti siina meni, kun sateiden vuoksi ruuhkat on kammottavia) ja oli vakuuttunut, etta meikkipelle saa jonkun uuden jobin anyway "bacause the president likes him". Niinhan se menee, ei tarvi osata mitaan, kunhan pressa tykkaa!

Jos nyt vaikka vahan polyja tasta blogista pyyhkisi. Vaikkapa pormestarinvaalien uusinnan kunniaksi :) Ei ole tietoa, saiko edellisen paivityksen meikkipaa osallistua uudestaan. Kai se sai, kun "ei itse ollut tietoinen vaalivilpista". Niinpa niin, ainahan ne tulee pyytamatta ja yllattaen kaikki tilanteet poliitikoille.

Tanne kuuluu kovin tavanomaista. Mina kayn toissa, Tirppa kay tarhassa ja Siippa pyorittaa huushollia. Tosin saattaa olla, etta arkirutiinit meneekin uusiksi, kun Siippa kutsuttiin tyohaastatteluun. Ei siis sijaishommiin, vaan pysyvaan pestiin (vaikka se kovasti oli tutustumiskaynnilla sanonut, etta hakee ihan vaan valiaikaisia hommia). Elamme siis jannittavia aikoja.

Lastenhoitaja Hajiralla oli ehka synttarit menneella viikolla. Nanny itse ei tata kertonut, mutta Tirpan laulama "Hapi bootdei die hajia" ikaan kuin paljasti asia. Voihan se toki olla joku toinen tenava sielta tarhasta, mutta epailisin kylla hoitajaa. Selvastikaan ei Tirpan kuullen enaa pida puhua mitaan luottamuksellisia, kun ne paljastetaan valittomasti pitkin kylia!

Olin viime viikolla melkein Kongossa tyomatkalla. Pitaakin pisaa kuvia - maisemat oli upeita, mutta taytyy sanoa, etta rajaseutu on kylla niin jumana hylkaamaa loukkoa, etta ei tosikaan. Yllattaen kylla siella tarjoillaan maailman parasta perunamuusia! Kuka olis uskonut!

Olisitteko yllattyeneita, jos sanoisin, etta tama mies yritti kusettaaa Kampalan pormestarinvaalissa tanaan. Joltain vaalipaikalta loytyi jo sinetoityja aanibokseja (ennen aanestyksen alkua), joissa oli PLEKASTAAN Sematimballe annettuja aania.

Ne vaalit sitten peruttiin. Yllattaen. Tanaan onkin Kampalassa kuulema ollut normaalia levottomampaa, kun kannattajat mellakoivat. Pressanvaaleja sen sijaan vietettiin hyvin rauhallisissa merkeissa. Me tietysti varauduttiin kaikkien ohjeiden mukaan kahden viikon ruualla ja vedella, tankit taynna bensaa jne. mutta lopulta viikonlopun suurin jannitysnaytelma oli, nouseeko Tirpan kuume joka paiva reilusti yli 39 c vai ei.

Ma en jaksa enka viitsi, joten ohjaan teidat nyt toistaiseksi siipan blogia lukemaan. Sielta ne munkin tarkeimmat kuulumiset usein valittyy.

Runosyoni sykkii onnettoman huonsoti, joten ajattelin boostata sita vahan saamallani tunnustuksella, jota en torkeasti ajatellut jakaa eteenpain (kaikki seuraamani blogit ovat jo tunnustuksen parissa!)

Tunnustuksessa kasketaan kertoa itsestaan 7 asiaa ja jatkaa sitten eteenpain 7:lle blogille. Tassa seitseman satunnaista asiaa minusta:

1. Olin ennen hyperaktiivinen, nykyaan olen loysa paska. Entisessa elamassa mulla oli miljoona harrastusta ja joka paiva hurjasti tekemista. Nykyaan en harrasta mitaan enka saa muutenkaan mitaan aikaan. En tykkaa tasta nykyisesta Empasta kovinkaan paljoa.

2. Haaveilen varmaan paivittain muutosta takaisin Suomeen. Tehostan haaveilua surffaamalla Etuovi.com:ssa ja tyovoimaministerion sivuilla etsimassa tyopaikkoja. Tosipaikan tullen en varmaankaan olisi viela valmis palaamaan.

3. Olin ennen tulenpalavasti kissa-ihminen. Nyttemmin olen sekakayttaja, koiratkin ovat aika kivoja. Siita huolimatta taloon tarvitaan ainakin yksi kissa pitamaan koira(t) aisoissa.

4. Olen bakteerien ja lian suhteen aika huoleton vanhempi. Ehka vahan liiankin. Periaatteella - kaikki mika ei tapa, vahvistaa. Annan siis lapsen syoda lattaille pudonneita ruokia, maistella vahan keppeja yms. Syonhan itsekin laukussa/taskun pohjalla muhineita karkkeja pitkaan senkin jalkeen, kun ne muiden mielesta ovat tosi kuvottavia. Viiden sekunnin saanto ei todellakaan pade mun kohdallani.

5. Nielen purkan, etenkin jos kyse on Hubba Bubbasta tai muusta maukkaasta kamasta. En kertakaikkiaan pysty sylkemaan niita pois. Jenkista saata voi luopua.

