Kaikkeen tottuu. Jopa siihen, etta nyt liki kahteen kuukauteen meilla ei ole ollut kuumaa vetta.
Mokkifiilikset jatkuvat edelleen, mutta heppi otsassa alkaa kasvaa uusiin mittoihin. Jopa siina maarin, etta ollaan nyt aika vakavasti puhuttu muuttamisesta. Vuokraisannalla/emannalla ei ole ilmeisesti aikomustakaan vaihdattaa meidan lamminvesivaraajaa - lupauksista huolimatta. Viime viikolla pistin jo ukaasin vuokranalennuksetsa, mutta siita huolimatta mitaan ei ole tapahtunut. Tai no joo, tuli kylla uusi lupaus, mutta ketaan tai mitaan ei meidan totntilla ole nakynyt.
Lauantain iltakavelylla bongailtiin talojen porteista "House to Let" kyltteja ja eilen surffailin valittajien kotisivuja. Yhdet kaverit on muuttamassa tasta lahelta toiselle alueelle syyskuussa ja ma olen katsellut niiden taloa silla silmalla. Muuttaminen ei ole ikina kovin hasukaa, mutta taalla sen voi sentaan suorittaa helpolla tavalla ilman etta menettaa kaikkia rahojaan. Viimeksi muutettaessa kaytettiin muuttofirmaa, jotka pakkasivat, muuttivat ja purkivat kaiken - muutamassa tunnissa. Niinpa en koe, etta muutto olisi ajatuksena mitenkaan mahdoton, mikali vuokraisannat eivat nyt akkia skarppaa.
Nykyinen kotikatu meidan portilta nahtyna. Kavereiden talo on
oikealla olevasta kulmasta tieta ylos.
Tajusin eilen, etta voin tietenkin ottaa lomaa heina/elokuussa, vaikka ei tana vuonna matkustettaisikaan Suomeen. Sain kimmokkeen itse asiassa Tirpalta, joka tiistaina kysyi "koska sun ei taas tarvi menna toihin...?" Koska lomapaivia on kertynyt perati kahden viikon verran, voin hyvikin ottaa viikon tai vaikka ylikin ja viettaa aikaa perheen kanssa.
Itse haluaisin matkustaa jonnekin. En valttamatta (tai oikeastaan yhtaan) ulkomaille, koska lentolippujen hinnat ovat pilvissa kesakauden vuoksi - oli suuntana ihan mika vaan. Sen sijaan koitan kovasti saada miesta innostettua matkustamaan Ugandassa. Kyselin jo kavereilta vinkkeja kaikkiin ihaniin kohteisiin ja niita tuntuisikin olevan pilvin pimein. Ensin ajattelin haluta takaisin
Pineapple Bayhin, mutta ehkapa talla kertaa voisimme jopa menna jonnekin kauemmas.
Saimme nimittain 50% alennuskupongin
paratiisisaaren keikasta mihin hyvansa saman firman neljasta upeasta lodgesta. Meidan saarella ollessamme vesipumppuakin pyorittava generaattori meni rikki ja vietimme kaytannossa kaksi paivaa ilman sahkoa ja vetta. Se ei tosin lomaa haitannut yhtaan, mutta koitin kerrankin ajaa omaa asiaani ja lahetin jalkikateen firmalle erittain kohteliaan sahkopostin kysyen kompensaatiota. Onneksi lahetin, lodget eivat ole halvimmasta paasta ja saasto seuraavasta reissusta on tuntuva.
Nyt pitaisi enaa paattaa, mille paiville lomani varaan ja minne (jos minnekaan) mennaan!
Hyppasin eilen uima-altaaseen illansuussa pitaakseni Tirpalle seuraa. Vesi oli kohtalaisen lamminta, mutta lammetakseni kunnolla ehdotin Tirpalle pienta uimakilpailua. Ensin Tirppa eparoi, mutta suostui kuitenkin. Matkaksi otettiin viisi kertaa altaan paasta paahan (allas on siis vahan reilu viisi metria pitka), eli siis noin 50 meteria yhteensa. Ajattelin, etta loysailen, jotta kilpailusta tulisi tasavakisempi, mutta etta ehka antaisin Tirpan voittaa kuitenkin.
