Mulle on taman kuluneen parin kuukauden aikana vatsa todellisesti iskostunut, mita tarkoittaa kasite ruuhkavuodet. Yhden lapsen kanssa tyoelamassa kuvittelin tietavani asiatsa jotain, mutta vasta ylennyksen (=rutkasti lisaa hommia) ja toisen lapsen myota olen kasittanyt sen todella.
Kuluneet pari viikkoa (erityisesti, toukokuun alusta on ollut aika hardcorea, koska pomo on ollut paikalla n. 2 viikkoa ja muun ajan olen tehnyt omat hommani ja hanen hommansa) ovat olleet mun tahan astisen tyoelaman stressavimmat ja kiireisimmat. Siihen yhdistetyna molempien lasten ja miehen sairastelu, vauvan ensimmaiset hampaat, Kampalan ruuhkat, koulujen loppuminen miehella ja Tirpalla (ja sen aiheuttamat moninaiset kiireet + tietystihan ma olen mys Tirpan luokan vanhempien edustaja...) on lastenhoitajasta huolimatta ollut ihan karseaa ja hulabaloota. Olen nahnyt lapsia hereilla paivittain n. 1-1,5 h ja harkitsen vakavasti osa-aikatyoajan anomista.
Kaikesta huolimatta hengissa ollaan, joskin aika nuupahtaneina ja kiitollisuudenvelassa kolmellle kollegalle, jotka auttoivat ystavaa hadassa. Ihanaa kuitenkin, etta kesakuu on kohta ohi!
Joku ehka saattaa muistaa meidan ensimmaisen yovartijan Malawista. Tyyppi oli vanha kuin metusalem ja kulki tuttavallisesti nimella Vanha Ky*pa eli tuttavallisesti VK. En kylla enaa edes muista, mista lempinimi tuli,tyyppi oli kamalan kova pokkuroimaan, mutta myos taysin hapeamaton erilaisissa avunpyyntojutuissa. Muistaakseni se oli ehka just VK, joka Malawissa aloitti sen perinteen, etta vartijoille vietiin aina iltateeta. Valitettavasti jouduttiin jossain vaiheessa pyytamaan toista vartijaa VK:n tilalle, kun tyyppi nukkui meidan autotallissa makuupussissa vahan turhan usein tyovuorollaan vaatteet sievasti viereen viikattuna.
Ugandassa meidan ensimmaisessa talossa ei viety teeta vaan annettiin vedenkeitin (vai kattila, en muista enaa) ja silla vartijat sitten keitteli teetaan. Ensimmainen yovartija oli ihan jees, mutta sen jalkeen kun ko. tyyppi siirrettiin muualle, meilla alkoi vierailla erittain tihealla vaihtovalilal kaikennakoisia vartijoita. Osa oli harmittomia, osa ihan hyva ja vahiten siedin pitkaa ja useista valituksista huolimatta aina vaan tanne uudestaan ilmestyvaa tyyppia, joka oli kannissa useammin kuin kerran.
Joskus toukokuussa meidan tontille ilmeistyi jalleen kerran uusi yovartija. Tyyppi muistuttaa tosi paljon VK:ta, ei pelkastaan siten, etta on vanha kuin metusalem ja myoskin kova tyyppi neuvottelemaan erilaisia avustuksia. Huomammekin jalleen keittavamme teevetta vartijoille joka ilta, mutta sen lisaksi tyyppi myos olettaa sokerin tulevan talon puolesta. Nyt tyyppi pyysi myos pienta lainaa enka todellakan usko, etta tama olisi viimeinen kerta, kun pyytaa avustusta. Suhtaudun nykyaan todella nihkeasti vartijoiden lainapyyntoihin vaihtuvuuden ollessa niin suuri, mutta talla kertaa taivuin. Kyse oli tosi pienesta summasta ja kun sovittiin, etta vartija pesee (oikeasti levittelee lian...) auton pari kertaa viikossa ja silla kuittaa velkansa. Nyt tosin vahan kaduttaa, silla VK:n tuntien erilaiset avustusjutut tasta vaan yltyy...
Tai ei sarje enaa, mutta huhtikuun lopusta mun paatani sarki paivittain, valilla hiljempaa, valilla todella kovaa. Sarky alkoi viimeistaan klo 18 mennessa, mutta monina paivina ei paasty klo 12 ohi edes. Yritin olla ottamatta sarkylaakkeita, mutta ikavalla tavalla hedari ei yleensa suinkaan parantunut nukkumalla, vaan jso menin nukkumaan kipean paan kanssa, herasin keskella yota ihan hillittomaan paansarkyyn.
Syytin tyota, stressia (pomo oli poissa mun tullessani yli kuukauden ja mina olin sijainen, sitten se oli toimistolla viikon ja poistui taas paikalta - arvatkaa kuka on sijainen), vasymysta, huonoa syomista, imetysasentoa, kuun asentoa, hormooneita tai mita ties kunneskaksi viikkoa sitten tiistaina mitta tuli tayteen ja soitin osteopaatille, kun olo oli aivan paska ja paata oli sarkenyt jo jokusen yon putkeen. Ajattelin kokeilla viela sita korttia ennen laakarille menoa.
Ja kas, osteopaatti teki ihmeita. En tieda miten se sen teki, mutta ihan pienella ja hellalla kasittelylla se onnistui parantamaan mun oloani merkittavasti. Ensimmaisen kasittelyn jalkeen paata sarki ensimmaista kertaa sunnuntaina. Osteopaatti loysi paljon kaikkia jumittavia osasia - ylimmat nikamat oli jotenkin epajarjestyksessa, kallonpohjan lihakset aivan umpijumissa, rintaranka kierossa ja lantio samoin. Se sanoi, etta yksi kerta ei viela poista kipujen syita, mutta varmaan jo vahan helpottaa ja nain todella teki.
Ihan halpaa lystia osteopaatilla kayminen ei ole edes taalla, mutta just nyt olen sita mielta, etta kun se kerran auttaa, niin en jaksa kauheasti miettia kustannuksia!
Ma olin jo taysin unohtanut, etta taalla Ugandassa usein saa (mun mielesta) kummallisia vastauksia joihinkin kysymyksiin tai toivotuksiin.
Perjantaina toivottelin toimiston ulkopuolella perjantaisin paivystavalle vihanneskauppiaalle hyvaa viikonloppua. Vastauksena oli "Okei!" Monet vastaavat kiitokseen okei. Ehka se on kuulijan korvassa, mutta mun mielesta se on kummallista. Kiinnostaisi tietaa, juontaako se juurensa lugandasta (yhdesta paakielista taalla) vai mista, koska en muista Malawissa tormanneeni vastaavaa.
