Talla viikolla Kampalan liikenne on ollut yhta helvettia. Luulin maanantaina, etta kaikki johtui presidentin vierailusta World Teacher Day:n viettoon, joka pidettiin keskella Kampalaa (minakin sain kutsun, mutta juuri pressan lasnaolosta johtuen en mennyt - en kesta siita syntyvaa kaaosta ja ponottamista). Tosin jo maanantaina keskustan ohitettuani tajusin, etta ruuhka ei pelkastaan johtunut presidentista, silla meidan lahella oleva teollisuusalue oli totaalisen tukossa ja pressa harvemmin ajelee sita kautta.
Joka paiva olen paattanyt lahtea toista aiemmin ja epaonnistunut siina. Niiinpa joka ilta 7 kilometrin matkaan on mennyt liki kaksi tuntia. Eilen ruuhka alkoi toimiston lahelta ja jos olisin tiennyt, etta alle kilometrin matkaan menee 45 minuttia, olisin todellakin kavellyt. Kavelya olen muutenkin suunnitellut monena iltana, mutta hamarassa kavely teollisuusalueen (missa on ollut jonkin verran autoryostoja jne) ei oikein houkuta.
Huomenna on Ugandan itsenaisyyspaiva ja ilmeisesti siita johtuen tanaan helvetillinen ruuhka alkoi jo aamulla. Normaalisti aamuisin paasen toihin aika iisisiti, aikaa menee 25-30 minuttia. Tanaan meni tunti. Kaiken lisaksi jonot toiseen suuntaan olivat jo nyt sen nakoisia, etta kotimatkaan tulee menemaan ainakiin kolme tuntia. Tuttu taksikuski (oma auto ollut korjaamolla kohta kaksi kuukautta...) oli sita mielta, etta tanaan ainoa jarkeva vaihtoehto on kavella kotiin. Olen samaa mielta. Pakko siis paasta lahtemaan toista hyvissa ajoin. Ehka uskallan jossain kohtaa jopa ottaa bodan. Tai sitten vaan kavelen.
Lähetä kommentti