Viikko 1

Ensimmainen viikko Ugandan jalkeen on nyt eletty. Viikko sitten tahan aikaan istuimme koneessa matkalla Dubaihin ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Sen jalkeen on ehditty nauttia vesipuistossa Dubaissa, lentaa aamuyolla Asmaraan, majoittua hotelliin, kavella Asmaraa pitkin pikin, loytaa uusi koti, kayda tutustumassa kouluun ja tavata suurin osa suomalaisista. Ja tietysti yritetty orientoitua toihin heti ensimmaisesta paivasta lahtien.

Ensivaikutelma Asmarasta on erittain hyva. Kaupunki on pieni ja helposti lahestyttava, kaikkialle paasee kavellen tai pyoralla ja liikennetta on tosiaankin murto-osa Kampalasta. Ihanaa!! Jos ei tietaisi, voisi kuvitella oikeasti olevansa etelaisessa Italiassa. Kahviloita ja baareja on kaikkialla. Kaupoissa on melko vahanlaisesti tavaraa, mutta enemman kuin kuvittelin (ja enemman lansimaisia tuotteita mita osasin ajatella) ja lisaksi kaupat muistuttavat enemman oikeita kauppoja kuin Lilongwessa. Saa on mahtava eika juuri nyt ole yhtaan liian kylma. Taalla on nyt melko vehreaa, koska sateita on tullut viimeisten viikkojen aikana, mutta yleensa on kai kuivempaa.

Meilla kaikilla on hyva fiilis Asmarasta. Tytoilla, varsinkin nuoremmalla on ollut tekemista sen ajatuksen kanssa, etta taalla voi kavella paikkoihin, mutta jo nyt molemmat tuntuvat nauttivan siita suuresti. Koulukin vaikutti kivalta (aloittavat huomenna), vaikka onkin ihan erilainen kuin Kampalassa ja elama alkaa asettua uomiinsa viimeistaan ensi viikolla kun muutamme kotiin. AGS tosin ryssi konttimme, joten se tulee vasta kesakuun lopussa, mutta paatimme lainata tavaroita ja mielummin heti muuttaa oikeaan kotiin.

Toistaiseksi suuriman hammennykaen ovat aiheuttaneet meita useaan otteeseen seuraamaan lahteneet lapset ja kerjalaiset, joita on jonkun verran. Kaupungin keskustassa ihmiset nayttavat htvinvoivilta, mutta reunamilla koyhyyden huomaa jo palhon selvemmin. Aasikarryja ja hevoskarryja nakee liikkeella aktiivisesti ja pienemoi jaksaa viela ihailla niita.

Kaikenkaikkiaan asiat ovat hyvin!

Viitta vaille valmis

Tanaan vietettiin meidan laksiaisia. Tosi moni perhe oli matkustanut pitkaksi viikonlopuksi pois kaupungista, joten esikoisen luokalta oli tosi vahan lapsia. Meilta toista taas lahes kaikki kutsutut joutuivat matkustamaan Ministry of Genderin workshoppiin Entebbeen jo tanaan iltapaivala, ja toista olikin vain kolme henkiloa paikalla. Aaamulla sain viela useampia pahotteluita sairastumisen vuoksi ja olin ensin ihan masentunut, etta juhlista ei tule mitaan.

Kaikesta huolimatta oli tosi mukavaa. Lahes kaikki ne, joilla on valia, paasivat paikalle. Ruokaa oli enemman kuin riittavasti ja se oli hyvaa. Sateen uhka vaisti juuri ennen juhlien alkua ja lopulta vieyimme erittain mukavan ja aurinkoisen iltapaivan ystavien kesken. Laksiaiset tekivat lahdosta viela konkkreettisemman. Lopullisesti ehka uskon, eta todella olemme lahdossa siina vaiheessa, kun muutttofirman pakkaajat tulevat tanne keskiviikkona...








Paivan kuva-arvoitus


Mita omituista on yllaolevassa kuvassa? Aivan, kuvassa etumaisena ajavalla bodabodalla on seka kuskilla etta matkustajalla kypara. Enpa ole moista nahnyt aikoihin. Tai olen, lansimaisilla nuorilla henkiloilla. Mutta en paikallisilla enka ainakaan Safe Boda firman vieraskyparaa kayttavalla. 

