Edellisen viestin kommenttiboksissa joku kyseli, miten keskiviikkona oikein meni. Ja ihan hhyvinhan se - lapsi oli oikeastaan tosi innostunut koulupuvusta ja ma olin se pettynyt yksilo, kun pitikin menna urheiluvaatteissa (PE kit), kun ke ja pe on liikuntaa ja silloin pitaa aina olla PE kit paalla.
Innokas koululainen halusi lahtea tosi hyvissa ajoin kouluun (meilta kavelee lapsen tahtiin koululle pain alamakeen n. 8 minuttia) ja hoputti mua ja lastenhoitajaa, kun muka oltiin hitaita...
Tanaan sai sitten vihdoin laittaa sen oikean unniformun. Se tosin oli lahella laukaista kriisin, kun housuhame oli kuulema liian loysa vyotarolta.... Musta se oli oikein mukava - ei kirea, mutta ei se housuhame ollut paaltakaan putoamassa, mutta onneksi tilanne laukesi aika akkia :D
Tirpan koulu alkaa ensi keskiviikkona. Tana vuonna on vuorossa esikoulu, Reception. Tuolla noiden koulussa ikaraja menee tyhmasti kesakuussa - lapsi on siis vahan liian vanha, etta olis saanut olla paivakodin puolella viela tana vuonna.
Kaytannossa hyppays paivakodista esikouluun ei ole niin hirvean suuri. Oma luokka on toisella puolella pienten pihaa ja opettaat on tuttuja. Suurimmat muutokset on, etta aamut ei enaa ala joustavasti vaan paikalla olsi suotavaa olla tasan klo 8 (pienet saa tulla puoli yhdeksaan mennessa) ja paalla pitaa olla koulupuku. Kouluun ehtiminen taitaa olla enenmman mun ja lastenhoitajan ongelma, koulupuku sen sijaan on Tirpalle aika hankala asia.
Tirppa on melkoinen prinsessa (ei todellakaan ole perinyt sita aidiltaan) ja yleensa mallaa vaatteitaan aamuisin aika tarkkaan. Ajatus koulupuvusta on sen mielesta ollut kamala. Ma olen yrittanyt kaupitella sita sen varjolla, etta omasta mielestaan Tirppa se on nykyaan jo tosi iso tytto ja isot lapset kayttaa koulupukua. En ole viitsinyt sekoittaa lapsen paata silla, etta munkin mielesta koulupuku on varsin ristiriitainen juttu.
Mies kavi Tirpan kanssa talla viikolla hakemassa koulupukuja kolmena kappaleena..Luulen, etta se oli hyva veto, silla lapsi innostui niista jo hetkeksi koesovituksen yhteydessa. Saa nahda, tarviiko keskiviikkona taistella vai meneeko hommat itsestaan...
Mies ja Tirppa viettivat Suomessa lomaillen 5 viikkoa ja Pikkusiskon kanssa mekin kerettiin pariksi viikoksi. Alunperin meidan ei pitanyt menna, mutta vedin herneen nenaan peruuntuneen Harvardin koulutusreissun vuoksi ja kostoksi yhteiskunnalle ostin meillekin liput Eurooppaan. Oli kylla hyva reissu, sopivassa suhteessa suurkaupunkia (Berliini) ja mokkielamaa Hameessa ja Etela-Pohjanmaalla.
Palattiin tanne vasta viikko sitten, mutta spekuloin jo nyt ajatuksella uudesta lomasta. Joulu Suomessa ei varmaankaan ole mahdollinen. Halpoja lentoja loytyi kylla, mutta ajatus siita, etta pitaisi taas parissa viikossa ajaa yli 2000 km ja yopya koko loma sukulaisten nurkissa ei jotenkin houkuta. Ei varmaan sukulaistenkaan mielissa :) Ilan lapsia tai yhden lapsen kanssa se viela jotenkin meni, mutta kahden kanssa se ei vaan tunnu hyvalta ajatukselta. Meillahan ei ole Suomessa mitaan kotia, joten lomien suunnittelu on aina vahan haastavaa.
Nyt sain kuitenkin uutta pontta ajatteluun, kun kuulin perjantaina, etta oma pomoni tulee olemaan siraslomalla ainakin seuraavat 2 kk, todennakoisesti vuoden loppuun saakka. Mina "saan" sijaistaa hanta eli kaytannossa tehda kahden ihmisen tyot ilamn mitaan kompensaatiota. Eiko kuulostakin hyvalta. Niinpa johonkin valiin on pakko ottaa joku breikki. Parhaiten se sopisi miehen syyslomalle - siihen sattuu sopivasti toinen Eid-vapaapaivakin!
Mutta minne menna? Olen ehdottanut Mombasaa, Sansibaria, Istanbulia ja Dubaita. Matkatoimistolla olisi myos Malindiin paketteja ja voihan Ugandassakin lomailla (tosin ei rannalla). Mielipiteita!
