Aloitin bloggaamisen jo vuonna 2005 toimiessani opettajana ja tarvitessani anynyymin purkupaikan. Alkuperainen blogini ei mitenkaan liittynyt Afrikkaan ja saadessani tiedon tulevasta tyopaikastani Malawissa helmikuussa 2007 yritin aluksi jatkaa viela vanhaa blogia yleismaailmallisemmista asioista. Tuleva mutos oli kuitenkin niin suuri ja erottelu oli hankalaa, joten aika pian visitin vanhan blogin sappiin ja keskityin alkuperaiseen
Minun Afrikkani-blogin. Uusi purkupaikka tulikin tarpeeseen, ensimmaisena vuonna kirjoitin perati 205 paivitysta! Ennen lahtoa jutut tietysti pyorivat ylipaataan muuton seka Afrikan etta tulevan tyonantajani jannaamisen suhteen ja Lilongween paastyani kaikki oli niin uutta ja ihmeellista, etta uudessa maanosassa ja tyopaikassa riitti paivitettavaa.
Yksi blogin alkuperaisista tavoitteista oli ylevasti kertoa Afrikasta positiivisia asioita. En usko, etta onnistuin siina kovinkaan hyvin, mutta uskoisin, etta olen avartanut lukijoiden maailmankuvaa... Sen lisaksi blogin oli tarkoitus toimia purkupaikkana, mutta myos viestintakanavana sukulaisille ja kavereille. Ensimmaiseen blogi soveltui loistavasti, jalkimmaiseen huonommin. Tutut saivat kylla kuulla minun/meidan kuulumiset, mutta harvemmin kukaan kommentoi mitaan sen enempaa. Sahkopostejakin tuli kotipuolesta todella harvakseltaan ja uskonkin, etta blogi vakutti osaltaan siihen, etta yhteydenpito kuivui minimiin nopeasti. En varmaankaan ymmartanyt taysin kommentteihin vastaamisen tarkeytta, joten kommunikointi oli molemmin puolin yksisuuntaista.
|
Ensimmainen blogissani postattu kuva Malawista. |
Malawin aikaista blogia on nostagista lukea. Kahdeksan vuoden takainen mina oli aika erilainen ihminen. Lapseton tietty, aika ihanan idealistinen ja toki melko naiivi. Kaikki oli uutta ja ihmeellista - ja miksei olisi ollut, olihan mun elamani mullistunut ihan taysin. Pikku hiljaa elama asettui uomiinsa ja uudesta tuli tuttua ja arkista. Huomaan kirjoitaneeni toista yllattavan paljon, samoin terveydentilastani, hassuista sattumista ja Malawista ylipaataan - ja tietty matkoista. Polittiikasta en Malawissa enka Ugandassa ole jaksanut kirjoittaa, mutta mies on blogissaan kattanut sen melko perusteellisesti :) Uutena teemana blogissa marraskuun 2008 lopusta oli raskaus tultuani sen suhteen kaapista. Mitaan mamma-blogia ei blogista kuitenkaan varsinaisesti kehkeytynyt. Luin niita kylla, mutta jotenkin omaan luontoon ei sopinut avoin aitiyspaivittely. Kuvien lisailyyn, tai sen vahyyteen on suuresti vaikuttanut heikko internet.
Huomaan kirjoitustahtini selkeasti vahentyneen ensimmaiselle aitiyslomalleni jaamisen jalkeen. Ennen sita lahes jokaisessa kuussa paivityksia tuli vahintaa 12, usein lahes parikymmenta. Huhtikuun 2009 jalkeen paivityksia tuli lahes joka kuukausi alle kymmenen. Lapsi tietty vei aikaa, mutta palattuamme Suomesta Malawiin maassa oli aivan jarkyttava sahko- ja dieselpula (eli generaattoreita ei voinut kayttaa). Muistan, etta istuimme miehen kanssa alyttoman usein kynttilanvalossa laitettuani vauvan nukkumaan ja painumme itsekin pehkuihin hyvin aikaisin sahkolaitteiden akkujen loppuessa.
Ugandaan elokuussa 2010 muuttaessamme jatkoin vanhan blogin parissa. Tarvitsin siina kohtaa paikka tunteiden purkamiseen, ehka enemmna kuin ikina. Muutto oli tosi vaikea ja inhosin Ugandaa ihan taydesta sydamestani melko pitkaan. En kuitenkaan kyennyt hyotymaan kirjoittamisesta, silla vuodatuksen ongelmat arsyttivat ja viestinnan yksipuoleisuus harmitti. Paivityksia tuli jonkun verran, mutta joulukuussa pistin pillit pussiin ja avasin taman blogin. Uusi alku ei kuitenkaan saanut blogia uuteen nousuun kunnianhimoisesta alusta huolimatta. Vuonna 2011 kirjoitin 17 paivitysta, vuonna 2012 vain nelja. Oikeastaan mua harmittaa aika tavalla, ettei noilta ajoilta ole sen enempaa blogiteksteja. Niiden avulla on mukavaa muistella menneita. Ajankohta ei ole kuitenkan ihan taydellinen musta aukko - siirryin 2011 muualle kirjoittamaan ja kirjoitinkin ko. keskustelupalstalle todella ahkerasti. Siella vuorovaikutus oli parempaa ja koin myos, etta sain paremmin tukea elamassani ajankohtaisiin teemoihin. Olin muutamaan kertaan jo kokonaan sulkemassa blogia, mutta aina jostain olen saanut kimmokkeen jatkaa.
Blogi on siis melkoinen sillisalaatti. Kirjoitan osittain itselleni muistiin, osittain purkaakseni kurjia fiiliksia, osittain kertoakseni upeista paikoista/kokemuksista. En kirjoita perheestani mitenkaan kovin aktiivisesti, tarkoituksella. Toistakin yritan valttaa kirjoittamasta. Kirjoitustahtini vaihtelee mita suremmissa maarin, mutta siita huolimatta muutama uskollinen lukija on kulkenut mukana alusta lahtien. Kirjoittaisin varmaankin useammin, jos lukijat kommentoisivat enemman. Itsekseen netissa huutelu ei motivoi kirjoittamaan kovinkaan tiuhaan :)
Sain hasteen
Edustusrouvan Katalta. Haastan tahan mukaan
Akaisen Aidin, Hilkan
Panama-bloista, Jennin
Merkintoja Panamasta ja Jaanan
Akaasian alta. Saannot loytyvat taman kirjoituksen ekasta kommentista.