Safe Boda on firma, joka on lanserannut turvallisemman ajamisen eli kaikilla kuskeilla on huomioliivi ja kypara ja kypara halukkaita matkustajia varten ja kuskeista voi antaa palautetta ja kolareita ajaneet erotetaan. Siita huolimatta, etta niiden kuskit kayttavat aina kypaaa, matkustajilla ei kyparia nae ikina. Meinasin ajaa kolarin kun taman nain tanan. Niin ne ajat muuttuu! 

Jaahyvaiset Ugandalle

Juuri ennen paasiaista lahdettiin viela kerran safarille sanomaan jaahyvaiset Ugandalle. Mina halusin nahda kirahveja ja lapset elefantteja, mutta ongelmallisen asiasta teki se, etta emme halunneet menna siihen lahimpana olevaan kansallispuistoon, missa molempia olisi nahnyt helposti. Niinpapaatimme autoilla vahan enemman ja hurauttaa kahteen kansallispuistoon sen sijaan.

Safarista on tullut ehdoton suosikkimatkailumuotoni naiden etelaisessa ja itaisessa Afrikassa vietettyjen vuosien aikana. Rakastan puistojen majataloja ja niiden tunnelmaa, seka parempien majatalojen huippuhyvaa palvelua. Rakastan erilaisia savanneja, puistojen vesialueita, auringonnousuja ja -laskuja ja puistoissa ajelua. Elaimia on hauskaa bongailla ja koska safarilla on tullut kaytya niin monesti, rakastan sita leppoisaa fiilista ajeluilla, kun ei ole pakko nahda yhtaan mitaan.Rakastan puhdasta ilmaa ja avaraa taivasta, erityisesti yolla, kun linnunrata kaartuu paan ylla.

Tata tulee hirvea ikava. Olemme onnekkaita, etta olemme saaneet kokea taman kaiken.




   


Paata sarkee

En tunne itseani mitenkaan ylettoman stressaantuneksi, mutta naista liki paivittaisista migreeneista ja muista paansaryista paatellen stressitasot on korkealla. Heraan joka yo useaan otteeseen ja naen jatkuvasti ikavia unia. Ei painajaisia eika mitaan suoraan muuttoon liittyvaa, mutta mm. toissayona unessa oli liian monta paallekkaista asiaa sovittuna ja lopulta en ehtinyt niista yhteenkaan.

Paivia taalla on jaljella 18. Vahiin kay ennen kuin loppuu. Toiden suhten asiat ovat kohtuullisella tolalla. Muiden jarjestelyiden suhteen ei olla niin paljon edetty... Generaattori on tullut hankittua sentaan. Ja uudet sangyt tytoille. Sen sijaan viisumeita ei vielakaan ole, eika myoskaan matkalippuja, kun niita ei viitsi ostaa ennen viisumeiden saamista.

Hitaasti mutta varmasti

Lahtovalmistelut etenevat hitaasti, mutta varmasti. Nyt on varmistunut se, etta tavarat lahtevat kontissa meriteitse Eritreaan. Olen tavallaan helpottunut paatoksesta, se tarkoittaa sita, etta juuri mitaan ei tarvitse myyda. Taalla kaytetyt tavarat menevat kohtalaisen helposti kaupaksi, mutta niiden myymisessa on aina oma ruljanssinsa. Yksi asia vahemman stressattavaa.

Lennotkin on vihdoin selvitetty. Lahdemme 7.5 Dubaihin ja sielta sitten joko seuraavana paivana tai sita seuraavana kohti Asmaraa. Tavallaan tekisi mieli olla Dubaissa muutamakin paiva, mutta matkatavararajoitusten vuoksi. FlyDubailla kun ei voi vieda kuin 20 kg per paa - enemmasta voi maksaa, mutta ei ole varmuutta mahtuuko se mukaan. Dubaisa varmaan iskisi osteluhimo nimittain...

Talla viikolla jarkkailyt ovat kuitenkin enimmakseen jaissa. Olen luoteis-Ugandassa pakolaisleireilla viimeista kertaa. Tama on yhdistetty tyo- ja jaahyvaismatka.  Jaahyvaismatka ehka enemman itselle henkisesti - toki olen tavannut ihmisia ja jattanyt jaahyvaisia, mutta enemman nautin pitkien ajomatkojen aikana maisemista ja yritan tallentaa niita mieleeni. Tuntuu jotenkin hassulta, etta kohta en enaa paase tanne.

