Hajatelmia

Taa on kylla janna maa. Leipa on kortilla (ei kuvainnollisesti, vaan oikeasti), mutta herkullisia tuoreita leivonnaisia saa joka puodista. Jaksan viela ihmetella ja kysella, vaikka moni opastaa, etta liika kyseleminen ja paan vaivaaminen ei kannata. Ehka taalla ajatellaan niin, etta jos ei ole leipaa, syokoot leivoksia.

Asmara on viehattava. Nautin suuresti mahdollisuudesta kavella kohtalaisessa kunnossa olevilla jalkakaytavilla. Eilen jouduin yllattaen lammas- ja vuohilauman keskelle ja nauratti, kun monta sataa metria oltiin matkalla samaan suuntaan suurinpiirtein yhta kovaa vauhtia. Muutenkin kaduilla nakee vahan valia hevos- ja aasikarryja, mutta myso hyvin organisoitua bussiliikennetta ja loistavasti palvelevia takseja, jotka on helppoa tunistaa (toisin kuin Ugandassa).


Kotona ei ehka nayta viela kodilta, mutta on silti kivempaa tulla kotiin kuin hoteliin. Viime viikko oli vahan haastava - meilla ei ollut kaasupulloa (kina tyonantajan ja vuokraemannan valilla siita, kenen pitais lainata kaasupullo - ja sitten kun saimme kaasupullon, venttiilin loytaminen olikin ihan oma juttunsa), kaupungissa oli runsaasti sahkokatkoja ja kaiken kukkuraksi vesi loppui perjantaina. Tiesimme, etta maanalaisessa tankissa on paljon vetta, mutta emme tajunneet, etta sahkari ei ollut saanut vesipumppua korjattua. Sunnuntaiaamuun asti karvistelimme pullovedella. Aaargh.

Retki hoyryveturilla oli ikimuistoinen kokemus. Maassa oli harvinainen turistiryhma (taalla kay alle 1000 turistia vuodessa) ja joku sai kuulla, etta niille jarjestettiin junamatka. Mehan tietysti ympaydyime mukaan ja kylla kannatti.

 
 
Paasin viime viikolla enttamatkalle. Edeltajani ei ollut paassyt kentalle ensimmaiseen 18 kuukauteen, joten koen olevani hyvin onnekas. Taallahan matkustamiseen tarvitaan matkustuslupa, vain Asmaran ymparilla saa liikkua vapaasti n. 25 kilometrin sateella. Paimentolaisyhteisot, pakolaisleiri (kylla, taallakin on pakolaisleri somalialaisille pakolaisille) ja Punainen meri olivat kaikki kiinnostavia, mutat kamelit veivat voiton!
 



Viikko 1

Ensimmainen viikko Ugandan jalkeen on nyt eletty. Viikko sitten tahan aikaan istuimme koneessa matkalla Dubaihin ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Sen jalkeen on ehditty nauttia vesipuistossa Dubaissa, lentaa aamuyolla Asmaraan, majoittua hotelliin, kavella Asmaraa pitkin pikin, loytaa uusi koti, kayda tutustumassa kouluun ja tavata suurin osa suomalaisista. Ja tietysti yritetty orientoitua toihin heti ensimmaisesta paivasta lahtien.

Ensivaikutelma Asmarasta on erittain hyva. Kaupunki on pieni ja helposti lahestyttava, kaikkialle paasee kavellen tai pyoralla ja liikennetta on tosiaankin murto-osa Kampalasta. Ihanaa!! Jos ei tietaisi, voisi kuvitella oikeasti olevansa etelaisessa Italiassa. Kahviloita ja baareja on kaikkialla. Kaupoissa on melko vahanlaisesti tavaraa, mutta enemman kuin kuvittelin (ja enemman lansimaisia tuotteita mita osasin ajatella) ja lisaksi kaupat muistuttavat enemman oikeita kauppoja kuin Lilongwessa. Saa on mahtava eika juuri nyt ole yhtaan liian kylma. Taalla on nyt melko vehreaa, koska sateita on tullut viimeisten viikkojen aikana, mutta yleensa on kai kuivempaa.

Meilla kaikilla on hyva fiilis Asmarasta. Tytoilla, varsinkin nuoremmalla on ollut tekemista sen ajatuksen kanssa, etta taalla voi kavella paikkoihin, mutta jo nyt molemmat tuntuvat nauttivan siita suuresti. Koulukin vaikutti kivalta (aloittavat huomenna), vaikka onkin ihan erilainen kuin Kampalassa ja elama alkaa asettua uomiinsa viimeistaan ensi viikolla kun muutamme kotiin. AGS tosin ryssi konttimme, joten se tulee vasta kesakuun lopussa, mutta paatimme lainata tavaroita ja mielummin heti muuttaa oikeaan kotiin.

Toistaiseksi suuriman hammennykaen ovat aiheuttaneet meita useaan otteeseen seuraamaan lahteneet lapset ja kerjalaiset, joita on jonkun verran. Kaupungin keskustassa ihmiset nayttavat htvinvoivilta, mutta reunamilla koyhyyden huomaa jo palhon selvemmin. Aasikarryja ja hevoskarryja nakee liikkeella aktiivisesti ja pienemoi jaksaa viela ihailla niita.

Kaikenkaikkiaan asiat ovat hyvin!

Viitta vaille valmis

Tanaan vietettiin meidan laksiaisia. Tosi moni perhe oli matkustanut pitkaksi viikonlopuksi pois kaupungista, joten esikoisen luokalta oli tosi vahan lapsia. Meilta toista taas lahes kaikki kutsutut joutuivat matkustamaan Ministry of Genderin workshoppiin Entebbeen jo tanaan iltapaivala, ja toista olikin vain kolme henkiloa paikalla. Aaamulla sain viela useampia pahotteluita sairastumisen vuoksi ja olin ensin ihan masentunut, etta juhlista ei tule mitaan.

Kaikesta huolimatta oli tosi mukavaa. Lahes kaikki ne, joilla on valia, paasivat paikalle. Ruokaa oli enemman kuin riittavasti ja se oli hyvaa. Sateen uhka vaisti juuri ennen juhlien alkua ja lopulta vieyimme erittain mukavan ja aurinkoisen iltapaivan ystavien kesken. Laksiaiset tekivat lahdosta viela konkkreettisemman. Lopullisesti ehka uskon, eta todella olemme lahdossa siina vaiheessa, kun muutttofirman pakkaajat tulevat tanne keskiviikkona...