EI oltukaan kayty Tirpan kanssa pitkaan aikaan pedikyyrissa. Yleensa mun jalat hoidetaan ja lapsi roikkuu tuolinreunalla kitisemassa, etta lahdetaan kotiin. Tanaan salongissa oli hiljaista, joten kysyin, tekisko ne mini-pedikyyrin myos Tirpalle. Ja tekihan ne - samoin kun manikyyrin. Enpa ole pitkaan aikaan nahnyt noin muikeaa ilmetta lapsen naamalla.
Halpaa lystia kylla. Molemmille mani- ja pedikyyri, koko lysti yhteensa alle 15 e. Yritin kotimatkalla sit selventaa, etta sitten kun muutetaan SUomeen (ei ajankohtaista, mutta yrittan pitaa Tirppaa kiinni oikeassa elamassa), ei hoidoissa voi kayda, kun ne on niin kalliita. EI tainnut menna ihan lapi.
Kas kas, eipa olekaan tullut kirjoitettua mitaan kuukausiin. No, eipa oo kukaan kaivannut edes eika blogitekstien puuttuminen ole yhtaan lisannyt minkaan muunkaan yhteydenpidon maaraa. Kai ma voin tanne siis aina joskus rustata jotain.
Mitas meille sitten viime kuuleman... Eipa paljon mitaan uutta. Ei kun jo, ollanhan me muutettu. Hylattiin koloniaalinen mansiooni ja muutettiin pikku mokkiseen toukokuussa. Sisatiloiltaan huomattavasti jarkevampi (nelioita on ihan sairaasti vahemman, mutta ne on to-del-la paljon jarkevammin kayetty kuin vanhassa) ja pihaltaan pikkiriikkinen. Onks taa sita down-shiftausta? Tasta olis ainakin helpompaa muuttaa Suomeen, kun talo ja piha ei ole niin overeita kun viimeksi.
Uudessa talossa on onneksi kuitenkin uima-allas, joten ei ihan tunnu silta, etta asuttais liian tavanomaisesti. Siina on vaan liian kylmaa vetta, tai siis kylmaa ja kylmaa, mutta ma olen niin vilukissa, etta ei paljoa huvita menna uimaan... Tirppa ja siippa kylla polskii pari kertaa viikossa vahintaan. Ehka makin joskus.
Uus asuinalue on tosi fantsu, siella voi menna kavelylle ja ma kavelenkin zumbaan (sekin on uusi asia, kayn siella nykyaan, siis vuoden alusta lahtien kerran ja nyt kaksi viikossa). Kauppaankin vois kavella, mutta kylla Pajerolla ajaa kivemmin.