Ei oo helppoo!

Kyllahan ma sen toki arvasin, etta Eritrean muuttaminen ei olisi ihan sielta simppeleimmasta paasta, mutta en arvannut miten hankalaa se oikein voisi olla.  Olen tassa viime paivina kayttanyt erittain runsaasti aikaa selvittaakseni seuraavat asiat:
  • Miten paasta Entebesta Asmaraan helpoiten ilman, etta valilasku olisi vahintaan 10h. Sinne paasee kolmea reittia taalta, Kairon, Istanbulin ja Dubain kautta. Kairossa ja Istanbulissa odotusajat ovat kurjat lasten kanssa liikkumiseen. Dubaihin taas ei paase yhtasoittoa sina paivana, mina mun pitaisi ilmoittautua. Pyysin jo viikon lykkaysta pikkusiskon balettiesityksen takia (!!), joten en tieda paljonko kehtaan kysya lisaa... Talla hetkella nayttaa silta, etta Dubain kautta saattaisi sittenkin onnistua, mutta siten etta ensimmainen lippu ostetaan Emiratekselle ja toinen FlyDubaille. Ihme kikkailua, varsinkin kun laukkujen suhten molemmilla on hyvin erilaiset saannot ja meilla saattaa olla hyvinkin paljon kamaa...
  • Miten saada meidan romppeet Asmaraan. Paikan palla tavaroiden saatavuus on heikkoa ja hinnat taivaissa kauppasaarrosta johtuen (plus sielta ei saa kateista, maassa ei ole yhtaan automaattia. Edustusrouva-Kata, tarvin tahan jotain neuvoja...). Kaikki ovat vahvasti kehoittaneet viemaan mukana omat huonekalut. Oh well, kiva idea. Ainoa harmillinen asia on, etta taalta Ugandasta rahdin vieminen nayttaa olevan supermutkikasta, ensin pitaisi paasta jotenkin Mombasaan (helppoa), sitten jollain ilveella pohjoiseen ja Punaiselle Merelle. Ikava kylla takalaisetn muuttofirmojen normaalisti kayttavat rahtilaivat eivat mene Massawaan ja Dijiboutin ja Sudaninka kauttaa ei tavaroita voi viela. Yksi reittti on viela selvittamatta ja se saattaa onnistu. Olen kuitenkin samalla myos selvitellyt, olisiko iisimpaa ostaa Ikean nettimyymasta kaikki kamat ja lahettaa ne Suomesta laivalla Eritrean. Yksi ruotsalainen tuleva kollega on tehnyt sen ja oli kuulema hyvinkin simppelia. Toistaiseksi suomalaiset yhtiot eivat ole vastanneet mitaan sahkopostikyselyyni, mutta en ole menettanyt toivoa. Jos tama vaihtoehto on jarkeva, lahetetaan taalta ilmateitse henkilokohtaiset tavarat ja liinavaatteet.
  • Miten saadaan meidan koirat Asmaraan. Pikkukoirilla on jo sirut ja rabies-rokoitus jne, joten ainoa puuttuva paperi on koirien maastavientilupa. Kuvittelin pitkan, etta koirat saadaan perille Istanbulin kautta rahtina (periaatteessa pitaisi onnistua), mutta sain tanaan juuri viestin, etta koirien pitaisikin matkustaa makustamossa ja siita tuskin tulee mitaan.Niinpa pitaa palata alkuun koko suunnitteluprosessissa. Hankaluutena on, etta kasittaakseni FlyDubai ei kuljeta koiria lainkaan. Koirille Egypt Air nayttaa ainoalta mahdollisuudelta, mutta en ole ihan varma, mita tasta tulee. Vanha koira jaa ikava kylla tanne, 11-v jattimaisen (3/4 Rodesiankoira ja 1/4 Tanskandogi) vanhan rouvan terveys ei enaa kesta lentamista ja vaikka se pahalta tuntuu, oikea ratkaisu on jattaa koiralle jaahyvaiset. Jos yksi ystavaperhe ottaa koiran, Tessa paasee viela uuteen kotiin, mutta mikali heille ei mahdu, on ratkaisuna lopettaminen :(
Mutta kaiken kaikkiaan aika mutkistasta. Ajatella, jos olisin saanut hakemani tyon vaikka Kambotsasta. Mitaan naista aiheista ei tarvitsisi pahkailla.