Asmara on pieni ja kompakti kaupunki, missä on useampia kivoja asuinalueita. Iso osa ulkomaalaisista asuu muutamalla alueella keskitetysti, sitten ovat ne yksinäiset sudet, jotka ovat asettuneet johonkin muualle.
Meidan talomme sijaitsee vähän hassussa paikassa. Alueella ei ole muita ulkomaalaisia, eikä hirveästi muita ihmisiä. Asumme hassulla kaistaleella työväenliiiton, puiston, hallintorakennusten ja presidentinlinnan välissä. Meidän viereisellä tontilla asuu joku eläkkeellä ollut armeijan komentaja, mutta kaikilla muilla sivuilla ja vastapäätä on nuuta kuin asuinrakennuksia.
Aina välillä haaveilen asumisesta muiden ihmisten läheisyydessä, mutta aika nopsaan aintotean, että tässä on hyvä. Meillä ei vielä ole autoa ja kotoa oääsee näppärästi kävellen oikeastaan kaikkialle. Lasten kouluun menee nelivuotiaan vauhtia 17 min, töihin kävelen puolessa tunnissa ja pääkadulla ollan alle 10 minutissa, torille kestää ihan vähän pidempään. Mies suhauttaa pyörällä joka paikkaan puolta nopeammin. Voiko parempaa sijaintia siis toivoa!!
 |
| Meidän talo on sinisen vartijakopin kohdalla. Kadun päässa on työväenliiiton rakennus. Ainoa ihmisnaapuri on heti ekassa kulmassa oikealla. |
 |
| Meidtyöväenliiitonn portilta hallintorakennuksille ptyöväenliiitonin. Kadun toisessa päässä on keskuspoliisiasema. pressanlinna on oikealla olevien talojen takana. |
Ps. Tämä on kirjoitettu kännykän näytöltä - jos teksti on miten sattuu, pahoittelen.
Meilla ei Malawissa eika Ugandassa ollut juurikaan mahatuteja tai ruokamyrkytyksia. Lapsista kumpikin on tainnut sairastaa yhden vatsataudin, joka oli lyhyt ja helppo. Muistaakseni. Tai sitten olen aktiivisesti unohtanut asian... Itse sain muutaman jarean ruokamyrkytyksen ihan alkuvuosina Pohjois-Ugandasta, mutta sen jalkeen osasin varoa tiettyja ruoka-aineita matkustellessani kentalla, enka juurikaan sairastellut. Lapsista kumpikaan ei juuri ruuista sairastellut, miehella taisi olla muutama ruokamyrkytys.
Taalla seka esikoinen etta mies saivat kesakuussa oletettavasti salaatista ihan hillittoman taudin. Kummallakin se todettiin bakteeriperaiseksi, mutta sen tarkemmin ei tutkittu, mika bakteeri on kyseessa. Mies vei esikoisen Suomessa viela jalkitarkastukseen ja tarkemmassa viljeyssa ulosteesta loydettiin yha seka kampylobakteeria etta giardiaa. Niinpa meilla nykyaan pestaan vihannekset klooripohjaisella puhdistusaineella ja juomavedella. Muutenkin ruuan ja juomien suhteen ollaan paljon tarkempia kuin ennen ja kasienpesua syynataan jatkuvasti. Jannittavaa on se, etta pienempi sisko, joka jatkuvasti imeskelee sormiaan/paitaansa/tuoliaan/lelujaan/ravintolan poytaa/ihan mita vaan, ei ole toistaiseksi saanut viela minkaan sortin tautia.
Isompi lapsista sen sijaan laatoitti kylpparin lattia eilen uusiksi oikein isolla siveltimella. Jos kylpparissa olisi lattiakaivo, sotkua olisi ollut vahan iisimpaa siivota... Emme mitenkaan keksineet, mista ruusta popo olisi mahdollisesti tullut, joten nyt jannityksella odotamme, joutuuko koko perhe pikapuoliin sairastuvalle.
Palasin lomalta kolmisen viikkoa sitten ja muutamn paivan karvisteltyani yksi jkalustamattomassa talossa kontti vihdoin saapui. Voi sita juhlaa!
Kontin sinetit sahattiin poikki minun nahden ja kontti avattiin. Hammastyin aika lailla, silla tavarat jaivat Kampalassa, eka ollut tajunnut, etta kontti tosiaan oli aariaan myoten taynna.
Asialla olivat selvastikin ammattilaiset, silla n. 1,5 h myohemmin naky oli tama.
Olisipa laatikoiden purkaminen sujunut yhta sukkelasti. Rahtifirman miehet kylla purkivat pahvit kaikkien huonekalujen paalta, mutta laatikoiden purkamisessa meni ikuisuus. Totta puhuen ainakin 7 suurta laatikkoa on viela purkamatta... Ugandassa kaikissa taloissa oli suuret seinaan rakennetut kaapit. Eritreassa vanhoissa taloissa on useimmiten vaatehuone, mutta siinapa se. Ugandassa kaikissa taloissa on myos ruokakometro, mihin voi kavella sisaan. Taalla meidan keittiossamme on jokunen ylakaappi ja vahan enemman alakaappeja. Tilannetta ei juuri helpota vuoraemannan huonekalujen sailominen olohuoneessa...
 |
| Laatikoiden ja vuokraemannan huonekalujen kanssa oppii elamaan... |
Tytoilla alkoi koulu viime viikolla. Esikoinen siirtyi neloselle kolmosen sijaan. Ugandassa tytto oli siis year 3:lla englantilaisen systeeemin mukaan, mutta taalla lailettiin aluksi grade 2:lle ikatovereidensa kanssa. No, lapsihan pitkastyi kuoliaaksi ja lopulta opettajatkin ehdottivat, etta josko syksylla aloittaisi nelosella. Nyt tytto on tyytyvainen vuotta vanhenmnmista kavereista huolimatta. toistaiseksi luokalla on 7 lasta, muutamaa viela odotellaan saapuvaksi lomilta. Pikkusiskon luokalla oli viime vuonna 7 lasta, mutta nyt lapsia on vain 3. Oh well... Taalla on todella vahan ulkomaalaisia ja viela vahemman perheellisia perheen kanssa.
Koulumatkalla kavi pikuk haveri viime viikolla. Mies oli ollut viemassa lapsia kouluun, kun koulun lahettyvilla oli baarista yhtakkia sannanyt ulos pieni koira, joka oli iskenyt hampaansa pikkusiskon pohkeeseen. Haava ei itsessaan ollut kovin paha, mutta koiraa ei tunnettu lainkaan, eika ollut mitaan tieoa siita, onko se rokotettu rabiesta vastaan. Talla on viela joku aika sitten ollut melko hyva rokotusjarjestelma ja niin kotikoirat kuin katukoiratkin oli silloin rokotettu, mutta systeemi on romahtanut, joten katukoirat lienevat taysin omillaan. Rabies-rokotuksen loytaminen taalta olikin sitten oma lukunsa. YK-klinikalta sita ei loytynyt ja laakari joutui soittelemaan pitkin kaupunkia rokotuksen perassa. Onneksi rokotus loytyi kuitenkin aika vahalla etsimisella ja nyt rokotussarjasta on otettu 3/5. Kaikkea sita sattuu!
