Täällä taas

Kas, pikku blogitauko... No, sattuuhan sitä. 

Jotenkin on tuntunut, että ei oo sanottavaa, ainakaan Afrikka-asioiden tiimoilta. En siis saanut edellisessä postauksessa mainittua työtä ja kaikki on ollut levällaan kuin Jokisen eväät eikä Tirpan Pikkusiskon syntymä (11/12) ei ainakaan vaikuttanut positiivisesti kykyyn suoltaa luettavaa tekstiä

Nyt kun vihdoin on uutisia, niin ehkä mä yritän vielä blogillekin antaa vähän tekohengitystä. Eli uusi pesti entisellä työantajalla (käytännössä mun vanhan työn esimiesasema) alkaa 18.4. Tai ainakin niin itse ehdotin. Rekytointiprosessi on ollut tolkuttoman hidas - alunperin tää rekrytointi piti hoitaa elo-syyskuun aikana, mutta matkassa on ollut jos jonkinlaista mutkaa. Haastattelu pidettiin puhelimitse Suomesta just ennen joulua ja nyt vihdoin (eilen) sain viestin, etta minut on valittu. Tämä ei suinkaan ollut mikään itsestäänselvyys, kuulin nyt, että meitä oli lopussa kaksi aivan tasaväkistä kandidaattia, joten siinä mielessä olo on huojentunut.

Toisaalta kyllä vähän harmittaa mennä töihin jo - oon nauttinut vauvan kanssa kotona olemisesta enemmän kuin ajattelinkaan. Tähän ehkä vaikuttaa se, että tällä kertaa tajuttiin tosi nopeasti vauvan itkuisuuden ym. yllättäen alkaneiden vaivojen olevan maidosta johtuvaa. Viimeksi siihen meni koko eka vuosi... Niinpä meillä on taas hyväntuulinen, hyvin nukkuva vauva, ainakin niin kauan kun jaksan maidotonta diettia noudattaa!

Tiedossa on varmaankin aika paljon stressiä ja vaikeuksia sovittaa yhteen työelämä ja perhe, mutta yritetään.