Siihen meni kolme vuotta, etta aloin vihdoin arvostaa uima-allasta omalla takapihalla.
Kun etsimme vajaa 3 vuotta sitten uutta kotia (jonka oletimme olevan korkeintaan pariksi vuodeksi), loysimme taman nykyisen talon ja tykastyimme ensi nakemalta. Parasta itselleni oli sijainti - vihaisin entisen talomme aluetta - liikenneruuhkia, jotka alkoivat 50 metria kotiportilta ja sita, etta kavelylle paasi sama tieta ylamakeen jonkun verran ja sitten ei mihinkaan. Tama talo sijaitse huomattavasti kivemmalla alueella, missa kaveleminen onnistuu eri reitteja pitkin miten pain vaan. Halusimme nimenomaan talle alueelle Tirpan alkavan paivakotitaipaleen vuoksi, silla emme halunneet ostaa toista autoa tai hankkia kuskia pelkastaan koulukuljetuksia varten.
Talomme on ihana siksikin, etta se on riittavan pieni (vaikka kyseessa on tosin kolmen makuuhuoneen ja ison olohuonen talo, n. 140 m eli ei nyt mikan ihan mini) - sopeutuminen Suomen pikkukotiin ei ehka olisi niin hankalaa. Paikalliset talot ovat joko tosi pikkuruisia tai sitten jattilaisia. Talla alueella talot ovat enimmakseen valtavia, joten oli hienoa loytaa nain "tavallinen" talo. Alun eparoinnin jalkeen tykastyin myos pieneen pihamme. Vanhassa talossa meilla oli jalkapallokenta kokoinen takapiha kolmessa tasossa. Tassa talossa pihat ovat pikkuruisia siihen verrattuna, mutta aivan riittavan isoja lasten seikkailuihin, kutenkin siten, etta taalla lapset voi paastaa itsekseen pihalle ja koko ajan tieta suunnilleen, missa pain ne menna viipottavat.
Mies oli jo talon loytaessamme liekeissa altaasta, vaikka se ei olekan kuin n. 6 metria pitka. Itse nain uima-altaassa vain rahareian ja vaivaa. Olen surkea uimari ja inhoan kylmaa vetta enka nahnyt mitaan jarkea lillutella altaassa yhtan sen enempaa kuin olisi pakko. Mies ja Tirppa ja enenevassa maarin myos Pikkusisko ovat olleet altaan suurkuluttajia. Itse sen sijaan olin jouluun mennessa ollut altaassa yhteensa (muistaakseni) viisi kertaa. Ja joka kerta, jos vesi ei ole ollut +28 asteista tai yli, pohkeet ovat krampanneet ja olen joutunut poistumaan melko pian.
Taalla on meineillaan kuuma kausi. Vesi on taas lammennyt riittavasti ja yhtakkia olenkin intoutunut pulikoinnista. Tanaan en meinannut malttaa, etta paasisin hikisesta (ilmastoimattomasta) toimistosta kotiin, etta paasisin uimaan. Nyt taytyy vaan toivoa, etta kuumaa kautta kestaisi mahdollisimman pitkaan!!!
Kun etsimme vajaa 3 vuotta sitten uutta kotia (jonka oletimme olevan korkeintaan pariksi vuodeksi), loysimme taman nykyisen talon ja tykastyimme ensi nakemalta. Parasta itselleni oli sijainti - vihaisin entisen talomme aluetta - liikenneruuhkia, jotka alkoivat 50 metria kotiportilta ja sita, etta kavelylle paasi sama tieta ylamakeen jonkun verran ja sitten ei mihinkaan. Tama talo sijaitse huomattavasti kivemmalla alueella, missa kaveleminen onnistuu eri reitteja pitkin miten pain vaan. Halusimme nimenomaan talle alueelle Tirpan alkavan paivakotitaipaleen vuoksi, silla emme halunneet ostaa toista autoa tai hankkia kuskia pelkastaan koulukuljetuksia varten.
Talomme on ihana siksikin, etta se on riittavan pieni (vaikka kyseessa on tosin kolmen makuuhuoneen ja ison olohuonen talo, n. 140 m eli ei nyt mikan ihan mini) - sopeutuminen Suomen pikkukotiin ei ehka olisi niin hankalaa. Paikalliset talot ovat joko tosi pikkuruisia tai sitten jattilaisia. Talla alueella talot ovat enimmakseen valtavia, joten oli hienoa loytaa nain "tavallinen" talo. Alun eparoinnin jalkeen tykastyin myos pieneen pihamme. Vanhassa talossa meilla oli jalkapallokenta kokoinen takapiha kolmessa tasossa. Tassa talossa pihat ovat pikkuruisia siihen verrattuna, mutta aivan riittavan isoja lasten seikkailuihin, kutenkin siten, etta taalla lapset voi paastaa itsekseen pihalle ja koko ajan tieta suunnilleen, missa pain ne menna viipottavat.
Mies oli jo talon loytaessamme liekeissa altaasta, vaikka se ei olekan kuin n. 6 metria pitka. Itse nain uima-altaassa vain rahareian ja vaivaa. Olen surkea uimari ja inhoan kylmaa vetta enka nahnyt mitaan jarkea lillutella altaassa yhtan sen enempaa kuin olisi pakko. Mies ja Tirppa ja enenevassa maarin myos Pikkusisko ovat olleet altaan suurkuluttajia. Itse sen sijaan olin jouluun mennessa ollut altaassa yhteensa (muistaakseni) viisi kertaa. Ja joka kerta, jos vesi ei ole ollut +28 asteista tai yli, pohkeet ovat krampanneet ja olen joutunut poistumaan melko pian.
Taalla on meineillaan kuuma kausi. Vesi on taas lammennyt riittavasti ja yhtakkia olenkin intoutunut pulikoinnista. Tanaan en meinannut malttaa, etta paasisin hikisesta (ilmastoimattomasta) toimistosta kotiin, etta paasisin uimaan. Nyt taytyy vaan toivoa, etta kuumaa kautta kestaisi mahdollisimman pitkaan!!!
Lähetä kommentti