Kynaniekka

Ma en jaksa enka viitsi, joten ohjaan teidat nyt toistaiseksi siipan blogia lukemaan. Sielta ne munkin tarkeimmat kuulumiset usein valittyy.

Tunnustus

Runosyoni sykkii onnettoman huonsoti, joten ajattelin boostata sita vahan saamallani tunnustuksella, jota en torkeasti ajatellut jakaa eteenpain (kaikki seuraamani blogit ovat jo tunnustuksen parissa!)

Tunnustuksessa kasketaan kertoa itsestaan 7 asiaa ja jatkaa sitten eteenpain 7:lle blogille. Tassa seitseman satunnaista asiaa minusta:

1. Olin ennen hyperaktiivinen, nykyaan olen loysa paska. Entisessa elamassa mulla oli miljoona harrastusta ja joka paiva hurjasti tekemista. Nykyaan en harrasta mitaan enka saa muutenkaan mitaan aikaan. En tykkaa tasta nykyisesta Empasta kovinkaan paljoa.

2. Haaveilen varmaan paivittain muutosta takaisin Suomeen. Tehostan haaveilua surffaamalla Etuovi.com:ssa ja tyovoimaministerion sivuilla etsimassa tyopaikkoja. Tosipaikan tullen en varmaankaan olisi viela valmis palaamaan.

3. Olin ennen tulenpalavasti kissa-ihminen. Nyttemmin olen sekakayttaja, koiratkin ovat aika kivoja. Siita huolimatta taloon tarvitaan ainakin yksi kissa pitamaan koira(t) aisoissa.

4. Olen bakteerien ja lian suhteen aika huoleton vanhempi. Ehka vahan liiankin. Periaatteella - kaikki mika ei tapa, vahvistaa. Annan siis lapsen syoda lattaille pudonneita ruokia, maistella vahan keppeja yms. Syonhan itsekin laukussa/taskun pohjalla muhineita karkkeja pitkaan senkin jalkeen, kun ne muiden mielesta ovat tosi kuvottavia. Viiden sekunnin saanto ei todellakaan pade mun kohdallani.

5. Nielen purkan, etenkin jos kyse on Hubba Bubbasta tai muusta maukkaasta kamasta. En kertakaikkiaan pysty sylkemaan niita pois. Jenkista saata voi luopua.

6. Rakastan Maija Poppasta, niin kirjoja kuin leffaa. En tieda moneeko kertaan olen lukenut (etenkin sen aidon ja oikean) kirjan, mutta aika moneen. Muutamat kaverit (ja ehka serkku) taitavat vielakin olla traumatisoituneita mun lukuhimostani ja erityisesti siita Maija Poppasen lukuhimosta, joka mulla oli pienena. Kavin kylassa vierailulla ja olin se tosi kiva kaveri, joka tuli sisaan, meni kirjahyllylle, otti kirjan ja luki siihen asti kun piti lahtea pois...

7. Haluaisin tehda tyokseni jotain muuta kuin papereiden pyorittelya ja kokoustamista. En viela ole keksinyt mita - ammatinvalintatesteista tulee aina sellaisia eparelevantteja juttuja kuten kampaaja tai pappi - kumpikin aloja, joihin mulla ei ehka ole kauheasti lahjoja eika kutsumusta.

Koti-ikava

En olis uskonut tata sanovani, mutta Malawiin on ikava!

Taalla elaminen on tietyssa mielessa kamalan paljon kivempaa (fasiliteetit on hyvat ja kaupasta saa lahes kaikkea), mutta ihmiset ovat kylla tosi paljon tympeampia kuin malawilaiset. Lievasti yleistetyna kukaan ei hymyile koskaan, palvelu on nihkeaa ja tervehdyksia saa kiskoa ihmisista pihdeilla. Ensin luulin, etta taa on joku muzunguun kohdistettu juttu, etta valkoisesta ei tykata, mutta kun sambialainen (Etela-Afrikassa vuosia asunut) kollega valittti samaa, totesin, etta se vaan on ugandalaista kaytosta. Ankeaa. Toimistossa on taalla jotenkin paljon heikompi ilomapiiri kuin Malawissa ja totta kai se vaikuttaa viihtyvyyteen.

Lisaksi naa on supliikkia sakkia, mutta teot on sitten ihan toista. Eli puhutaan, puhutaan ja puhutaan, mutta mitaan ei saada aikaiseksi. Taa on nyt huomattu moneen kertaa, varsinkin kaikissa virallisissa paperihommissa, mutta kylla muutenkin tyopaikalla. Malawilainen sentaan oli rehellisen aikaansaamaton eika saanut sua uskomaan, etta homma tapahtuisi silloin kun luvataan :D

Koti-ikavaan vaikuttava sosiaalisten kontaktien puute on ihan omaa syyta - lupaan tassa nyt vuonna 2011 tehda asialle jotain. Samoin yleiseen olotilaan heikentavasti vaikuttava liikunnan puute - ehka koitan saada itseni vaikka pari kertaa viikossa edes kavelylle jos ei muuta.

Eniten mulla on kuitenkin ikava "meidan porukkaa". Toistaiseksi yhteistyo takalaisten tyontekijoiden kanssa on ollut ihan ok (okei, nanny eli Hajirah on loistava), mutta Bettyyn mulla on mennyt hermot monta kertaa. Ei siis mitaan suurta - mutta ikavalla tavalla vaan vertaan koko ajan Susieen, joka oli lahes kaikin puolin erinomainen. Ma en millaan jaksaisi olla koko ajan kertomassa, mita pitaa tehda tai missa on parantamisen varaa. Lahina kyse on oma-aloitteisuudesta, jota Bettylla ei ole yhtaan. Musta kun tyontekijoiden haariminen ymparilla on muutenkin vahan vaivauttavaa, on viela vaivauttavampaa joutua puuttumaan niiden toihin.

Jos ihan tarkkaan ajatellaan, en ehka kuitenkaan haluaisi takas Malawiin, ainakana nyt just. Siella on taas bensapulaa ja dollaripulaa ja sahkokatkoja tuntuu olevan ihan koko ajan. Ja onhan se kaikin puolin jo nahty. Mutta ihanan rauhallista siella kylla olI!

3.1.2011

Loma oli ja meni. Oli ihan mukavaa, sitten kun Suomeen paastiin, mutta loma oli talla kertaa vahan turhan hektinen (mm. autokoulun II-vaiheen suorittaminen vei yllattavan paljon aikaa), joten lomafiilis jai valilla vahan heikoksi. Aika kuvaavaa oli, etta ehdin nahda erittain harvoja kavereita ja heitakin kertaalleen, enimmakseen uudenvuoden juhlissa. Suurin osa jutuista,mita Suomesta piti tuoda, jai hankkimatta ja itselleni en ehtinyt ostaa mitaan...

Mina palasin Kampalaan eilen, Tirppa ja Siippa saapuvat viikon paasta perassa. Oli omituista tulla takaisin. Ajomatkalla kentalta mietin, etta ei tunnu silta, etta palaa kotiin. Sen sijaan omassa kodissa oli heti ihanaa. Taalla kaikki oli hyvin, vaikka me vahn jannattiin, mitenka uusi henkilokunta hommat handlaa poissaollessamme. Sen sijaan tanaan ei ketaan ole nakynyt, enpa tosin heti kaipasikaan ketaan ymparille pyorimaan.

Kylla taa tasta. En nyt ala tekemaan mitaan lupauksia vuodella 2011, toivekin on aika maltillinen. Jo en olis nain uupunut kaiken aikaa, elama voisi olla ihanaa.

Hyvaa vuotta 2011 kullekin!