Jaahyvaiset Ugandalle

Juuri ennen paasiaista lahdettiin viela kerran safarille sanomaan jaahyvaiset Ugandalle. Mina halusin nahda kirahveja ja lapset elefantteja, mutta ongelmallisen asiasta teki se, etta emme halunneet menna siihen lahimpana olevaan kansallispuistoon, missa molempia olisi nahnyt helposti. Niinpapaatimme autoilla vahan enemman ja hurauttaa kahteen kansallispuistoon sen sijaan.

Safarista on tullut ehdoton suosikkimatkailumuotoni naiden etelaisessa ja itaisessa Afrikassa vietettyjen vuosien aikana. Rakastan puistojen majataloja ja niiden tunnelmaa, seka parempien majatalojen huippuhyvaa palvelua. Rakastan erilaisia savanneja, puistojen vesialueita, auringonnousuja ja -laskuja ja puistoissa ajelua. Elaimia on hauskaa bongailla ja koska safarilla on tullut kaytya niin monesti, rakastan sita leppoisaa fiilista ajeluilla, kun ei ole pakko nahda yhtaan mitaan.Rakastan puhdasta ilmaa ja avaraa taivasta, erityisesti yolla, kun linnunrata kaartuu paan ylla.

Tata tulee hirvea ikava. Olemme onnekkaita, etta olemme saaneet kokea taman kaiken.




   


Paata sarkee

En tunne itseani mitenkaan ylettoman stressaantuneksi, mutta naista liki paivittaisista migreeneista ja muista paansaryista paatellen stressitasot on korkealla. Heraan joka yo useaan otteeseen ja naen jatkuvasti ikavia unia. Ei painajaisia eika mitaan suoraan muuttoon liittyvaa, mutta mm. toissayona unessa oli liian monta paallekkaista asiaa sovittuna ja lopulta en ehtinyt niista yhteenkaan.

Paivia taalla on jaljella 18. Vahiin kay ennen kuin loppuu. Toiden suhten asiat ovat kohtuullisella tolalla. Muiden jarjestelyiden suhteen ei olla niin paljon edetty... Generaattori on tullut hankittua sentaan. Ja uudet sangyt tytoille. Sen sijaan viisumeita ei vielakaan ole, eika myoskaan matkalippuja, kun niita ei viitsi ostaa ennen viisumeiden saamista.

Hitaasti mutta varmasti

Lahtovalmistelut etenevat hitaasti, mutta varmasti. Nyt on varmistunut se, etta tavarat lahtevat kontissa meriteitse Eritreaan. Olen tavallaan helpottunut paatoksesta, se tarkoittaa sita, etta juuri mitaan ei tarvitse myyda. Taalla kaytetyt tavarat menevat kohtalaisen helposti kaupaksi, mutta niiden myymisessa on aina oma ruljanssinsa. Yksi asia vahemman stressattavaa.

Lennotkin on vihdoin selvitetty. Lahdemme 7.5 Dubaihin ja sielta sitten joko seuraavana paivana tai sita seuraavana kohti Asmaraa. Tavallaan tekisi mieli olla Dubaissa muutamakin paiva, mutta matkatavararajoitusten vuoksi. FlyDubailla kun ei voi vieda kuin 20 kg per paa - enemmasta voi maksaa, mutta ei ole varmuutta mahtuuko se mukaan. Dubaisa varmaan iskisi osteluhimo nimittain...

Talla viikolla jarkkailyt ovat kuitenkin enimmakseen jaissa. Olen luoteis-Ugandassa pakolaisleireilla viimeista kertaa. Tama on yhdistetty tyo- ja jaahyvaismatka.  Jaahyvaismatka ehka enemman itselle henkisesti - toki olen tavannut ihmisia ja jattanyt jaahyvaisia, mutta enemman nautin pitkien ajomatkojen aikana maisemista ja yritan tallentaa niita mieleeni. Tuntuu jotenkin hassulta, etta kohta en enaa paase tanne.

Ei oo helppoo!

