Viikonloput Kampalassa ovat laiskanpulskeaa aikaa. Normi viikonloppuna jaksetaan erittain harvoin poistua kaupungista monen paivan retkille - vaikka tyopaiva paattyy perjantaisin jo kahdelta, on liikenne perjantaisin hirveaa eika silloin tee juuri mieli lahtea minnekaan. Lauantaiaamuna taas liikennetta ei ole nimeksikaan, mutta ajatuskin pitkasta ajomatkasta on niin epamotivoiva, etta emme jaksa vaivautua. Nyt kun molemmat tytot ovat jo isompia, voisimme ihan hyvin reissata vahan enemman!
Anyway, viikonloppuna siis harvoin tapahtuu mitaan erityista. Koska kumpikaan lapsista ei harrasta mitaan (Tirpan kanssa on joskus mietitty balenttia - yksi harvoista harrasteista, mita lapsille on viikonloppuisin tarjolla), aikataulut eivat meita juuri sido. Jos nuorin perheenjasen ei tomerasti vaatisi "mennaan autolla", emme mahdollisesti poistuisi viikonloppuisin juurikaan kotoa... Lauantaisin kaymme usein kaupassa. Iltapaivalla telkkarista tuleekin erittais usein potkupalloa, joten naisvaki usein puuhastelee jotain omiaan, kay joko pedikyyrissa tai kavereilla tms.
Viikonloppuisin kaymme usein ulkona tai paivallisella, joskin Pikkusiskon paivauniaika asettaa omat rajoituksensa lounaisiin. Lauantaisin pysyttelemme yleensa Kampalassa, mutta sunnuntaisin olemme joskus reippaita ja ajamme Entebbeen lounaalle, ihan vaan poistuaksemme kaupungista. Suosikkiravintolamme terassilta voi tarkkailla lentokentalle laskeutuvia koneita ja veneita jarvella. Lasten suosikkeja tosin taitavat olla vireisella niitylla laiduntavat lehmat... Aiemmin mainuttu HelloFood on myos viikonloppuisin usein kaytossa, riippuen vahan saasta ja mielialasta.
Sunnuntaisin usein hengaillaan vaan omalla uima-altaalla. Varsinkin nyt, kun lamminta piisaa, laiskottaa sunnuntaisin tosissaan ja jaksamme juuri kiskoa uima-asut paalle pulahtaaksemme altaaseen. Sateisella saalla suljemme ovet ja perheenjasenet puuhastelevat mita kukin. Aina valilla synttarikutsut aiheuttavat aikataulupaineita viikonloppuihin, mutta muuten taalla ollaan kylla kuin Ellun kanat.
Anyway, viikonloppuna siis harvoin tapahtuu mitaan erityista. Koska kumpikaan lapsista ei harrasta mitaan (Tirpan kanssa on joskus mietitty balenttia - yksi harvoista harrasteista, mita lapsille on viikonloppuisin tarjolla), aikataulut eivat meita juuri sido. Jos nuorin perheenjasen ei tomerasti vaatisi "mennaan autolla", emme mahdollisesti poistuisi viikonloppuisin juurikaan kotoa... Lauantaisin kaymme usein kaupassa. Iltapaivalla telkkarista tuleekin erittais usein potkupalloa, joten naisvaki usein puuhastelee jotain omiaan, kay joko pedikyyrissa tai kavereilla tms.
Viikonloppuisin kaymme usein ulkona tai paivallisella, joskin Pikkusiskon paivauniaika asettaa omat rajoituksensa lounaisiin. Lauantaisin pysyttelemme yleensa Kampalassa, mutta sunnuntaisin olemme joskus reippaita ja ajamme Entebbeen lounaalle, ihan vaan poistuaksemme kaupungista. Suosikkiravintolamme terassilta voi tarkkailla lentokentalle laskeutuvia koneita ja veneita jarvella. Lasten suosikkeja tosin taitavat olla vireisella niitylla laiduntavat lehmat... Aiemmin mainuttu HelloFood on myos viikonloppuisin usein kaytossa, riippuen vahan saasta ja mielialasta.
Sunnuntaisin usein hengaillaan vaan omalla uima-altaalla. Varsinkin nyt, kun lamminta piisaa, laiskottaa sunnuntaisin tosissaan ja jaksamme juuri kiskoa uima-asut paalle pulahtaaksemme altaaseen. Sateisella saalla suljemme ovet ja perheenjasenet puuhastelevat mita kukin. Aina valilla synttarikutsut aiheuttavat aikataulupaineita viikonloppuihin, mutta muuten taalla ollaan kylla kuin Ellun kanat.
16. maaliskuuta 2015 klo 12.16
Kotoilu on ihanaa. Oloilu todella mukavaa. Jo yksi sovittu meno aiheuttaa paineita viikonlopulle jos on suunnitellut köhöttävänsä takapihan leikkikentän penkillä kirjan kanssa tyttären viilettäessä kiipeilytelineessä. Se riittää.
16. maaliskuuta 2015 klo 19.46
Mustakin se on ihana, nykyan. Ensimmaiset 5 vuotta Afrikassa ahdistuin, kun ei ollut tarpeksi tekemista. Nyt oon ihan pulassa, jos joku haluaa sopia jotain tarkalla aikataululla ja yritan luistaa siita sen minka kykenen :D