Pikkusisko yllatti meidan kesaloman jalken taysin. Lapsi on ulkonaoltaan tullut isaansa, mutta luonteeltaan perinyt mun topakkuuden. Tyyppi vaan ilmoitti yhtakkia, etta han ei kuulema tarvitse kellukkeita enaa uima-altaassa. Suhtauduttiin asiaan ehka vahan skeptisesti, siihen mennessa kun lapsi ei ollut oikeastaan suostunut kokeilemaan ilman kellukkeita edes aikuisten ollessa altaassa mukana, saati sitten reunalta vahtiessa.
Itsea hirvitti aika paljon ensimmaisilla kerroilla katsoa, kuinka lapsi uppoaa pinnan alle - mutta pongahti aina pintaan riemuissaan. Meidan allas on siis sen verran syva, etta tollainen nelivuotias voi varvistaa pohjassa kovasti ja saada ehka just nenanpaan nakyviin. Toki pohjasta saa hyvin vauhtia. Lisaksi lapsi itsenaisesti alkoi riisua kellukkeita heti kun aikuisten silma valtti ja joitakin viikkoja en oikeastaan mielellaan paastanyt lasta uimaan.
Mutta niin vain lapsi tiesi itse paremmin. Ei mennyt kovin pitkaan, kun uppoaminen muuttui rapikoinniksi ja sittemmin oikeasti uinniksi. Nyt se jo sukeltelee onnessaan.
Itsea hirvitti aika paljon ensimmaisilla kerroilla katsoa, kuinka lapsi uppoaa pinnan alle - mutta pongahti aina pintaan riemuissaan. Meidan allas on siis sen verran syva, etta tollainen nelivuotias voi varvistaa pohjassa kovasti ja saada ehka just nenanpaan nakyviin. Toki pohjasta saa hyvin vauhtia. Lisaksi lapsi itsenaisesti alkoi riisua kellukkeita heti kun aikuisten silma valtti ja joitakin viikkoja en oikeastaan mielellaan paastanyt lasta uimaan.
Mutta niin vain lapsi tiesi itse paremmin. Ei mennyt kovin pitkaan, kun uppoaminen muuttui rapikoinniksi ja sittemmin oikeasti uinniksi. Nyt se jo sukeltelee onnessaan.
23. marraskuuta 2016 klo 22.28
Onnea Pikkusiskolle, niin sitä pitää!! :-) Lapsen uimisen riemua on niin mahtava katsella.... Meidän Isoveli (9v) yllätti minut viikonloppuna hyppäämällä vitosesta. Monesti oli siellä jo käynyt kurkkimassa, nyt sitten vihdoinkin uskalsi!
Ja hei, ihan mahtavaa että oot kirjottanut taas! Voi niitä kertoja kun minäkin oon sun blogia käyny kurkkimassa uutisten toivossa... Hienoa että elämä maistuu taas, ja oikein paljon peukkuja tuleville kuukausille ja päätöksille. Kyllä ne asiat siitä suttaantuu.. Muistat vaan sit meillekin kertoa minne suuntaan suttaantuu.
Mukavaa talvea teille toivottelee nyt ehkä toista kertaa kommentoiva Marjukka!!
24. marraskuuta 2016 klo 3.44
Meillä myös neljävuotias on oppinut muutamassa kuukaudessa uimaan yli viisitoista metriä. Nyt ei minuakaan enää kauhistuta yhtä paljon takapihan uima-allas, kun kaikki lapset osaavat uida. Pienin on uudesta tahdostaan tavattoman iloinen.