Kyllahan ma sen toki arvasin, etta Eritrean muuttaminen ei olisi ihan sielta simppeleimmasta paasta, mutta en arvannut miten hankalaa se oikein voisi olla.  Olen tassa viime paivina kayttanyt erittain runsaasti aikaa selvittaakseni seuraavat asiat:
  • Miten paasta Entebesta Asmaraan helpoiten ilman, etta valilasku olisi vahintaan 10h. Sinne paasee kolmea reittia taalta, Kairon, Istanbulin ja Dubain kautta. Kairossa ja Istanbulissa odotusajat ovat kurjat lasten kanssa liikkumiseen. Dubaihin taas ei paase yhtasoittoa sina paivana, mina mun pitaisi ilmoittautua. Pyysin jo viikon lykkaysta pikkusiskon balettiesityksen takia (!!), joten en tieda paljonko kehtaan kysya lisaa... Talla hetkella nayttaa silta, etta Dubain kautta saattaisi sittenkin onnistua, mutta siten etta ensimmainen lippu ostetaan Emiratekselle ja toinen FlyDubaille. Ihme kikkailua, varsinkin kun laukkujen suhten molemmilla on hyvin erilaiset saannot ja meilla saattaa olla hyvinkin paljon kamaa...
  • Miten saada meidan romppeet Asmaraan. Paikan palla tavaroiden saatavuus on heikkoa ja hinnat taivaissa kauppasaarrosta johtuen (plus sielta ei saa kateista, maassa ei ole yhtaan automaattia. Edustusrouva-Kata, tarvin tahan jotain neuvoja...). Kaikki ovat vahvasti kehoittaneet viemaan mukana omat huonekalut. Oh well, kiva idea. Ainoa harmillinen asia on, etta taalta Ugandasta rahdin vieminen nayttaa olevan supermutkikasta, ensin pitaisi paasta jotenkin Mombasaan (helppoa), sitten jollain ilveella pohjoiseen ja Punaiselle Merelle. Ikava kylla takalaisetn muuttofirmojen normaalisti kayttavat rahtilaivat eivat mene Massawaan ja Dijiboutin ja Sudaninka kauttaa ei tavaroita voi viela. Yksi reittti on viela selvittamatta ja se saattaa onnistu. Olen kuitenkin samalla myos selvitellyt, olisiko iisimpaa ostaa Ikean nettimyymasta kaikki kamat ja lahettaa ne Suomesta laivalla Eritrean. Yksi ruotsalainen tuleva kollega on tehnyt sen ja oli kuulema hyvinkin simppelia. Toistaiseksi suomalaiset yhtiot eivat ole vastanneet mitaan sahkopostikyselyyni, mutta en ole menettanyt toivoa. Jos tama vaihtoehto on jarkeva, lahetetaan taalta ilmateitse henkilokohtaiset tavarat ja liinavaatteet.
  • Miten saadaan meidan koirat Asmaraan. Pikkukoirilla on jo sirut ja rabies-rokoitus jne, joten ainoa puuttuva paperi on koirien maastavientilupa. Kuvittelin pitkan, etta koirat saadaan perille Istanbulin kautta rahtina (periaatteessa pitaisi onnistua), mutta sain tanaan juuri viestin, etta koirien pitaisikin matkustaa makustamossa ja siita tuskin tulee mitaan.Niinpa pitaa palata alkuun koko suunnitteluprosessissa. Hankaluutena on, etta kasittaakseni FlyDubai ei kuljeta koiria lainkaan. Koirille Egypt Air nayttaa ainoalta mahdollisuudelta, mutta en ole ihan varma, mita tasta tulee. Vanha koira jaa ikava kylla tanne, 11-v jattimaisen (3/4 Rodesiankoira ja 1/4 Tanskandogi) vanhan rouvan terveys ei enaa kesta lentamista ja vaikka se pahalta tuntuu, oikea ratkaisu on jattaa koiralle jaahyvaiset. Jos yksi ystavaperhe ottaa koiran, Tessa paasee viela uuteen kotiin, mutta mikali heille ei mahdu, on ratkaisuna lopettaminen :(
Mutta kaiken kaikkiaan aika mutkistasta. Ajatella, jos olisin saanut hakemani tyon vaikka Kambotsasta. Mitaan naista aiheista ei tarvitsisi pahkailla.

