Afrikassa on tullut nyt yhteensa vietettya jo sen verran monta vuotta, etta huomaan aina Suomessa ollessani muuttuneeni monella tapaa. Kaikki muutos ei valttamatta ole parempaan - erityisesti standardien holentyminen valilla vahan hatkahdyttaa itseakin. Osittain se varmaan auttaa mielenterveyden yllapitoon. Jos vuodesta toiseen jatkuvasti vaatisin, etta kaiken pitaisi menna kuin Suomessa, olisin varmaan jo pimahtanut tai sitten palannut Suomeen :)
Ja sitten on se toinen puoli, mista en ole erityisen ylpea. Jos standardien hollentyminen tarkoittaa turvallisuusriskia, omaa toimintaa pitaisi vahan skarpata. Naihin tallaisiin kuuluu mm. lasten turvaistuinkayttaytyminen (tama tuli mieleen Leopardikuningattaren blogista). Omassa autossa lapset tietysti matkustavat aina omissa jakkaroissaan, vauva turvakaukalossa ja Tirppa turvaistuimessaan. Stten on naita poikkeuksia; taksi lentokentalle/lentokentalta, leikkitreffien kavereilta saadut kyydit jne. Olen jarkeillyt niin, etta surkeakin turvaistuin tai edes turvavyo on parempi kuin ei mitaan, joten Tirpan kohdalla saa aina (jos vaan on takana turvavyot...) jonkunlaisen turvavirityksen aikaan. Vauvan kanssa on hankalampaa. Tilanteitakin on kylla vahemman, lahina noi lentokenttamatkat. En kylla tieda, miten niita voi juurikaan skarpata, kun taalla turvavoiden kaytto takapenkilla (tai oikestaan myos etupenkilla) ja varsinkin turvaistuimet ja vauvojen turvakaukalot ovat edelleen lahina ulkomaalaiset haihatuksia.
Pahinta tassa ehka on, etta ensimmaisella kerralla (silloin kun saavurttiin ekaa kertaa Ugandaan) olin aivan paniikissa, nyt tunnen lahina jossain maarin huonoa omatuntoa. Aika skarpata?!
Ja sitten on se toinen puoli, mista en ole erityisen ylpea. Jos standardien hollentyminen tarkoittaa turvallisuusriskia, omaa toimintaa pitaisi vahan skarpata. Naihin tallaisiin kuuluu mm. lasten turvaistuinkayttaytyminen (tama tuli mieleen Leopardikuningattaren blogista). Omassa autossa lapset tietysti matkustavat aina omissa jakkaroissaan, vauva turvakaukalossa ja Tirppa turvaistuimessaan. Stten on naita poikkeuksia; taksi lentokentalle/lentokentalta, leikkitreffien kavereilta saadut kyydit jne. Olen jarkeillyt niin, etta surkeakin turvaistuin tai edes turvavyo on parempi kuin ei mitaan, joten Tirpan kohdalla saa aina (jos vaan on takana turvavyot...) jonkunlaisen turvavirityksen aikaan. Vauvan kanssa on hankalampaa. Tilanteitakin on kylla vahemman, lahina noi lentokenttamatkat. En kylla tieda, miten niita voi juurikaan skarpata, kun taalla turvavoiden kaytto takapenkilla (tai oikestaan myos etupenkilla) ja varsinkin turvaistuimet ja vauvojen turvakaukalot ovat edelleen lahina ulkomaalaiset haihatuksia.
Pahinta tassa ehka on, etta ensimmaisella kerralla (silloin kun saavurttiin ekaa kertaa Ugandaan) olin aivan paniikissa, nyt tunnen lahina jossain maarin huonoa omatuntoa. Aika skarpata?!
