Kentalla oli yhta ihanaa ja raskasta kuin ennenkin. Olen ehka maininnutkin, etta olen nykyaan muiden hommieni lisaksi myos vastuussa opetusalan interventioista West Nile-nimisella alueella, jonne on asutttu n. 150,000 etela-sudanilaista pakolaista. Ugandan varsin edistyksellisen pakolaislain mukaan pakolaisia ei laiteta leireihin, vaan heidat asutetaan tietyille aluieille paikallisvaeston joukkoon.
Tama oli nyt 4 (vai viides?) visiittini alueella sitten viime vuoden helmikuun. Muutos on tosi huikea. Ensimmaisella visiitillani reilu vuosi sitten alueella oli epamaarainen valtava telttakyla. Nyt sinne on muodostunut ihan oikeita kylia tai paikallisittain trading centreita, joiden ymparilla on suorastaan pieni kaupunki. Seka UNHCR etta UNICEF ovat rakentaneet kymmenittain pysyvia rakennuksia ja monin paikoin pakolaisalueet nayttivat tosi paljon varakkaammilta kuin laheiset paikalliset kylat. Pysyvia rakennuksia siksi, etta isolla osalla pakolaisista ei ole aikomustakaan lahtea takaisin Etela-Sudaniin kovin pian. Lyhimmat arviot oleskelusta ovat 5 vuoden luokkaa, mutta uudet arviot osoittavat ennemminkin 8-20 vuoden oleskeluun.
Kenttamatkat ovat tosi rasittavia, mutta aina todella antoisia. Tai lahes aina - vahiten saan irti niista reissuista, jolloin pitaa osallistua johonkin isoon kokoukseen tai seurata paikallista koulutusta. Pari tuntia on okei, mutta sen jalkeen alkavat seka pers etta aivot puutumaan. Nyt oltiin onneksi oikella kenttamatkalla ja kiersimme neljan paivan aikana lukuisia kouluja ja paivahoitopaikkoja. Varsinkin Aruan districtissa Etela-Sudanin ja Kongon kainalossa maisematkin olivat huikaisevia, joten matkasta jai hyva fiilis.
Kirsikkana kakun paalla Aruan opettajankoulutuslaitoksen rehtori lahjoitti hienon paikallisen melkkokankaan ja 5 (!!!) litraa hunajaa kiitokseksi pitkaan jatkunesta hyvasta yhteistyosta. Olin aika otettu.
Tama oli nyt 4 (vai viides?) visiittini alueella sitten viime vuoden helmikuun. Muutos on tosi huikea. Ensimmaisella visiitillani reilu vuosi sitten alueella oli epamaarainen valtava telttakyla. Nyt sinne on muodostunut ihan oikeita kylia tai paikallisittain trading centreita, joiden ymparilla on suorastaan pieni kaupunki. Seka UNHCR etta UNICEF ovat rakentaneet kymmenittain pysyvia rakennuksia ja monin paikoin pakolaisalueet nayttivat tosi paljon varakkaammilta kuin laheiset paikalliset kylat. Pysyvia rakennuksia siksi, etta isolla osalla pakolaisista ei ole aikomustakaan lahtea takaisin Etela-Sudaniin kovin pian. Lyhimmat arviot oleskelusta ovat 5 vuoden luokkaa, mutta uudet arviot osoittavat ennemminkin 8-20 vuoden oleskeluun.
Kenttamatkat ovat tosi rasittavia, mutta aina todella antoisia. Tai lahes aina - vahiten saan irti niista reissuista, jolloin pitaa osallistua johonkin isoon kokoukseen tai seurata paikallista koulutusta. Pari tuntia on okei, mutta sen jalkeen alkavat seka pers etta aivot puutumaan. Nyt oltiin onneksi oikella kenttamatkalla ja kiersimme neljan paivan aikana lukuisia kouluja ja paivahoitopaikkoja. Varsinkin Aruan districtissa Etela-Sudanin ja Kongon kainalossa maisematkin olivat huikaisevia, joten matkasta jai hyva fiilis.
Kirsikkana kakun paalla Aruan opettajankoulutuslaitoksen rehtori lahjoitti hienon paikallisen melkkokankaan ja 5 (!!!) litraa hunajaa kiitokseksi pitkaan jatkunesta hyvasta yhteistyosta. Olin aika otettu.
Lähetä kommentti