Ihmettelin eilen yhdelle kaverille, kuinka esikoisen kanssa töihinpaluu ei tuntunut mitenkään ihan hirveältä, vaikka tapahtui Tirpan ollessa tosi pieni ja kuinka nyt ajatus töista kuumottaa pahasti. Pikkusisko tulee sentään olemaan yli 5 kk vanha ja jää kotiin tutun ja luotettavan (ja aivan mahtavan) hoitajan kanssa. Ja silti jo ajatuskin kirpaisee...
Luulen, että se johtuu erityisesti parista asiasta. Malawissa kaikki oli niin helppoa, kun työpaikka oli 7 minutin ajomatkan päässä kotoa eikä liikennettä oikeastaan ollut ikinä. Nyt parhaimmillaankin työmatkaan menee 25 min, yleensä kyllä reilusti enemmän ja pahimmillaan 1,5 h. Hilpaisepa siinä sitten kotiin hädän tullen. malawissa kävin kotona lounaalla/hain loppuperheen ulos lounaalle aina. Näin siis vauvaa myös keskellä päivää, mikä helpotti eroahdistusta kummasti. Kampalassa ei ole toivoakaan mennä kotiin lounaalle. Lisäksi Pikkusisko on alkanut nukahtamaan iltaisin aika aikaisin ja pelkään kovasti, että pahimmillaan ehdin nähdä vauvaa hereillä ehkä tunnin iltaisin. Kuulostaa ihan hirveältä.
Kuumottamista aiheuttaa varmaan kuitenkin myös se, että Malawissa Tirppa oli kotona miehen kanssa ja Pikkusisko jää hoitajan kanssa kotiin. Luotan hoitajaan kylla, mutta jossain takaraivon uumenissa ihan pieni ääni kuiskaa, että hoitaakohan se nyt mun vauvaani riittävällä rakkaudella (vaikka tiedän että hoitaa).
Luulen, että se johtuu erityisesti parista asiasta. Malawissa kaikki oli niin helppoa, kun työpaikka oli 7 minutin ajomatkan päässä kotoa eikä liikennettä oikeastaan ollut ikinä. Nyt parhaimmillaankin työmatkaan menee 25 min, yleensä kyllä reilusti enemmän ja pahimmillaan 1,5 h. Hilpaisepa siinä sitten kotiin hädän tullen. malawissa kävin kotona lounaalla/hain loppuperheen ulos lounaalle aina. Näin siis vauvaa myös keskellä päivää, mikä helpotti eroahdistusta kummasti. Kampalassa ei ole toivoakaan mennä kotiin lounaalle. Lisäksi Pikkusisko on alkanut nukahtamaan iltaisin aika aikaisin ja pelkään kovasti, että pahimmillaan ehdin nähdä vauvaa hereillä ehkä tunnin iltaisin. Kuulostaa ihan hirveältä.
Kuumottamista aiheuttaa varmaan kuitenkin myös se, että Malawissa Tirppa oli kotona miehen kanssa ja Pikkusisko jää hoitajan kanssa kotiin. Luotan hoitajaan kylla, mutta jossain takaraivon uumenissa ihan pieni ääni kuiskaa, että hoitaakohan se nyt mun vauvaani riittävällä rakkaudella (vaikka tiedän että hoitaa).
28. maaliskuuta 2013 klo 22.38
Olen täällä Afrikan kamaralla (Tansaniassa) 3 kk projektireissulla miehen ja reilun vuoden ikäisen lapsen kanssa ja tuntuu ihan hurjalta, kun täällä mennään töihin muutaman kuukauden jälkeen. Esim. koulullamme opettajat (jotka tosin asuvat koulun alueella) saattavat jättää lapsen sänkyyn moskiittoverkon alle siksi aikaa kun menevät töihin, jos ei ole ketään hoitamassa. Ja tätä tekniikkaa käytetään tuollaisiin yli vuotiaisiinkin. Tai sitten lapsi istuu opettajanhuoneessa saavissa kun äiti on luokassa. Paikallisten lasten kärsivällisyys monessa tällaisessa asiassa on äimistyttävää. Tai sitten meidän lapsi vaan on menemisen vapaudella pilalle hemmoteltu, kun mikään tuollainen ei ikimaailmassa onnistuisi..? Mutta tsemppiä töihinpaluuseen :)
27. huhtikuuta 2013 klo 21.53
Kiitos kommentista Mirja!
Joo, taallakin palataan toihin hirvean aikaisin - valilla lastenhoitojarjestelyt hirvittaa pahemman kerran. Meidan ekana vuonna Ugandassa annettiin meidan paivavartijan tuoda mukanaan sen vauva, kun sille ei ollut hoitajaa kotona plus etta vartijalla ei ollut varaa ostaa korviketta, joten lapsi olis ollut syomatta koko paivan...