Naita haalariasuisia tyyppeja nekee joka risteyksessa (ja muutenkin teiden varsilla) "ohjaamassa" liikennetta. Ikava kylla, etenkin liikennevaloohjatuissa risteyksissa tulos on yleensa liikenteen pahempi puuroutuminen... En teida, miten ne sen tekee, mutta pilliin vihelletaan niin maan perkeleesti ja heti on jonot kasautuneet.
Kuvassa on mun mielesta naispoliisi. Asu on unisex - on tosi tyylikkaan nakoista, kun isoilla miehilla on pikkusen liian pieni haalari ja se kiristaa peffasta ihanasti... Naiset voi valita haalarin ja valkoisen takkimekon valilla - usein se mekko olis ehka parempi, mutta jostain syysta just nista tukevammista tadeista on ihanaa ahtautua haalariin...
Yksi asia, mika Ugandassa (jos mahdollista) viela huomattavasti korostuneempaa, on hierarkia ja sen seuraaminen. Olihan Malawissakin Bwana aina Bwana ja alemmalla tiuttelilla varustettu oli kokouksissa yleensa aina vahan hiljaisempi (tai ainakin noyrempi) kuin ylemmalla varustettu. Mutta jotenkin homa sujui ja oli normaalimpaa.
Taalla esim. firman kuskit eivat ikina auta auton lastaamisessa. Sita varten pitaa pyytaa (oikeammin tilata - lomakkeella) siivoojat auttamaan. Kuskit eivat kuulema myoskaan itse pese autojaan, vaan maksavat (omasta taskustaan) tyypille, joka kaarat siivoaa! Mulle huudettiin kerran talla taysilla, kun tein itse sellaisen tyovaiheen, joka kuuluu ohjelma-assistentille - en kuulema noudattanut proseduureja. Jep.
En edes muista mista taa tuli mun mieleen. Kunhan tuli.
Pieni askel ihmiskunnalle mutta jattimainen harppaus meille. Siippa kay tanaan hakemassa rekisteroidyn skootterinsa kaupasta. Vahan jannittaa, miten silla sujuu suhaaminen tuolla liikenteessa.
Ja tietty se, oliko varastossa loppujen lopuksi mustia tai punaisia skoottereita vai onko sille pistetty pinkki menopeli!
Edit 17.12
No eihan se mopo todellakaan tullut silloin kun luvattiin. Mutta nyt se on vihdoin tossa pihalla ja on ihan Tirpankin suosikki (silla on kiva tootottaa ja neiti kertaa monta kertaa paivassa "iska, mopo)
Joku viikko sitten olin Lansi-Ugandassa (Fort Portalissa). Tassapa muutama kuva maisemista ja yhdesta mallikoulusta, jossa kavin. Koulu oli ehka parhaiten organisoitu, mita nailla leveysasteilla olen nahnyt! Koulun kasvimaakin on aika mahtava.
Tiesitteko, etta ruttoa voidaan menestyksekkaasti hoitaa antibioteilla? Joo, en makaan, mutta nyt tiedan. Ai miksiko?
No kun Ugandassa tavattu ouuto verenvuototauti on nyt todettu rutoksi. Ei, meilla ei ole mitaan hataa. Ruttoa on pohjoisessa Kitgumin tienoilla, bakteeria oli tavattu paikallisen oluen pohjasakasta. Sairastuneita ei vissiin ole mitenkaan ihan hirvean monta (viela), mutta juuri siksi hallitus ei halua ainakaan julkisesti tehda mitaan. Ettei tulisi paniikkia. Niiden mielesta on vissiin parempi reagoida sitten, kun sairastuneiden maara kasvaa suureksi ja ihmiset alkavat panikoida muutenkin.
Rutto on siina mielessa ihan yhta epareilu, kun muutkin taudit taalla. Koyhilla on suurempi mahdolisuus saada se (hyva hygienia estaa tehokasta leviamista) ja he eivat valttamatta hakeudu laakariin saamaan melko yksinkertaista, mutta tehokasta hoitoa. Jotenkin silti musta rutto kuulostaa paljon pahemmalta kuin vaikkapa kolera, johon on jo tottunut.
Rutto. Siis onks sita viela mailmassa todella? Kaikkea sita oppii kun vanhaksi elaa.
Talon valinta on kylla osunut ihan nappiin. Rrrrrakastan tota meidan puutarhaa (piha tuntuu jotenkin alentavalta nimitykselta) - etenkin,kun ite ei tarvi stressata sen yllapidosta...
