Seychellit

Ihan pakko viela vahan hehkuttaa Seychelleja! Mulla ei ennen matkaa ollut kauhean selkeaa mielikuvaa koko maasta. Lahina kuvittelin resortteja, rantaa ja turisteja. Olihan siella sitakin, mutta myos paljon kaunista luontoa, rauhaa, leppoisaa meininkia ja kaikin puolin tavallista. Ja tietty niita aivan ihania rantoja ja kirkasta vetta. Olin myos kuvitellut, etta paikassa on vain luksusresortteja, joissa lomailu maksaa maltaita. No, on siella niitakin, mutta lisaksi saarella on runsaasti pienia majataloja ja hyvin varusteltuja lomamokkeja. Meidan majoitus hvin varustellussa loma-asunnossa (ja vieressa uima-allas) 50 m paassa rannalta maksoi nelihenkiselta perheelta viikoksi 700 e . Ei kovin paha mun mielestani.




Seychellithan virallisesti kuuluvat Afrikkaan, mutta kysyttaessa majatalon isannalta saarivaltion vaki ei kovin paljoa samaistu mantereeseen. Saarilla ei ole kuulema ollut alkuperaisvaestoa, vaan kaikki ovat muualta tulleita. Niinpa fiilis onkin melko eurooppalainen, saarelaisella tvistilla. Ehka se olikin Mahessa just virkistavaa - tuntui, etta olisi ollut pidemmallakin. Sansibar on myos ihana, mutta siella tietaa ihan koko ajan olevansa Afrikassa. Valilla on myos ihanaa paasta pois Afrikasta henkisesti, fiilis oli vahan sama kun menee Kapkaupunkiin kaymaan.
 



Me lomailtiin pelkastaan paasaarella Mahella. Aika ei ehtinyt kayda viikossa pitkaksi, vaikka ei oikeastaan edes "tehty mitaan" (ei siis kayty retkilla, marine parkissa eika edes kaveleskelemassa upeilla kukkuloilla). Paivat kuluivat kotosalla lepaillen ja uima-altaassa uiden, suurin osa ajasta tietysti vietettiin eri rannoilla. Paadyimme vuokraamaan auton aikaisemmin kun olimme suunnitelleet, mika osoittautui loistoratkaisuksi. Mahe on pienehko (25 km paasta paahan) ja liikenteen ollessa hytvin iisia autolla paasi kivasti huristamaan saaren ympari ja poikki erilaisille upeille rannoille, paakaupunkiin Victoriaan tai Baie Lazareen, mika on turismin keskittyma.

Baie Lazaren ra nta oli se "ruuhkaisin" eika seillakaan ollut paljoakaan ihmisia. Ihanaa. 

Lennotkin sujuivat jokseensakin kohtalaisesti. Odottelua Addis Abebassa oli reilu 3 tuntia molempiin suuntiin, mika periaattessa on ihan ok, mutta kentalla oli niin kylma eivatka kortit toineet missaan, etta muutamaan kertaan ehdittiin sadatella. Siita huolimatta olisin valmis menemaan ihan koska vaan uudestaan, itse saarivaltio oli sen verran ihana.  



Ps. Kata/Edustusrouva: Ajattelin teita, kun huomasin, etta Addiksesta on suora lento Khartoumiin. Seuraava lomakohde? Vaikka ei rantalomasta niin piittaisikaan, Seychelleilla voi myos nauttia vihreasta luonnosta ja  VAPAUDESTA.

Hei hei!




Sheba, se meidan vanhempi koira sai jonkun halvauskohtauksen uudenvuoden aattona, myohaan. Ei ensin tajuttu, etta silla oli mikaan hatana, kun se vaan makoili, mutta puolenyon aikoihin se pissasi alleen, kun ei paassyt pystyyn. Vasta siita tajuttiin sen huono happi. Epailtiin, etta se ehka kuolisi yon aikana, mutta koiravanhus nousi viela jaloilleen. Heikosti, mutta nousi kuitenkin. 1.1 yritettiin etsia elainlaakaria, joka voisi tulla kotiin lopettamaan koiran. Ei loydetty ketaan, mutta koska koira vahan virkistyi (pystyi syomaan ja nousemaan itse yloa ja kavelemaan hitaasti), lykattiin asiaa nyt maanantaille. 

Tanaan sitten tuli elainlaakari. Elainllaakari oli ihanan lempea mies, se tutki Sheban ja sanoi, etta koiralla on rintasyopa, mika on levinnyt muutamaan nisaan, mahdollisesti muuallekin. Jos lopetuspaatosta ei tehtaisi nyt, koiralla olisi mahdollisesti viela jokunen viikko, mutta loppuajoista tulisi todennakoisesti kivuliaita. Niinpa ainoa oikea tehtava oli pyytaa elainlaakaria loepttamaan vanha kaveri. Mies antoi koiralle viela viimeiset herkkupalat, vietiin koira ulos ja elainlaakari antoi pistoksen. Koska kasvaimia oli tunnustelemalla useita, laakari ei voinuit antaa rauhoittavaa piikkia ensin vaan joutui etsimaan suonen ja pistamaan lopetuspistoksen suoraan. Oli tosi surulloista katsoa koiran viimeisia hetkia, mutta tavallaan myos todella lohduttavaa tietaa, etta mitaan muuta ei ollut tehtavissa. Viimeinen palvelus rakkaalle kaverille. 




Kaikenlaista

Olin ajatellut tehda omaksi ilokseni vuosikatsauksen vuoteen 2015, mutta tajusin, etta en muista menneesta oikein mitaan. Lomat ja tyomatkat lahina. Kuinka ankeaa.

Kovasti mun piti paivitella myos joulukuussa, mutta en kauheasti ole jaksanut enka kerennyt. Ensin oli hirvea hoppu toissa enenn joulua ja kaikkki vahat energiat menivat toihin. Kuun puolessavalissa lahdettiin viikon lomalle Seychelleille - mika ihana paikka. Tietoisesti ei otettu lapparia matkalle mukaan, vaikka majapaikassa olikin langaton netti. Paikka on paratiisi eika konetta paljoa olisi tullut kaytettya.

Paluusta seuraavana paiva haettiin pikkukoirat kotiin ja sita seuraavana paivana eli aatonaattona tuli mumma (mun aitini) kylaan. Sitten olikin joulu (joulupukki loysi ja mun jalkaan tullut haava tulehtui (ei niin etta se olisi kirjoittamista haitannut, muuta olotilaa ehka enemman). Sitten oli uusivuosi ja vanha koira sai jonkun halvauksen. Ei saatu elainlaakaria lopetaman koiraa, joten autettiin koiraparkaa parhaamme mukaan. Nyt Sheba voi paremmin ja paasee liikkumaan, vaikka kehnosti, mutta huomenna elainlaakari tulee lopettamaan vanhuksen.   Huomenna alkaa siis uudenlainen arki, toiden ja kolmen koiran kanssa.

Hyvaa vuotta 2016 kaikille! Itse tein paatoksen, etta keski-ian kriisi pitaisi selattaa tana vuonna. Tajusin nimittain, etta omalla kohdalla se loputon tyo- ja asuinpaikan vatvominen on sita itseansa. Ja nyt saisi jo riittaa :)

Tilaa: Blogitekstit (Atom)