Meidan Tirpasta on kasvanut taalla puskassa varsinainen luonnonlapsi. Ensin se opetteli pottatreenin oheella kaymaan puskapissalla meidan varsin laajalla pihalla. Nyt kun se sujuu jo jouhevasti ja housut osatan vetaa alas ja ylos hienosti, piti repertuaaria kasvattaa puskakakkaan.
En yhtaan eka tajunnut, mita neiti oli tehnyt, kun se tuli selittamaan kakasta. Sitten se naytti paikan ja kas, siella tosian oli kasa. Housut ei menneet yhtaan likaiseksi eika muutenkaan tullut mitaan sotkua. Oli aika vaikeaa pitaa naama peruslukemilla ja kovasti kehua tyttoa. Olihan se nimittain eka kakka muualle kuin vaippaan...
En yhtaan eka tajunnut, mita neiti oli tehnyt, kun se tuli selittamaan kakasta. Sitten se naytti paikan ja kas, siella tosian oli kasa. Housut ei menneet yhtaan likaiseksi eika muutenkaan tullut mitaan sotkua. Oli aika vaikeaa pitaa naama peruslukemilla ja kovasti kehua tyttoa. Olihan se nimittain eka kakka muualle kuin vaippaan...
1. heinäkuuta 2011 klo 14.21
Pisteet Tirpalle! Meidän kaupunkilaislapsi on harrastanut samankaltaista opettelua, ja se isompien tuotosten raivaus leikkipuiston puskan juurelta kesäkuumalla onkin vallan mukavata! Mutta mitäs sitä ei tekis vaippapyykkikasaa pienentääkseen...
T: Alusta saakka teidän blogeja seuraillut Marjukka
1. heinäkuuta 2011 klo 21.38
Jos tässä ois tykkää-nappi, niin painaisin sitä. Hyvä Tirppa. :)