Puhuin talla viikolla yhden intialaisen kollegan kanssa meidan jatkosuunnitelmista. Arvosta kyseista kollegaa todella paljon, sen lisaksi etta han on todella hyva ja kokenut tyossaan (child protection), han on myos todella mukava ja jalat tukevasti maassa.
Siksipa olinkin vahan polmistynyt, kun tyyppi aivan tosissana oli sita mielta, etta jotta vanhemman lapsen osalta muutto maasta toiseen sujuisi helposti ja ilman suurempia emotiaalisia ongelmia, kannattaisi meidan oikeastaan jo laittaa lapsi sisaoppilaitoksen. Siis ettako ihan tosissaan lastensuojelun ammattilainen suosittelee mulle sisaoppilaitosta vieraassa maassa 6-v lapselle - jotta perheen muuttaminen maasta toiseen olisi helpompaa. Ugandalaisetn kollegoiden mielesta ehdotuksessa oli erioomaisen paljon jarkea.
Jotain kulttuurieroja ei kertakaikkiaan vaan voi ymmartaa.
Siksipa olinkin vahan polmistynyt, kun tyyppi aivan tosissana oli sita mielta, etta jotta vanhemman lapsen osalta muutto maasta toiseen sujuisi helposti ja ilman suurempia emotiaalisia ongelmia, kannattaisi meidan oikeastaan jo laittaa lapsi sisaoppilaitoksen. Siis ettako ihan tosissaan lastensuojelun ammattilainen suosittelee mulle sisaoppilaitosta vieraassa maassa 6-v lapselle - jotta perheen muuttaminen maasta toiseen olisi helpompaa. Ugandalaisetn kollegoiden mielesta ehdotuksessa oli erioomaisen paljon jarkea.
Jotain kulttuurieroja ei kertakaikkiaan vaan voi ymmartaa.
7. huhtikuuta 2016 klo 14.40
Just så. Joissain tilanteissa sitä vaan jää kerta kaikkiaan hoomoilaseksi. Mitä tohon osaa edes sanoa.. Meillä päin ei ole tapana vai what. Ihan vähän hymyilyttää myös (jos sallit) että jos olisitkin ollut että mikäpä jottei: sisäoppilaitokseen! ;)
7. huhtikuuta 2016 klo 16.36
Joo. Susi asui yläasteen ja lukion sisäoppilaitoksessa. Mun mahaa vääntää aina, kun ajattelen kahden naisen kasvattamaa honteloa varhaisteiniä sopeutumassa laitoselämään.
7. huhtikuuta 2016 klo 23.53
Toi oli näin suomalaisnäkökulmasta sen verran absurdi ehdotus, että ois kiva kuulla koko ajatusketju. Miten se sisäoppilaitos tekee muuton maasta toiseen lapselle helpommaksi?
8. huhtikuuta 2016 klo 8.58
Ma arvasin et muidenkin suomalaiaten mielesta taa olis kasittamatonta :D Musta taas on kasittamatonta se, etta yhden kollegan 5 v lapsenlapsi on viikot sisaoppilaitoksessa ja viikonloput kotona.
Tiina - Kai se ajatteli sillee et kun sen lapsen kerran laittaa laitokseen, me voidaan vapaasti muuttaa maasta toiseen eika tarvi miettia lapsen sopeutumista?
8. huhtikuuta 2016 klo 17.03
Just. Siis niinkuin helpommaksi teille, ei sille lapselle. Joo, en ymmärrä. Enkä kyllä ymmärrä ketään, jonka mielestä on hyvä idea laittaa 6-vuotias koulukotiin, jos asiat kotona on kunnossa.
