Minun Afrikkani

Saas nahda, mita tassa tapahtuu seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. Mun maaraaikainen sopimukseni loppuu parin viikon paasta. Tahan mennessa meidan puljun organisaatiouudistuksen piti olla jo hyvass kaynnissa ja mun haastattelun uuteen jobiin piti kaytannossa olla hoidettu. Alunperin puhuttiin maksimissaan kuukauden breikista, sitten se piti pariin, nyt ei tiedeta enaa tarkkaan mistaan mitaan.

Niinpa on pitanyt ottaa plan Z kayttoon: Hain maanantaina tyopaikkaa Suomesta! Tata ei oltu varsinaisesti suunniteltu ja koko asia tuli esiin uudelleen vahan puun takaa, mutta ajattelin sitten, etta miksikas ei. Eihan siina ainakaan mitaan havia. Tosin JOS kavis niin jannasti, etta saisin paikan (siihen on varmaan satoja hakijoita, etta todennakoisyyys on hyyyyvin pieni), pitais todellakin miettia kuviot uusiksi. Ensisijaisesti me kylla oltais viela olemassa taalla, uusi talo on ihana, miehella on mukava tyo koulun vieressa ja Tirppa aloittaa tarhan siella samassa paikassa parin viikon paasta. Totuus on vaan se, etta miehen palkka ei riita elamiseen (lahin vuokraan) taalla eika kaikkia saastoja viittis kayttaa nyt heti.

Mielenkiintoisia aikoja kuitenkin!

Mies lahti eilen Suomeen. Jotta elama ei olis tylsaa, niin pitihan siihen lahdon alle tulla vahan jannitysomentteja.

Eilen aamulla yovartija koputti ovelle - se oli illalla pessyt auton (hyvin ystavallisesti) ja halusi nyt kuivata autoa. Avasin oven ja vartija tuli kynnykselle (ulko-ovi on meilla olkkarissa). Annoin sienen ja suljin oven, mutta en lukinnut sita. Sitten menin sanoman miehelle makkariin moi ja hyvaa matka, siina meni ehka 5 min. Koirat alkoi rahista, mutat ne rahisee aina valilla jollekin, joten ei sen enempaa kiinnitetty huomiota.

Mies oli noussut joskus kasin aikaan. Puol ysi mies soitti ja kysyi, oonko nahnyt sen lompakkoa. Oli kuulema jattanyt olkkarin poydalle tietokoneen paalle. En ollut nahnyt lompakkoa ja kaskin sen etsia uudestaan ja pyytaa nannya auttamaan sita. Alle puolen tunnin paasta se soitti uudestaan ja oli varma, etta lompakko on varastettu. No, koska mieskin valilla pistaa asioita epatavallisiin paikkoihin, en uskonut vaan kaskin etsia uudestaan kaikkialta ja ehdotin eri paikkoja, mista vois katsoa. Lopputulema oli se, etta lompsaa ei kertakaikkiaan loytynyt talosta ja yovartija oli jo lahtenyt. Mies oli paniikissa, kun silla ei ollut penniakaan rahaa ja matkalle lahto oli il;tapaivalla. Kaikeksi onneksi mun kortit oli kotona ja kaskin se ottaa mun Suomi-kukkarosta Visa Electronin ja hakea vahan kateista. Onneksi siella oli myos 100$ kateista, joten matkarahat tuli siita.

Mies haki kateista ja sitten vartsafirman edustajat tuli. Ne ei olleet saaneet yhteytta siihen  vartijaan, joten ne kuulusteli sitten kaikki muut talossa, tietysti ilman mitaan lisavalaisua asiaan. Aamupaivan aikana mies kuoletti kaikki omat korttinsa ja sim-kortin myos. Passi oli onneksi muualla.

Ma paasin kotiin n. klo 12 eika lompakko ei ollut vielakaan loytynyt (ja vaikka ma etsin sita, en myoskaan loytanyt) N. puoli tuntia ennen kun taksi oli tulossa, vartsafirma tuli uudestaan ko. vartijan kanss,a joka ei tietenkaan ollut nahnyt mitaan. Kauhea huutokilpailu siita seuras ilamn mitaan lopputulemaa.

Rahaa ei siis mennyt paljon, mutta kortit ja muut. Olin eka ihan varma, etta mies oli ite laittanut lompakon jonnekin "talteen" ja sanoinkin miehelle, etta olishan koirat rahisseet, jos joku olis yittanyt tulla sisaan. Vasta kun olin ajamassa kotiin ma muistin, etta koirathan tosiaan OLI rahisseet ja me vaan ignoorattiin asiaa.

Etta nain. Toivottavasti oma lomalle lahto tapahtuu viikon paasta rauhallisemmissa tunnelmissa!

EI oltukaan kayty Tirpan kanssa pitkaan aikaan pedikyyrissa. Yleensa mun jalat hoidetaan ja lapsi roikkuu tuolinreunalla kitisemassa, etta lahdetaan kotiin. Tanaan salongissa oli hiljaista, joten kysyin, tekisko ne mini-pedikyyrin myos Tirpalle. Ja tekihan ne - samoin kun manikyyrin. Enpa ole pitkaan aikaan nahnyt noin muikeaa ilmetta lapsen naamalla.

Halpaa lystia kylla. Molemmille mani- ja pedikyyri, koko lysti yhteensa alle 15 e. Yritin kotimatkalla sit selventaa, etta sitten kun muutetaan SUomeen (ei ajankohtaista, mutta yrittan pitaa Tirppaa kiinni oikeassa elamassa), ei hoidoissa voi kayda, kun ne on niin kalliita. EI tainnut menna ihan lapi.

