Hiphuraa! Perhe on taas koossa. Lukuunottamatta siis Tessaa, jonka raskain sydamin jatimme kymmenen yhteisen vuoden jalkeen Ugandaan.
Mies teki melkoisen urotyon ja matkusti kaksi yota kumpaankin suuntaan tuodakseen koirat kotiin. Lisaksi reissuun toki mahtui myos reilu 10 h odotus Istanbulissa kumamllakin matkalla, seka bakteeriperainen mahatauti, mika vahensi jo ennestaankin lyhytta oleilua Kampalassa entistakin niukemmaksi. Muitakin komemrvenkkeja matkaan mahtui, mutat kertokoot mies niista itse. Sen vaan totean, etta naa on ehka maailman kalleimmat ugandalaiset katukoirat :D
Ensimamiset paivat Peppi ja Lotta olivat vissiin vahan jarkyttyneita ja veto veks, joten oelmmat lahina nukkuivat matolla. Aika nopeasti voimat kuitenkin palasivat ja kumpikin on vertynyt toteuttamaan itseaan normaalisti.
Tokihan meille sanottiin ennen tanne muuttoa, etta vedesta ja sahkosta oli pulaa, mutta jotenkin viesti ei varsinaisesti uponnut. Eihan meilla Malawissakaan ollut varsinkaan vikana vuonna sahkoa, muistan kun istuttiin siella kynttilanvalossa odottelemassa, etta mahtaako vauva herata. Vedenkin kanssa oli vahan niin ja nain, joten kuvittelin, etta olisimme henkisesti hyvin varustautuneita.
No niin ehka ollaankin keskimaarin paremmin varustautuneita, mutta ehka Ugandassa meidan hemmoteltiin pilalle vain satunnaisilla sahkokatkoilla ja melko olemattomilla vesivaikeuksilla. Tai ehka invertterimme sittenkin toimi sen verran, etten aina huomannut sahkokatkoja. Tokihan varsinkin loppuajasta jouduttiin muutamaan kertaan puljaamaan kynttiloilla, kun sahkokatko kesti pitkaan ja invertterista loppui honka, mutta eipa niita kertoja loppujen lopuksi niin kauhean montaa ollut.Vetta sen sijan tuli hanasta oikeastaan aina, toki meilla oli muutama vesikatko, mutta en edes muista, koska veden kanssa olisi ollut ongelmia viimeksi.
Taalla on sahkoa ja vetta nimellisesti. Useiden tuntien sahkokatkoja on oikeastaan paivittain, nytkin naputtelen tata puolipimeassa. Aurinkopaneelista tuleva varavirta valaisee neljaa pienta lamppua neljassa eri huoneessa, mutta tama talo on aika suuri ja lamput kovin heiveroisia. Ei toisaalta pitaisi valittaa, meilla sentaan on aurinkopaneelit. En alunperin olisi halunnut ostaa generaattoria, koska vihaan sita metelia, mutta juuri nyt olen tosi onnellinen siita, etta generaattori lienee jo merimatkalla Mombasasta tanne pain.
Vesi on taalla ehka suurin yksittainen ongelma. Asmarassa on ankara vesipula ja meita teroitettiinkin heti alkuun valitsemaan talo, missa on suuri maanalainen sailio. Kaupungin putkissa on vetta tooooodella harvoin (yhden kaverin mukaan viimeisen vuoden aikana ollut muutamaan kertaan...) ja omaa vesivarastoa pitaa jopa vahan vahdata, silla muuten naapurustosta kaydaan kaikessa hiljaisuudessa tyhjentamassa tankit. Pari kertaa niin on tainut kayda, ei sen maanalaisen takin suhteen, vaan katolla olevien tankkien kanssa. Muuten ei kylla keksita mitaan selitysta sille, miten meidan varovaisella kaytolla oltaisiin saatu kaksi tankkia tyhjaksi yhdessa yossa. Vesiongelmaan ei ikava kylla ole mitaan ratkaisua. Niinpa meilla opetellaan kayttamaan vetta saaasteliaammin, vetamaan vessaa harvemmin ja peseytymaan hyvin vikkelaan. Onneksi taalla on viileampaa kuin Kampalassa, joten ainakin tyttojen huistenpesua on helppoa vahentaa...
Asmara on oikeasti todella viehattava kaupunki. Ei mikaan metropoli, mutta pieneksi kaupungiksi hyvin organisoitu, puhdas ja natti. Samaa ei voi sanoa kovin monesta Afrikkalaisesta paakaupungista.
Meidan kulmilta.
Tajutonta, taalla on puistoja ja muita julkisia tiloja!
Paakatu itsenaisysspaivan aikaan.
Katedraali.
Tiravolon asuinalue.
Hallintorakennuksia.
Ja herkullista gelatoa.
Jos taalla ei olisi varsin vaikeita vesionegelmia (kaupungin putkissa ei talla hetkella taida olla vetta, korkeintaan muutama tunti yoaikaan) ja loputtomia sahkokatkoja, voisin kuvitella meidan viihtyvan taalla pitkaankin. Sahkoongelmista paastaan, kunhan kontti ja siella sisalla oleva generaattori saapuvat tanne (bensaa on useimmiten, viime viikola oli tosin jotain haikkaa). Vesiongelmiin sen sijaan ei oikien auta mikaan. Onneksi olemme aika low key tyyppeja ja pikapesu pesiuvadin avulla ei niin hatkayta.
