Sana on vapaa

Tai sitten ei. Taalla oli viela viime viikolla kolme paivittain ilmestyvaa sanomalehtea. Nyt niita on yksi. Kaksi muuta on "suljettu valiaikaisesti", toimituksissa oli muka kirje (jossa paljastettiin Musevenin, siis nykyisen presidentin pojan tyrkkimisesta seuraavaksi pressaksi), joka piti loytaa. Oikeampi syy lienee se, etta kaksi suljettua sanomalehtea olivat puolueettomia, se aioa jatkava on tiukasti presidentin taluutusnuorassa.

Eilen toisen sanomalehden toimituksella mellakoitiin. Mielnosoittajat halusivat, etta lehti avattaisiin, poliisi oli eri mielta ja kaytti kumiluoteja.



Observerin (viikkolehti) mukaan "Outgoing Internal Affairs Minister Hilary Onek set tough conditions for Monitor Publications managers if the paper was to reopen. The paper would have to sign an undertaking never to write negative stories about the army, the president or his family. But the managers, who claim that high-level meetings with government officials are still ongoing, refused to agree to the terms" 

Tastako taa lahtee? Malawissa enesimmainen alamaen merkki oli puolueettomie sanomalehtien sulkeminen. Tanne on moni taho ennustanut hassakoita lahivuosille, mutta voihan ennustukset olla vaarassa ja hassakat alkaa jo nyt... Toivotaan kuitenkin, etta ei.

Huh haipakkaa

En voi tajuta, etta ollaan jo toukokuun loppupuolella! Eipa ole todellakaan tarvinnut laskea paivien kulumista niin kuin joskus. Paivat ovat suhahtaneet toissa niin hirveaa vauhtia, etta useammin kuin kerran oon ajanut kotiin ja tajunnut, etta en sina paivanaei oo tullut syotya, juotua tai kaytya vessassa... Meilla ei toimistossa ole minkaan nakoista kantiinia, joten lounaalle pitaa aina lahtea tai sitten pitaa tilata jostain. Samoin juomavesiautomaatti on kaukana kaytavassa ja sinne tarvii erikseen menna, joten juotua tulee usein liian vahan. Aika huono yhdistelma imettavalle aidille.

Kiire on paasaantoisesti johtunut pomon jatkuneesta lomasta. En siis vielakaan ole tavannut mun pomoani paluuni jalkeen, mutta sen sijaan oon jo 3 viikkoa toiminut hanen sijaisenaan. Aika mielenkiintoinen yhdistelma. Pomo tulee nailla nakymilla ensi viikolla - onneksi. Jos paasis vaikka tekemaan niita omiakin toita jossain valissa...

Aika yksipuolista elama on ollut viime viikkoina. Lahina toita, toita ja toita. Viikonloppuihin on mahtunut useammat laksiaiset, nyt osapuilleen kaikki mun kaverit ja suomalaiset perheet, joissa on pienia lapsia on lahteneet taalta. Pitaisi jaksaa taas tutustua uusiin ihmisiin, mutta ehka se saa nyt odottaa vahan aikaa.

Standardit loystyy

Afrikassa on tullut nyt yhteensa vietettya jo sen verran monta vuotta, etta huomaan aina Suomessa ollessani muuttuneeni monella tapaa. Kaikki muutos ei valttamatta ole parempaan - erityisesti standardien holentyminen valilla vahan hatkahdyttaa itseakin. Osittain se varmaan auttaa mielenterveyden yllapitoon. Jos vuodesta toiseen jatkuvasti vaatisin, etta kaiken pitaisi menna kuin Suomessa, olisin varmaan jo pimahtanut tai sitten palannut Suomeen :)

Ja sitten on se toinen puoli, mista en ole erityisen ylpea. Jos standardien hollentyminen tarkoittaa turvallisuusriskia, omaa toimintaa pitaisi vahan skarpata. Naihin tallaisiin kuuluu mm. lasten turvaistuinkayttaytyminen (tama tuli mieleen Leopardikuningattaren blogista).  Omassa autossa lapset tietysti matkustavat aina omissa jakkaroissaan, vauva turvakaukalossa ja Tirppa turvaistuimessaan. Stten on naita poikkeuksia;  taksi lentokentalle/lentokentalta, leikkitreffien kavereilta saadut kyydit jne. Olen jarkeillyt niin, etta surkeakin turvaistuin tai edes turvavyo on parempi kuin ei mitaan, joten Tirpan kohdalla saa aina (jos  vaan on takana turvavyot...) jonkunlaisen turvavirityksen aikaan. Vauvan kanssa on hankalampaa. Tilanteitakin on kylla vahemman, lahina noi lentokenttamatkat. En kylla tieda, miten niita voi juurikaan skarpata, kun taalla turvavoiden kaytto takapenkilla (tai oikestaan myos etupenkilla) ja varsinkin turvaistuimet ja vauvojen turvakaukalot ovat edelleen lahina ulkomaalaiset haihatuksia.

Pahinta tassa ehka on, etta ensimmaisella kerralla (silloin kun saavurttiin ekaa kertaa Ugandaan) olin aivan paniikissa, nyt tunnen lahina jossain maarin huonoa omatuntoa. Aika skarpata?!