En olis uskonut tata sanovani, mutta Malawiin on ikava!
Taalla elaminen on tietyssa mielessa kamalan paljon kivempaa (fasiliteetit on hyvat ja kaupasta saa lahes kaikkea), mutta ihmiset ovat kylla tosi paljon tympeampia kuin malawilaiset. Lievasti yleistetyna kukaan ei hymyile koskaan, palvelu on nihkeaa ja tervehdyksia saa kiskoa ihmisista pihdeilla. Ensin luulin, etta taa on joku muzunguun kohdistettu juttu, etta valkoisesta ei tykata, mutta kun sambialainen (Etela-Afrikassa vuosia asunut) kollega valittti samaa, totesin, etta se vaan on ugandalaista kaytosta. Ankeaa. Toimistossa on taalla jotenkin paljon heikompi ilomapiiri kuin Malawissa ja totta kai se vaikuttaa viihtyvyyteen.
Lisaksi naa on supliikkia sakkia, mutta teot on sitten ihan toista. Eli puhutaan, puhutaan ja puhutaan, mutta mitaan ei saada aikaiseksi. Taa on nyt huomattu moneen kertaa, varsinkin kaikissa virallisissa paperihommissa, mutta kylla muutenkin tyopaikalla. Malawilainen sentaan oli rehellisen aikaansaamaton eika saanut sua uskomaan, etta homma tapahtuisi silloin kun luvataan :D
Koti-ikavaan vaikuttava sosiaalisten kontaktien puute on ihan omaa syyta - lupaan tassa nyt vuonna 2011 tehda asialle jotain. Samoin yleiseen olotilaan heikentavasti vaikuttava liikunnan puute - ehka koitan saada itseni vaikka pari kertaa viikossa edes kavelylle jos ei muuta.
Eniten mulla on kuitenkin ikava "meidan porukkaa". Toistaiseksi yhteistyo takalaisten tyontekijoiden kanssa on ollut ihan ok (okei, nanny eli Hajirah on loistava), mutta Bettyyn mulla on mennyt hermot monta kertaa. Ei siis mitaan suurta - mutta ikavalla tavalla vaan vertaan koko ajan Susieen, joka oli lahes kaikin puolin erinomainen. Ma en millaan jaksaisi olla koko ajan kertomassa, mita pitaa tehda tai missa on parantamisen varaa. Lahina kyse on oma-aloitteisuudesta, jota Bettylla ei ole yhtaan. Musta kun tyontekijoiden haariminen ymparilla on muutenkin vahan vaivauttavaa, on viela vaivauttavampaa joutua puuttumaan niiden toihin.
Jos ihan tarkkaan ajatellaan, en ehka kuitenkaan haluaisi takas Malawiin, ainakana nyt just. Siella on taas bensapulaa ja dollaripulaa ja sahkokatkoja tuntuu olevan ihan koko ajan. Ja onhan se kaikin puolin jo nahty. Mutta ihanan rauhallista siella kylla olI!
Taalla elaminen on tietyssa mielessa kamalan paljon kivempaa (fasiliteetit on hyvat ja kaupasta saa lahes kaikkea), mutta ihmiset ovat kylla tosi paljon tympeampia kuin malawilaiset. Lievasti yleistetyna kukaan ei hymyile koskaan, palvelu on nihkeaa ja tervehdyksia saa kiskoa ihmisista pihdeilla. Ensin luulin, etta taa on joku muzunguun kohdistettu juttu, etta valkoisesta ei tykata, mutta kun sambialainen (Etela-Afrikassa vuosia asunut) kollega valittti samaa, totesin, etta se vaan on ugandalaista kaytosta. Ankeaa. Toimistossa on taalla jotenkin paljon heikompi ilomapiiri kuin Malawissa ja totta kai se vaikuttaa viihtyvyyteen.
Lisaksi naa on supliikkia sakkia, mutta teot on sitten ihan toista. Eli puhutaan, puhutaan ja puhutaan, mutta mitaan ei saada aikaiseksi. Taa on nyt huomattu moneen kertaa, varsinkin kaikissa virallisissa paperihommissa, mutta kylla muutenkin tyopaikalla. Malawilainen sentaan oli rehellisen aikaansaamaton eika saanut sua uskomaan, etta homma tapahtuisi silloin kun luvataan :D
Koti-ikavaan vaikuttava sosiaalisten kontaktien puute on ihan omaa syyta - lupaan tassa nyt vuonna 2011 tehda asialle jotain. Samoin yleiseen olotilaan heikentavasti vaikuttava liikunnan puute - ehka koitan saada itseni vaikka pari kertaa viikossa edes kavelylle jos ei muuta.
Eniten mulla on kuitenkin ikava "meidan porukkaa". Toistaiseksi yhteistyo takalaisten tyontekijoiden kanssa on ollut ihan ok (okei, nanny eli Hajirah on loistava), mutta Bettyyn mulla on mennyt hermot monta kertaa. Ei siis mitaan suurta - mutta ikavalla tavalla vaan vertaan koko ajan Susieen, joka oli lahes kaikin puolin erinomainen. Ma en millaan jaksaisi olla koko ajan kertomassa, mita pitaa tehda tai missa on parantamisen varaa. Lahina kyse on oma-aloitteisuudesta, jota Bettylla ei ole yhtaan. Musta kun tyontekijoiden haariminen ymparilla on muutenkin vahan vaivauttavaa, on viela vaivauttavampaa joutua puuttumaan niiden toihin.
Jos ihan tarkkaan ajatellaan, en ehka kuitenkaan haluaisi takas Malawiin, ainakana nyt just. Siella on taas bensapulaa ja dollaripulaa ja sahkokatkoja tuntuu olevan ihan koko ajan. Ja onhan se kaikin puolin jo nahty. Mutta ihanan rauhallista siella kylla olI!
6. tammikuuta 2011 klo 12.54
Mielenkiintoinen postaus jälleen kerran. Tällaiset arjen huomiot ovat kaikkein parhaita!
Mukavaa uutta vuotta sinne!
6. tammikuuta 2011 klo 22.30
Plus että se maa on jo kypsynyt tasolle "Zimbabwe miinus". Viimeistään nyt kun uusien puolueiden perustaminen kiellettiin.
19. tammikuuta 2011 klo 10.28
Sinulle on Beautiful Blogger Award-tunnustus blogissani:
Home in Africa