8. huhtikuuta 2016 klo 17.53
heh, uskomatonta ja vielä niin totta. Meidän tutut lähetti 10-vuotiaan tyttönsä sisäoppilaitokseen britteihin keniasta. Tyttö kuulema itse halusi. Minusta se tuntui niin väärältä ja oudolta, pahalta. Perheestä se tuntui just oikealta ratkaisulta heille. Monelle se on ihan arkipäivää ja pakon sanelemaakin. Mombasassa moni kenialainen joutui lähettämään lapsensa muualle opiskelemaan, koska raha ja koulujen taso. En voi edes kuvitella miltä se pakon edessä tuntuu, kun pelkkä ajatusleikki omien lasten lähettämisestä edes kahdeksaksi tunniksi kahden tunnin päähän kouluun puristaa rintaa niin vietävästi.
10. huhtikuuta 2016 klo 13.27
Täältä Khartumista lähdettiin kuulemma Eurooppaan sisäoppilaitokseen siihen asti kunnes kaupunkiin aloitettiin meidän lasten koulu - sitä pitävät rikkaimmat paikalliset riittävän laadukkaana, että voivat pitää lapset luonaan. Itselleni ei laadukaskaan opetus olisi sen arvoista, että lähettäisin lapset pois luotani. Vähempikin riittää, ja toisaalta tosiaankin haluan olla läsnä lasteni elämässä ja kriisipisteissä sen sijaan, että pyrkisin itselleni helppoihin siirtymiin! Huoh. Kaikenlaisia ratkaisuja täytyy yrittää kunnioittaa mutta ymmärtäminen on kyllä joskus aika haastavaa :)
12. huhtikuuta 2016 klo 10.07
Tiina - koulukoti taitaa olla kylla jotain muuta kuin sisaoppilaitos :) Mut silti, en makaan ymmarra, miksi joku haluaisi laittaa lapset niin pienina sinne.
jenniuu - Taalla kyse ei oo kylla nniinkaan koulujen tasosta, vaan siita, etta se vaan tuntuu olevan normi. Kohtuullisia kouluja loytyis kylla lahempaakin, mutta ugandalaiset kokee, etta vain sisaoppilaitoksessa voi oppia kunnolla...
Kata - Kuten Jennille totesin, taalla kyse ei ole koulutuksen laadusta niinkaan vaan ihan vaan tavasta. Malawissa en nain voimakasta hinkua sisaoppilaitoksiin huomannut, mutta taalla se on kaikkien koulutettujen mielesta ainoa oikea tapa oppia. En vaan voi tajuta...
12. huhtikuuta 2016 klo 12.11
Luulen, että täälläkin on lopulta ollut osin kyse ihan vain tavasta lähettää lapset muualle kouluun, mutta koulua päästään kätevästi kehumaan myös tästä kulmasta. Ja ehkä se tosiaan on vähentänyt sisäoppilaitokseen lähetettyjen lasten määrää, en tiedä.
Mulla on täällä tuttu joka on itse käynyt sisäoppilaitoksessa ainakin osan kouluvuosistaan ja aikoi lähettää lapsensakin ennen pitkää sellaiseen. On kuulemma paras tapa oppia ja keskittyä ja mitä kaikkea. Kai se on vähän niin, että se mihin itse kasvaa tuntuu hyvältä ja normaalilta? Itse sitä vaan ihmettelee kun kaikki omat vaistot sanoo, että kasvaville pienille ihmisille on tärkeä olla lähellä omia läheisiään jos se vain on mahdollista.
13. huhtikuuta 2016 klo 0.28
Joo huomasin että käytin väärää sanaa, mutten jaksanut enää korjata. :) En silti ymmärrä.
15. huhtikuuta 2016 klo 23.41
Melko jännä ajatus tosiaan. No, kai teillä on jo Tirpalle katsottuna joku sopiva sisäoppilaitos? Vaikka britteihin, niin ei tule suurta tuskaa maan vaihtumisesta, kun koulukaverit kuitenkin pysyy samoina? Pari vuotta enää ja voitte laittaa pikkusiskonkin perässä, jes!