Se se on


Kata osui oikeaan. Uusi kohde on kuin onkin Eritrea. Kuulostaa vaaralliselta vai? Niin mustakin aluksi.


Asmara on kuitenkin vissiin ihan kohtuullisen kiva kaupunki (tai afrikkalaisessa mittakaavassa tosi kiva). Oikea, hyvinsuunniteltu city, missa on kaunista arkkitehtuuria, kahviloita ja turvallista kavella ja elaa. 



Niin kai vastaavisa maissa yleensakin on aika turvallista. Voimakas valtionjohto pitaa siita huolen ;) Ihmisoikeuskysymyksiin ei paree puuttua ja ilma on kovin kylma, mutta monelta Asmarassa elaneelta olen kuullut positiivisia tarinoita. Pitaa vaan tottua siihen, etta kaikkea (siis kulutustarvikkeita) ei ole saatavilla kovinkaan helposti, rahaa ei saa seinasta ja sahkoa on hintsusti. 

Jannan aarella

Hassua, Marjukka ehtikin jo kysella edellisen postauksen kommentteissa, etta koskas sita tulevaisuuttaa oikein valotetaan...

Kas kun taman viikon maanantaihin asti meilla ei viela ollut selkeytta asioiden tilasta. Tehtiin siis joskus alkusyksysta paatos, etta viimeistaan helmikuun loppuun mennessa haluttaiin tehda paatos, etta mihin nena kesalla nayttaa. Aika pitkaan Suomi oli voimakkaasti mukana kuvioissa ja viela jouluna ajattelin, etta kesakuun lopussa koittaaa muutto Hamenlinnaan. En hakenut  juuri mitaan toita oman organisaation sisalta, koska burnoutista toipumisestani huolimatta samanlaisen duunit eivat kertakaikkiaan kiinnostaneet.

Niinpa kieltayyi kaikesta mika ei tuntunut tarpeksi kiinnostavalta tai minka asemapaikka ei ollut miehen ja minun hyvaksyttavien maiden listalla. Hekemisen arvoisiksi nain pestit Makedoniassa (yleismanagerointia, jain haussa kakkosksi), Barbadoksella (oman alan hommia, jain kakkoseksi) ja Kambotsa (oman alan hommia, joita en oikeastaan edes hakenut, mutta paasin valintaprosessiin koska tulin valituksi talent pooliin). Noista oikeastaan vain Phnom Penhista tippuminen harmitti ammatillisesti oikein tosissaan.

Ja se uusi kohde... Se onkin varsinainen jokerikortti. Maa ei tainnut olla meidan kylla-listalla lainkaan, mutta saaattoi olla ehka-listalla. Siina mielessa kriteerit tayttyvat, etta paakaupungissa on kuulema tosi turvallista, liikenneruuhkia ei oikeastaan ole ja kohteeseen on mahdollista muuttaa perheen kanssa. Kv-koulukin paikasta loytyy, tosin vain yksi. Itse en tieda maasta juuri mitaan ja netti onkin laulanut viime paivina selvitellessamme kohteesta lisatietoja. Kylmaa siella nayttaisi olevan, tai ainakin reippaasti viileampaa kuin taalla. Hrrr, aloin jo panikoida palelemista :D

Viela en halua paljastaa kohdetta kunnolla, en ennen kuin nimi on paperissa. Toistaiseksi minulta on vasta pyydetty alustavaa hyvaksyntaa ja oletan, etta virallinen vahvistus tulee muutaman paivan sisalla.  Muuttoaika lienee toukokuussa, tosin saattaa hieman viivastya viisumista johtuen. Ennen kesalomaa kuitenkin.

Aika huikeaa. tanaan tuli tayteen 10 v miehen kanssa naimisissa, joista vajaa 10 Afrikassa. Saas nahda, missa seuraavat 10 vuotta kuluvat!

Olihan se ihanaa!

Kylla glamping oli just oikea ratkaisu jouluksi. Aika absurdiahan se oli syoda perinteisia jouluruokia savannilla, mutta ehdottomasti kaiken (miehen nakeman) vaivan arvoista. Ja ihan taatusti ikimuistettavaa lapsille - ja aikuisille myos.