2. toukokuuta 2013 klo 13.48
Mulla on toi sama, en tiedä onko se sieltä lähtöisin vai siitä ettei sitä autonvihaamishuutoa kestä(nyt) kuunnella ja sitten sortui ottamaan vauvan hetkeksi pois kaukalosta. Eikä sekään helpottanut erään kerran olla ottamatta kun taksikuski paheksui miksei sitä itkevää lasta nosteta jo syliin, hyvänen aika. Ja toi että aluksi oli ihan paniikissa ja sitten se löperöityy kolkuttavaksi omatunnoksi, äh.
3. toukokuuta 2013 klo 20.42
Ihanaa - sa niin tiedat tan tunteen!!!
15. toukokuuta 2013 klo 22.52
Me ollaan kyllä myös menty lentokentälle aina taksilla ilman istuimia. Mutta mä olenkin tällainen vastuuntunnoton autoton äiti. Onneksi noi muksut alkaa olla niin isoja ettei enää kuin nuorin tarvitsisiskaan istuinta.
19. toukokuuta 2013 klo 21.27
Tiina - onneksi meita on muitakin :D
13. heinäkuuta 2013 klo 22.06
Olin näistä turvaistuinasioista aika hysteerinen ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin. Esikoisen ensimmäisinä elinkuukausina varasimme lentokoneestakin pojalle oman paikan, että saimme hänet varmasti tarvittaessa oman turvaistuimen vöihin. Amerikkalaisilla lentoyhtiöillä ei ole niitä vauvojen vöitä sylissä matkustaville lapsille ja amerikkalaisilla täytyy kuitenkin täälläpäin maailmaa aika paljon lentää. Mua stressasi pitää vauvaa ihan vain sylissä kun ajattelin, että siitähän se turbulenssissa lentää hetkessä pois kun mikään vyö ei pidä paikallaan.
Mutta niin ne standardit löystyy ja jotenkin sitä alkaa ehkä myös nähdä vähän metsän puilta: joskus on vain pakko elää maassa maan tavalla ja joustaa toisaalta myös tämän oman elämäntilanteen haasteisiin. Ei ole ihan helppoa matkustaa kerran pari vuodessa maailman äärestä toiseen kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa. Esikoisen toisen elinvuoden ajan matkustettiin lopulta lentokoneella ihan vain poika sylissä ja luotettiin siihen, ettei jouduta lento-onnettomuuteen.
Automatkailua ajatellen ollaan joskus sittemminkin matkustettu omien turvaistuinten kanssa mutta ne ovat kyllä saaneet sellaista kyytiä matkatavarana kulkiessaan, että en tiedä ovatko olleet istuimet miten turvallisia sen jälkeen... Jouduin kerrankin ihan oikeasti ruuvaamaan istuimen osat takaisin kiinni toisiinsa, se oli siinä määrin räjähtänyt matkalla Helsinki-Lontoo-Miami-Belize City. Ei tunnu siis se istuinten kanssa matkustaminenkaan aina ihan parhaalta ratkaisulta.
Kyllä mua edelleen aina stressaa jos lapset istuu esim taksimatkalla vain auton vöissä ilman turvaistuimia, mutta en anna sen estää meitä liikkumasta paikasta toiseen. Emme ole siis ottaneet tavaksi liikkua ilman istuimia ja turvallisuus on totta kai se ihan kaikkein asia, mutta joskus täytyy sulkea silmät ihan omilta periaatteiltaankin.
20. elokuuta 2013 klo 21.51
Kata - Kylla muakin stressaa antaa lasten matkustaa ilman asianmukaisia turvavalineita, mutta kuten sanoit, joskus on pakko nahda metsa puilta. Meilla on turvaistuin yleensa kestanyt matkustamsita ihan hyvin, mutta esim. taalla tosi usein autojen vvyot ei riita sen koyttamiseen...
20. elokuuta 2013 klo 21.52
Kata - Kylla muakin stressaa antaa lasten matkustaa ilman asianmukaisia turvavalineita, mutta kuten sanoit, joskus on pakko nahda metsa puilta. Meilla on turvaistuin yleensa kestanyt matkustamsita ihan hyvin, mutta esim. taalla tosi usein autojen vvyot ei riita sen koyttamiseen...