Taa on kylla janna maa. Leipa on kortilla (ei kuvainnollisesti, vaan oikeasti), mutta herkullisia tuoreita leivonnaisia saa joka puodista. Jaksan viela ihmetella ja kysella, vaikka moni opastaa, etta liika kyseleminen ja paan vaivaaminen ei kannata. Ehka taalla ajatellaan niin, etta jos ei ole leipaa, syokoot leivoksia.
Asmara on viehattava. Nautin suuresti mahdollisuudesta kavella kohtalaisessa kunnossa olevilla jalkakaytavilla. Eilen jouduin yllattaen lammas- ja vuohilauman keskelle ja nauratti, kun monta sataa metria oltiin matkalla samaan suuntaan suurinpiirtein yhta kovaa vauhtia. Muutenkin kaduilla nakee vahan valia hevos- ja aasikarryja, mutta myso hyvin organisoitua bussiliikennetta ja loistavasti palvelevia takseja, jotka on helppoa tunistaa (toisin kuin Ugandassa).
Kotona ei ehka nayta viela kodilta, mutta on silti kivempaa tulla kotiin kuin hoteliin. Viime viikko oli vahan haastava - meilla ei ollut kaasupulloa (kina tyonantajan ja vuokraemannan valilla siita, kenen pitais lainata kaasupullo - ja sitten kun saimme kaasupullon, venttiilin loytaminen olikin ihan oma juttunsa), kaupungissa oli runsaasti sahkokatkoja ja kaiken kukkuraksi vesi loppui perjantaina. Tiesimme, etta maanalaisessa tankissa on paljon vetta, mutta emme tajunneet, etta sahkari ei ollut saanut vesipumppua korjattua. Sunnuntaiaamuun asti karvistelimme pullovedella. Aaargh.
Retki hoyryveturilla oli ikimuistoinen kokemus. Maassa oli harvinainen turistiryhma (taalla kay alle 1000 turistia vuodessa) ja joku sai kuulla, etta niille jarjestettiin junamatka. Mehan tietysti ympaydyime mukaan ja kylla kannatti.
Asmara on viehattava. Nautin suuresti mahdollisuudesta kavella kohtalaisessa kunnossa olevilla jalkakaytavilla. Eilen jouduin yllattaen lammas- ja vuohilauman keskelle ja nauratti, kun monta sataa metria oltiin matkalla samaan suuntaan suurinpiirtein yhta kovaa vauhtia. Muutenkin kaduilla nakee vahan valia hevos- ja aasikarryja, mutta myso hyvin organisoitua bussiliikennetta ja loistavasti palvelevia takseja, jotka on helppoa tunistaa (toisin kuin Ugandassa).
Kotona ei ehka nayta viela kodilta, mutta on silti kivempaa tulla kotiin kuin hoteliin. Viime viikko oli vahan haastava - meilla ei ollut kaasupulloa (kina tyonantajan ja vuokraemannan valilla siita, kenen pitais lainata kaasupullo - ja sitten kun saimme kaasupullon, venttiilin loytaminen olikin ihan oma juttunsa), kaupungissa oli runsaasti sahkokatkoja ja kaiken kukkuraksi vesi loppui perjantaina. Tiesimme, etta maanalaisessa tankissa on paljon vetta, mutta emme tajunneet, etta sahkari ei ollut saanut vesipumppua korjattua. Sunnuntaiaamuun asti karvistelimme pullovedella. Aaargh.
Retki hoyryveturilla oli ikimuistoinen kokemus. Maassa oli harvinainen turistiryhma (taalla kay alle 1000 turistia vuodessa) ja joku sai kuulla, etta niille jarjestettiin junamatka. Mehan tietysti ympaydyime mukaan ja kylla kannatti.
Paasin viime viikolla enttamatkalle. Edeltajani ei ollut paassyt kentalle ensimmaiseen 18 kuukauteen, joten koen olevani hyvin onnekas. Taallahan matkustamiseen tarvitaan matkustuslupa, vain Asmaran ymparilla saa liikkua vapaasti n. 25 kilometrin sateella. Paimentolaisyhteisot, pakolaisleiri (kylla, taallakin on pakolaisleri somalialaisille pakolaisille) ja Punainen meri olivat kaikki kiinnostavia, mutat kamelit veivat voiton!
31. toukokuuta 2017 klo 6.59
Voiko jauhoja ostaa vapaasti, jos leipänsä leipoo itse?
31. toukokuuta 2017 klo 8.41
Voi ja niin me ollaan jo pari kertaa tehtykin. Meilla ei vaan ollut ekalla viikolla sita kaasua (kaasuhella), eika alettu kokeilemaan leipomista mikrossa :) Todettiin jo, etta tuodaan kesalomalta varmaankin mukanamme leipakone ja erilaisia jauhoja.
8. kesäkuuta 2017 klo 12.13
terse! älysin, että voin etsiä teitä täältä. hyvä, että menee hyvin. näyttää pahasti siltä, että se jo malawiin kauppaamani matkalaukusta väsätty aurinkokeitin olisi paikallaan. täällä sataa. tänään. t+p ä.
19. kesäkuuta 2017 klo 13.20
Taallahan me! Oon yrittanyt soitella, ilman onnistumista. Kaikki hyvin.