Hengissa ollaan

Harkitsin jo koko blogin kuoppaaamista, kun ei tuntunut olevan mitaan sanottavaa. Huomasin, etta joku oli kuitenkin kaynyt huhuilemassa kuulumisia, joten katsotaan, saisinko taman viela henkiin.

Kevat meni aikalailla paiva kerrallaan. Tein saannollisesti etatoita ja aloin liikkua, mutta nain jalkeen pain katsottuna olin kylla melko tehoton ja poissaoleva henkisesti. Kesakuussa kavin Addiksessa kokouksessa virkistaytymassa  ja hyvastelin lukuisia tyokavereita, seniilin pomon mukaanlukien. Pitka kesaloma Suomessa teki hyvaa - hoidin itseani mustikkametsaterapialla vissiin 10 kertaa ja siina tuntuikin olevan taikaa, silla kotiin palattua olo on ollut ihan jees.

Toimistossa on meidan osastolla uusi aivan mahtava pomo ja paljon uusia kivoja ihmisia rakennuksessa. Olen jatkanut liikkumista ja eilen kokeilin kuntonyrkkeilya, mika oli aiva huppua. Taytin talla viikolla pyoreita vuosia ja pikkukoirat (joista on kasvanut melko valtavia riivioita() tayttavat huomenna vuoden. Virkistyneesta mielesta ja kivoista toista huolimatta oma fiilis on kuitenkin vahan poissaoleva. Katse on jossain maarin jo tulevassa, enka oikein jaksa tallaista valitilaa kovin hyvin. Sopimukseni loppuu siis kesakuun lopussa, eika sita enaa uusita. Vaihtoehtoina on siis muuttaa jonnekin muualle tai palata Suomeen. Miehen kanssa on sovittu, etta mikali sopivaa maata ja tyota (molempien suteen kriteerit on tiukat) ole nakopiirissa helmikuun loppuun mennessa, valitsemme Suomeen paluun. Helmikuuta odotellessa...