Oh well... Aloitin rennosti, mutta jo kahden allasmitan jalkeen oli selvaa, etta joutuisin uimaan ihan kunnolla. Siltikaan en saanut Tirpan etumatkaa kiinni ja havisin ihan reilusti. Sisuunnuin haviosta ja pyysin revanssia. Tal;la kertaa Tirppa vaati, etta otan etumatkaa (!!) Etumatkasta huolimatta havisin taas. Sisuutuneena vaadin viela yhden revanssin, mutta matkaa lyhennettiin kolmeen kierrokseen. Ja vaikka kaikkeni yritin, havisin.
Nyt on pakko alkaa harjoitella aktiivisesti, en halua havita uudestaan :D
En ole viela taysin sisaistanyt, koska on se vuodenaika, etta valtavia sudenkorentoja tulee kiusaksi asti sisalle. Tai siis tiedan, etta esimerkiksi
juuri nyt on sellainen aika, mutta sita en osaa sanoa, tapahtuuko tama aina heinakuussa vai saan muuttuessa sateisesta kuivaksi vai liittyyko se johonkin muuhun.
Sudenkorentoja on kiva katsella ulkona. Sen sijaan niiden katselu ikkunalasien ja hyttysverkon valissa on vahemman kivaa. Meilla on sellaiset hassut paloina vaakasuorassa kaantyvat ikkunat, sellaiset jotka aukeavat vain vahasen. Ikkunan ja ikkunan ulkopuolella sijaitsevan hyttysverkon valista on haasteellista saada pois mitaan pienta, puhumattakaan suurista, siis n. 10 cm pitkista sudenkorennoista. Jotenkin sudenkorennot kuitenkin paasevat valilla satimesta itsekseen ja lentelevat pain seinia, kopsahdellen kovaa aina tormatessaan.
Koirista nuorempi, Tessa, menee ihan sekaisin korennoista ja jahtaa niita pitkin taloa vinhasti. Pahaksi onneksi Tessa on myos valtavan kokoinen ja hypahtaessaan ulkoapain ikkunaa vasten onnistuu aika tehokkaasti rikkomaan hyttysverkkoa. Toivottavgasti korentokausi loppuu akkia, tai muuten meilla ei kohta ole enaa verkkoja ikkunoissa.
Taas mennaan.
Siis poliittisesti. Vaalit on ensi helmikuussa ja kisailu on epavirallisesti naemma jo alkanut. Kaksi istuvan presidentin suurehkoa suosiota nauttivaa kannattajaa on pidatetty. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Katotaan, kaunako menee, ennen kuin paikalliset kahinat alkavat.
Veikkaan huomista.
Kaikki huolet ja murheet haihtuivat kuin tuhka tuuleen viikonloppuna.
Aitini on kylassa ja halusimme poistua Kampalasta jonnekin tuulettumaan. Edellisella vierailulla paasimme "perati" Entebbeen saakka, nyt oli tarkoitus lahtea vahan kauemmas. Alun perin ajattelimme Jinjaa, silla ketaan ei huvittanut istua autossa muutamaa tuntia pidempaan. Jostain sain kuitenkin paahani, etta voisimme kokeilla
Pineapple Bay-nimista majataloa Bulagon saarella, n. tunti Kampalasta veneella.
Onneksi kokeilimme. Loysimme nimittain ihan taydellisen paikan, jossa sielu lepasi ja kaikki arkiset murheet tuntuivat kovin kaukaisilta. Siita huolimatta, etta paikan generaattori lavahti n. tunti saapumisemme jalkeen, eika paikassa ollut sahkoja eika juoksevaa vetta ennen sunnuntaiaamua. Jopa pohdinta siita, missa kannattaisi asua ja mita pitais tehda tyoksi tuntui kepealta eika asuinmaan valinta enaa siina hetkessa ahdistanut.
Nyt jaksaa arkea taas hetken verran paremmin!
