End of an era!

Huomisesta lahtien kaikki asiat meidan perheessa maaritellaan Ugandan ajalta aikaan Hajiran kanssa ja aikaan Hajiran jalkeen. Tosin voi olla, etta Hajiran on taalla viela huomenna, koska Irlannin suurlahettilas ei ole viela palannut lomalta (tai palaa tana iltana), mutta virallisesti huomisesta eteenpain H on toissa suurlahetystossa.

Meilla ei sitten kuitenkaan ole hoitajaa... Se hyva kandidaatti teki kuin tekikin meille oharit (miksi mulla oli tasta vahva kutina jo valinnan jalkeen? Kysyin silta varmaan viisi kertaa, etta oletko nyt aivan varmasti ottamassa taman tyon vastaan...). Okei, ei se tehnyt varsinaisia ohareita, se itseasiassa tuli meille ja selitti asian. Sen nykyisessa paikassa oli annettu palkankorostus kun se oli kertonut lahdostaan ja koska sen mukulat paasevat alennuksella siihen kouluun, missa se on toissa, me havittiin jalleen kokonaispaketissa.

Paska maiha, varsinkin kun talla kakkoskierroksella haastatellut/testatut kandidaatit on olleet enemman tai vahemman epakelpoja, syysta tai toisesta. Nyt on vissiin aika huono ajanjakso metsastaa uutta staffia, kun kaikki uudet ihmiset on saapuneet ja rekrutoi kilpaa. Yksi oli ihan ok, mutta aivan liian pehmo tolle meidan hurjapaalle. Yksi valehteli meille suoraan, toinen epasuoraan ja molemmat menetti paikan heti siina kohtaa. Parilla ei ollut oikein mitaan kokemusta ja pari asui aivan liian kaukana. Niinpa etsinta jatkuu yha, tavoittena olis kuitenkin loytaa joku jeesaamaan edes vahasen.

Vuorokausirytmi

Paastiin heinakuussa ilman mitaan ongelmia Suomeen ja jo sielta takaisinkin. Olin vahan huolestunut tyttojen vuorokausirytmista, joka oli keikahtanut parisen tuntia myohempaan kuin kotona. Oli tosi vaikeaa patistaa lapsia nukkumaan auringon paistaessa viela taytta hakaa enka ma itsekaan paassyt varmaan kertaakaan nukkumaan omaan normaaliaikaani (viimeistaa klo 23).

Kotiin tullessamme olin vahan hajalla venyneesta nukkumaanmenoajasta ja mietin, mitenkohan pitkaan aikataulujen palauttamisessa menee. Oli aika yllatys (ainakin itselle), etta heti ekana iltana lapset olivatkin ihan valmiita menemaan nukkumaan kahdeksan tienoissa. Koska tahan tasaiseen paivan pituuteen on ollut itse niin tottunut, en enaa osannut ajatella, kuinka paljon se asioihin vaikuttaa.

Pimea tulee joka ikinen paiva vuoden ympari klo 19 ja tytot ovat taysin ehdollistuneet siihen, etta kun pimea tulee, mennaan suihkuun ja nukkumaan. Taytyy myontaa, etta ensimmaista kertaa olin sitten vuoden 2009 todella pitkaan kesalla Suomessa ja havahduin takalaiseen paivan pituuteen ihan uudella tavalla. Tuntui suorastaan silta, etta olis tajunnut asian ekan kerran :D