Sori, ei pysty käsittämään. :D
Mutta hei, olisipa kätevää meillekin, ei niin vaikuttaisi mikään mitä tulee tapahtumaan. :P
soldorada
17. huhtikuuta 2016 klo 4.10
Yksi meidän opettajalääkäreistä, kirjaimellisesti perhelääkäri, lähetti vuosikkaan lapsensa Intiaan isoäidin hoitoon, koska... no, ilmeisesti koska tällä lääkärillä oli kädet täynnä osa-aikatyön ja kolme vuotta vanhempien kaksospoikien kanssa?? Tänä talvena sitten lapsen isä kävi viikon matkalla hakemassa lapsen takaisin. Aika sanattomaksi vetää.
17. huhtikuuta 2016 klo 4.11
Niin ja piti tarkentaa, että tämä lapsi tuli takaisin kolmevuotiaana, eli on viettänyt puolet elämästään, ellei enemmänkin, perheestä erossa.
25. huhtikuuta 2016 klo 23.34
Tämä on kyllä mielenkiintoinen asia, koska siinä on niin iso ero meidän kulttuuriin nähden. Joskus sisäoppilaitos on ehkä pakon sanelema juttu. Hyviä kouluja ei ehkä vain ole tarjolla siellä, missä työ on, ja toisaalta halutaan varmistaa lapsen hyvä tulevaisuus - eihän kaikkialla ole Suomen tasalaatuisia peruskouuja, ja täällä ainakin huomaa, että koululla on väliä, jos kukkaro sen sallii. Mitä tuohon toiseen perusteluun tulee - onhan tuossakin ehkä (omassa kulttuurissaan, omassa kontekstissaan!) jokin järki, että ajatellaan, että jos lapsi on siellä pysyvässä sisäoppilaitoksessaan, hänen osakseen ei lankea samanlaista muuttostressiä kuin perheellä muuten; koulu on tavallaan oma pikku maailmansa. (Niin oudolta kuin tämä siis minunkin näkökulmastani vaikuttaa.) Luin kerran brittidiplomaatin tyttären blogia, en muista enää sen nimeä, mutta hän oli viettänyt suurimman osan kouluvuosistaan sisäoppilaitoksessa kotimaassaan vanhempien asuessa Afrikassa ja Intiassa, ja tuntui - huom!. - pitävän tätä täysin luonnollisena joskaan ei välttämättä aina ihan yksinkertaisena. Hänellä oli blogistaan päätellen ikään kuin 2 elämää: kouluelämä Britanniassa, ja lomien matkat vanhempien luo eksoottisiin kohteisiin. Minulla on tuttu joka on lapsena itse asunut Afrikassa sisäoppilaitoksessa, vanhemmat olivat töissä maalaispaikkakunnalla, jossa koulumahdollisuutta ei ymmärrettävästi ollut. Tuttuni on miettinyt, että perheen lapset kokivat sisäoppilaitoksen kaikki eri tavoin. Osa pärjäsi paremmin, osa huonommin, osalle jäi paremmat muistot, osalle vähemmän hyvät (hänelle itselleen hyvät). Ei siis ehkä voi sanoa, että se olisi aina huono ratkaisu. Mutta nämä näkivätkin vanhempiaan aika usein, joskushan pitkät välimatkat ja rahakysymykset tekevät sen, ettei tapaamisia voi olla kovin usein. Täällä Maputossa toisen poikani luokkakaveri lähti juuri sisäoppilaitokseen. En tiedä, mikä on ratkaisun taustalla, kyse on 11-vuotiaasta. Mutta aika paljon boarding schooleista puhutaan täälläkin. Maputossa on hyviä kouluja, mutta jos hankkiutuu töihin maaseudulle, kouluasia muuttuu heti mutkikkaaksi. Suomalaisena tietysti ajattelen niin, että en kuuna päivänä menisi töihin paikkaan, johon en voi ottaa lapsiani mukaan (jossa ei ole heille koulua). Olisi sula mahdottomuus lähettää lapset luotaan pois. On ihmeellistä, että osa ei tosiaankaan ajattele näin.
12. syyskuuta 2016 klo 16.46
Mitä teille kuuluu?