Kas kas, eipa olekaan tullut kirjoitettua mitaan kuukausiin. No, eipa oo kukaan kaivannut edes eika blogitekstien puuttuminen ole yhtaan lisannyt minkaan muunkaan yhteydenpidon maaraa. Kai ma voin tanne siis aina joskus rustata jotain.

Mitas meille sitten viime kuuleman... Eipa paljon mitaan uutta. Ei kun jo, ollanhan me muutettu. Hylattiin koloniaalinen mansiooni ja muutettiin pikku mokkiseen toukokuussa. Sisatiloiltaan huomattavasti jarkevampi (nelioita on ihan sairaasti vahemman, mutta ne on to-del-la paljon jarkevammin kayetty kuin vanhassa) ja pihaltaan pikkiriikkinen. Onks taa sita down-shiftausta? Tasta olis ainakin helpompaa muuttaa Suomeen, kun talo ja piha ei ole niin overeita kun viimeksi.

Uudessa talossa on onneksi kuitenkin uima-allas, joten ei ihan tunnu silta, etta asuttais liian tavanomaisesti. Siina on vaan liian kylmaa vetta, tai siis kylmaa ja kylmaa, mutta ma olen niin vilukissa, etta ei paljoa huvita menna uimaan... Tirppa ja siippa kylla polskii pari kertaa viikossa vahintaan. Ehka makin joskus. 

Uus asuinalue on tosi fantsu, siella voi menna kavelylle ja ma kavelenkin zumbaan (sekin on uusi asia, kayn siella nykyaan, siis vuoden alusta lahtien kerran ja nyt kaksi viikossa). Kauppaankin vois kavella, mutta kylla Pajerolla ajaa kivemmin.

Yksi Kampalan hienoja puolia (aina vaan verrattuna Lilongween siis) on se, etta taalta loytyy ihan oikeita kirjakauppoja. Siis sellaisia, joisa myydaan muutakin kuin koulukirjoja tai uskonnollista kirjallisuutta. Kaiken lisaksi uutena. Divareissa ei ole mitaan vikaa, mutta uusissa kirjoissa (pokkareissa lahina nykyaan) on oma hohtonsa.

Kaytin tanaan vapaapaivan osittain hyvin heti laakarikaynnin jalkeen - oon taas saanut jonkun aika ilkean bakteeritulehduksen suolistoon. Jouduin odotettelemaan kaupungilla, etta Tirppa menis nukkumaan, joten meni haahuilemaan kramppaavan mahani kanssa kirjakauppaan. Onneksi kateista ei ollut mukana hirveasti, muuten olisin ostanut varmaan kymmenen kirjaa. Nyt itselle mukaan tarttui vain kaksi a Tirpalle toiset kaksi.

Malawissa kavin lounaalla lahes aina kotona. Joskus, aika harvoin, kavin ulkona syomassa, mutta silloinkin hain miehen kotoa mukaan. Lilongwen hallintokeskustan ravintola/kahvilatarjonta oli kuitenkin sen verran heikko (laskujeni mukaan 5 potentiaalista paikkaa koko pohjoispuolella kaupunkia ja niista ainoastaan 2 kavelymatkan paassa toimistosta), etta hirvean usein ei samoin paikkoihin jaksanut menna.

Kampalassa ei kotiin ole lounaalla mitaan asiaa. Ehtisin ehka tsagalla tunnissa kotiin ja takaisin, mutta syominen jaisi valiin ja todennakoisesti ruuhkassa menisi ainakin 1,5 h yhteensa. Evaita en jaksa vasata, niinpa kaynkin lahes joka paiva ulkona syomassa. Taalla ei valinnan varaa puutu - joskin laiskuus vahentaa mahdollisuuksia. Silti kuitenkin pelkan kavelymatkan paassa toimistolta on ainakin 12 ravintolaa. Tarjolla on paikallista ruokaa (joka on ihan kaypaa, mutta sita ei jaksa montaa paivaa perakkain), intilaista, kiinalaista, hampurilaisia yms., kontinentaalia, kahvilaruokaa ja fancya italialaista. Jos viela jaksaisi ottaa auton ja ajaa vahan matkan paahan, tarjonta laajenisi huomattavasti.

Yleensa en jaksa lahtea autolla minnekaan, parkkipaikkoja on nimittain mahdotonta saada palatessa. Ensi viikolla voin kuitenkin joutua tekemaan poikkeuksen. Samaan kaupunginosaan toimiston kanssa (kuitenkin ajomatkan paahan) on viime maanantaina avattu sushi-ravintola, joka on kuulema ihan huippu!!

On tassa Kampalassa asumisessa puolensa!

Taalla on aina aurinkoista arkena ja viikonloppuna sataa aina. Ihan oikeasti. Tai silta se ainakin tuntuu. Ma en muista viinkonloppua, jolloin ei viimeistaan puoliltapaivin (kumpanakin paivana) olis pilevet alkaneet keraantya taivaalle ja iltapaivalla vetta tulee aina kuin kaatamalla. Se on ankeaa. Mitaan kivaa ei voi koskaan tehda, kun ei paasta liikeelle ennen kymmenta ja sitten jo alkaakin sataa.

Viime viikonloppuna mun piti menna tassa lahella olevalle soutuklubille (Miami Beach nimeltaan...) soutamaan. Paatiin kavereiden kanssa melkein sinne ja sitten taivas aukesi ja vetta tuli kuin Esterin perasta.

Arvatkaa vaan, onko talla viikolla joka paiva klo 7-17 ollut hyva saa? No on. Ja missa ma olen? Toimistossa tietenkin. GRRR.