Tan vuoksi se on musta niin ihana:
Nakyma meidan pihalta Kampalan keskustaan.
Tirpalle sopivaa viidakkoa leikkeihin.
Perhosia ja lintuja - tuntee olevansa lahempana luontoa kuin mita onkaan...
Sopiva puu keinun paikaksi.
Pienia kasveja ja isoja kasveja.
Ja avokadopuu, jossa on ihan kohta ihan tajuttomasti poimintakelpoisia avokadoja!!!
Hyvaa Itsenaisyyspaivaa itse kullekin!
Jos hyva staga kay, toimii meidan netti illalla niin nopeasti, etta voidaan kuunnella jostain nettiradiosta Linnan juhlien selostusta. Tosin ma voin hadin tuskin kuvitella mitaan ankeampaa - paitsi yosuunnistuksen selostuksen kuuntelun. Harmi, etta pukuja ei paase arvostelemaan suorassa lahetyksessa...
Ihmeiden aika ei ole ohi!
(siippa kerkis eka julkaiseman uutisen, mutta ma ajoin silla ekana!)
Meilla oli kotona keittion ikkunalaudalla gardenia, jota aiti jaksoi hyysata. Muistan, etta kukat tuoksuyivat hyvilta, mutat en ymmartanyt, mita ihmeellista siina oli.
Taalla meidan pihalla kasvaa todistetuksi ainakin yksi melko kookas kukkiva gardenia. Epailen, etta kasveja on useampia (puutarhuri on leikannut osan pensaista niin reilulla kadella, etta niista on vaikeaa sanoa, mita ovat). Gardenia on ihana. Siina on vain muutama kukka kerrallaan ja niiden tuoksu on huumaava. Meilla on tapana Tirpan kanssa kayda puutarhassa haistelemassa kukkia iltaisin. Nykyaan neiti kipittaa itse gardenian alle ja sanoo "haistaa". Ehka Tirpallekin jaa gardenioista hyva possis.
Mua yha jaksaa yllattaa se, etta aurinko nousee taalla niin myohaan. Jopa aurinkoisina aamuina alkaa sarastaa vasta joskus 6.20, pilvisin aamuina vasta vahan vaille seitseman. Jotenkin olin kuvitellut, etta taalla aurinko nousis aikaisemmin kuin Malawissa. Siellahan oli ihan valoisaa jo joskus 5.30 tai heti sen jalkeen ja heraaminen kavi kamalan helposti, kun luonnon sarastuslamppu auttoi.
Elamanrytmi on taalla muutenkin erilaista, aamuisin ugandalaiset virittaytyy paivaan myohemmin kuin malawilaiset, mutta vastaavasti taalla kekkuloidaan ylhaalla paljon pidempaan. Naa on enemman juhlakansaa ja viikollakin monena iltana kuuluu musiikin jytke baareista aamuyohon.
Teki ensimmaista kertaa aikuiselamassa mieli vahan koristella kotia jouluksi. Lahina ajattelin jouluvaloja - taalla kun on iltaisin niin pimea, etta jotkut viehattavat, ei-vilkkuvat valot ikkunassa oikeasti voisivat toimia aika kivasti tunnelman nostattajana.
Olin ihan varma, etta lahi-inkkarilla (supermarketissa siis) loytyisi hyva valikoima valoja. Ainakin kauppa on koristeltu jo viikkoja sitten niilla. Vaan ei. Vaikka minkalaista muuta joulukoristetta olis loytynyt, erityisesti jotain sataa sorttia erilaisia kuusenkoriste-palloja ja ainakin nelja erilaista tekokuusta. Mutta ei yhtaan pelkkaa valkoista valoa nauhassa. Ei vakisin. Ei koristella sitten jouluksi.
Kokeilen, mahtaisiko uusi alku jotenkin innostaa bloggaamaan vahan tiuhempaan. Jotenkin en ole edes paassyt alkuun taalla Ugandassa kunnolla, mutta joka kerta kun menen vuodatukseen, arsyynnyn jo pelkista niista alamainoksista niin suunnattomasti (tayttavat melkein minilapparin koko aktiivisen ikkunan), etta en paase edes otsikkoa pidemmalle.
Ma ajattelin kokeilla sellaista taktiikkaa, etta koittaisin postata edes jotain todella lyhytta joka paiva. Tai laittaa valokuvan. Tai jotain. Jalkikateen nimittain harmittaa, jos ei ole mitaan muistikuvia menneesta.
