Maailma muuttuu

Juteltiin joku aika sitten yhden uuden kollegan kanssa Kampalan ravintolatarjonnasta. Jotekin keskustelu kaantyi siihen, mitka meidan suosikkiravitoloista oli auki silloin kolme vuotta sitten kun tanne alunperin tultiin. Ollin itsekin vahan hakeltynyt, kun tajusin, etta juuri mikaan nykyisista suosikeista ei silloin viela ollut olemassa. Kollega oli ihan kauhistunut ja kysyi, missa me sitten oikein kaytiin ulkona syomassa. Jouduin oikein pinnistelemaan muistia ja totesin, etta ei oikeastaan taidettu kayda missaan ja niita muutamia, missa kaytiin, ei taida enaa olla olemassa.

Ravintolatarjonta ei ole ainoa asia, mika taalla on todella merkittavasti muuttunut tana aikana. Myos kaupunin silhuetti on saanut rutkasti uusia piirteita. oon varmaan joskus todennut, etta taalla rakennnetaan joka puolella koko ajan. Meidan toimiston ikkunasta nakee vanhan keskustaan ja nakyma on muuttunut todella radikaalisti. laskin just uudet korkeahkot (yli 6 kerrosta) talot. Niita nakyy kahden kadun varrella yhdella vilkaisulla 4 samasta ikkunasta. Kaiken lisaksi ne on todella helppoa huomana, kaikki niista on paallystetty sellaisella kasittamattoman rumalla alumiinilla (tai mita ikina onkaan). Lisaksi rakenteilla ihan siina lahialueella on ainakin saman verran lisaa. Tuntuu huimalta, kun Lilongwessa oli yksi (!!!!!) korkea kerrostalo, jossa oli muistaakseni 8 tai 10 kerrosta. Tosin nyt seillakin voi kylla nayttaa erilaiselta...

Esikoulussa

Tirppa aloitti ”koulun” viime vuonna. Kyseessa oli koulun yhteydessa oleva paivakotiryhmassa, missa meininki oli ihanan leppoisaa. Olihan niilla jotain aihekokonaisuuksia ja asioita, joihin ne tutustui, mutta paapaino oli ehdottomasti leikissa ja hyvassa meiningissa.

Viime perjantaina koulusta tuli jo meilia taman viikon opiskeltavista asioista ja olin huuli pyorena. Tanaan oli eka vanhempainilta ja oon viela enemman kauhuissani. Opettajat kylla koittivat korostaa, etta kaikki tehdaan leikin kautta, mutta onko 4-vuotiaan silti tarve opiskella nelja aannetta ensimmaisen kouluviikon aikana…? Arvioinnista puhuttaessa meille naytettiin A4 kokoine lomake, joka oli taynna pienella printattuja oppimistavoiteita.  Eika kuulemma mitaan paineita.

Eipa. Ikaraja menee kesakuun lopusta ja Tirppa on luokkansa nuorimpia. Hyvin se toistaiseksi handlaa (ja varmaan kylla jatkossakin), mutta ma mietin nyt oikeasti touhun mielekkyytta. Miksi noin pienten pitaa opetella jo noin paljon ”oikeita” asioita. Eiko britit oo tajunneet mitaan Suomen esimerkista, etta myohempikin riittais?  


Tietysti jos aikoo asua ulkomailla jatkossakin ja kayda kv-kouluja, kai se sit on aloitettava nain ajoissa, etta pysyy kyydissa. Sen sijaan jos/kun tullaan takaisin Suomeen, taa kaikki on ihan turhaa. Toki suomenkielen opettelu tulee kaymaan ihan taydesta tyosta, mutta muutaman takalaisen kouluvuoden jalkeen suomalaiseen eskariin meno voi olla aika turhauttavaa. Uh.

Tilaa: Blogitekstit (Atom)