Toukokuu oli ja meni. Kovatulehdus kesti lentamisen ja parani lopulta (vaikkakin hitaasti). Loma Suomessa oli ihana - tehtiin kaikkea tosi tavallista, mutta meille hurjan eksoottista. Paastiin pyorailemaan, mika oli ihanaa ja mina patistin kaikki kirjastoon, joka olikin sitten lapsille hitti.
Tanaan Ugandassa vietetaan marttyyrien paivaa. Meilla paikallisista yleisista vapaapaivista vietetaan kymmenta, eika taman paivan vapaa valitettavasti kuulu listalle. Samoin ensiviikkoinen sankareiden paiva (Heroes Day) jaa meilta juhlimatta. Yleensa vapaapaivina tyoskentely on hurjan tuotteliasta - sahkoposti ei piippaa eika kukaan soita. Tanaan en kuitenkaan saa oikein jutun juuresta kiinni. Ehka tilanne parantuu iltapaivalla.
Toimeliaisuuden puute johtunee enimmakseen siita, etten vielakaan tieda, miten uudessa tyossa kavi. Luulin tietavani jo ennen lomalle lahtoa, vaan ei. Sitten luulin tietavani ennen lomalta paluuta, vaan ei. Sitten mulle ilmoitettiin, etta viime tiistaina viimeistaan tulisi tieto, mutta ei sittenkaan. Nyt ei enaa ole ilmoitettu mitaan. Kyselinkin jo tiedon peraan, mutta siihenkaan ei ole vastattu. Ihan hirvean hyvaa kuvaa tama ei tietenkaan anna ko. tyoantajasta. Itsella alkaa olla aika nihkeat fiilikset sen duunin suhteen, mutta paa ei kykene sulkemaan asiaa pois, ennen kun lopullinen vastaus on tullut.
Tanaan Ugandassa vietetaan marttyyrien paivaa. Meilla paikallisista yleisista vapaapaivista vietetaan kymmenta, eika taman paivan vapaa valitettavasti kuulu listalle. Samoin ensiviikkoinen sankareiden paiva (Heroes Day) jaa meilta juhlimatta. Yleensa vapaapaivina tyoskentely on hurjan tuotteliasta - sahkoposti ei piippaa eika kukaan soita. Tanaan en kuitenkaan saa oikein jutun juuresta kiinni. Ehka tilanne parantuu iltapaivalla.
Toimeliaisuuden puute johtunee enimmakseen siita, etten vielakaan tieda, miten uudessa tyossa kavi. Luulin tietavani jo ennen lomalle lahtoa, vaan ei. Sitten luulin tietavani ennen lomalta paluuta, vaan ei. Sitten mulle ilmoitettiin, etta viime tiistaina viimeistaan tulisi tieto, mutta ei sittenkaan. Nyt ei enaa ole ilmoitettu mitaan. Kyselinkin jo tiedon peraan, mutta siihenkaan ei ole vastattu. Ihan hirvean hyvaa kuvaa tama ei tietenkaan anna ko. tyoantajasta. Itsella alkaa olla aika nihkeat fiilikset sen duunin suhteen, mutta paa ei kykene sulkemaan asiaa pois, ennen kun lopullinen vastaus on tullut.
3. kesäkuuta 2015 klo 12.22
Samat kuuluvat meillä Suomilistaan nykyisin...pyöräily ja kirjasto. Ensimmäistä harrastan enimmäkseen minä äidin kaksikymmentä vuotta vanhalla pyörällä. Moskovassa tytär pääsee viereisellä koripallokentällä vähän pyöräilyn makuun mutta me aikuiset luovuttiin pyöristä jo vuosia sitten. Taisivat itseasiassa varastaa ne.
9. kesäkuuta 2015 klo 10.55
Juttelin lomalla yhden tutun kansa, joka palasi 1,5 v sitten Afrikasta. Tuttu kertoi, etta oli aluksi aivan liekeissa just pyorailysta ja kirjastoista, nyt ei enaa ollut kaynyt kirjastossa kertaakaan moneen kuukauteen :D