6. Rakastan Maija Poppasta, niin kirjoja kuin leffaa. En tieda moneeko kertaan olen lukenut (etenkin sen aidon ja oikean) kirjan, mutta aika moneen. Muutamat kaverit (ja ehka serkku) taitavat vielakin olla traumatisoituneita mun lukuhimostani ja erityisesti siita Maija Poppasen lukuhimosta, joka mulla oli pienena. Kavin kylassa vierailulla ja olin se tosi kiva kaveri, joka tuli sisaan, meni kirjahyllylle, otti kirjan ja luki siihen asti kun piti lahtea pois...

7. Haluaisin tehda tyokseni jotain muuta kuin papereiden pyorittelya ja kokoustamista. En viela ole keksinyt mita - ammatinvalintatesteista tulee aina sellaisia eparelevantteja juttuja kuten kampaaja tai pappi - kumpikin aloja, joihin mulla ei ehka ole kauheasti lahjoja eika kutsumusta.

En olis uskonut tata sanovani, mutta Malawiin on ikava!

Taalla elaminen on tietyssa mielessa kamalan paljon kivempaa (fasiliteetit on hyvat ja kaupasta saa lahes kaikkea), mutta ihmiset ovat kylla tosi paljon tympeampia kuin malawilaiset. Lievasti yleistetyna kukaan ei hymyile koskaan, palvelu on nihkeaa ja tervehdyksia saa kiskoa ihmisista pihdeilla. Ensin luulin, etta taa on joku muzunguun kohdistettu juttu, etta valkoisesta ei tykata, mutta kun sambialainen (Etela-Afrikassa vuosia asunut) kollega valittti samaa, totesin, etta se vaan on ugandalaista kaytosta. Ankeaa. Toimistossa on taalla jotenkin paljon heikompi ilomapiiri kuin Malawissa ja totta kai se vaikuttaa viihtyvyyteen.

Lisaksi naa on supliikkia sakkia, mutta teot on sitten ihan toista. Eli puhutaan, puhutaan ja puhutaan, mutta mitaan ei saada aikaiseksi. Taa on nyt huomattu moneen kertaa, varsinkin kaikissa virallisissa paperihommissa, mutta kylla muutenkin tyopaikalla. Malawilainen sentaan oli rehellisen aikaansaamaton eika saanut sua uskomaan, etta homma tapahtuisi silloin kun luvataan :D

Koti-ikavaan vaikuttava sosiaalisten kontaktien puute on ihan omaa syyta - lupaan tassa nyt vuonna 2011 tehda asialle jotain. Samoin yleiseen olotilaan heikentavasti vaikuttava liikunnan puute - ehka koitan saada itseni vaikka pari kertaa viikossa edes kavelylle jos ei muuta.

Eniten mulla on kuitenkin ikava "meidan porukkaa". Toistaiseksi yhteistyo takalaisten tyontekijoiden kanssa on ollut ihan ok (okei, nanny eli Hajirah on loistava), mutta Bettyyn mulla on mennyt hermot monta kertaa. Ei siis mitaan suurta - mutta ikavalla tavalla vaan vertaan koko ajan Susieen, joka oli lahes kaikin puolin erinomainen. Ma en millaan jaksaisi olla koko ajan kertomassa, mita pitaa tehda tai missa on parantamisen varaa. Lahina kyse on oma-aloitteisuudesta, jota Bettylla ei ole yhtaan. Musta kun tyontekijoiden haariminen ymparilla on muutenkin vahan vaivauttavaa, on viela vaivauttavampaa joutua puuttumaan niiden toihin.

Jos ihan tarkkaan ajatellaan, en ehka kuitenkaan haluaisi takas Malawiin, ainakana nyt just. Siella on taas bensapulaa ja dollaripulaa ja sahkokatkoja tuntuu olevan ihan koko ajan. Ja onhan se kaikin puolin jo nahty. Mutta ihanan rauhallista siella kylla olI!

Loma oli ja meni. Oli ihan mukavaa, sitten kun Suomeen paastiin, mutta loma oli talla kertaa vahan turhan hektinen (mm. autokoulun II-vaiheen suorittaminen vei yllattavan paljon aikaa), joten lomafiilis jai valilla vahan heikoksi. Aika kuvaavaa oli, etta ehdin nahda erittain harvoja kavereita ja heitakin kertaalleen, enimmakseen uudenvuoden juhlissa. Suurin osa jutuista,mita Suomesta piti tuoda, jai hankkimatta ja itselleni en ehtinyt ostaa mitaan...

Mina palasin Kampalaan eilen, Tirppa ja Siippa saapuvat viikon paasta perassa. Oli omituista tulla takaisin. Ajomatkalla kentalta mietin, etta ei tunnu silta, etta palaa kotiin. Sen sijaan omassa kodissa oli heti ihanaa. Taalla kaikki oli hyvin, vaikka me vahn jannattiin, mitenka uusi henkilokunta hommat handlaa poissaollessamme. Sen sijaan tanaan ei ketaan ole nakynyt, enpa tosin heti kaipasikaan ketaan ymparille pyorimaan.

Kylla taa tasta. En nyt ala tekemaan mitaan lupauksia vuodella 2011, toivekin on aika maltillinen. Jo en olis nain uupunut kaiken aikaa, elama voisi olla ihanaa.

Hyvaa vuotta 2011 kullekin!