Minun Afrikkani

Ensimmainen viikko Ugandan jalkeen on nyt eletty. Viikko sitten tahan aikaan istuimme koneessa matkalla Dubaihin ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Sen jalkeen on ehditty nauttia vesipuistossa Dubaissa, lentaa aamuyolla Asmaraan, majoittua hotelliin, kavella Asmaraa pitkin pikin, loytaa uusi koti, kayda tutustumassa kouluun ja tavata suurin osa suomalaisista. Ja tietysti yritetty orientoitua toihin heti ensimmaisesta paivasta lahtien.

Ensivaikutelma Asmarasta on erittain hyva. Kaupunki on pieni ja helposti lahestyttava, kaikkialle paasee kavellen tai pyoralla ja liikennetta on tosiaankin murto-osa Kampalasta. Ihanaa!! Jos ei tietaisi, voisi kuvitella oikeasti olevansa etelaisessa Italiassa. Kahviloita ja baareja on kaikkialla. Kaupoissa on melko vahanlaisesti tavaraa, mutta enemman kuin kuvittelin (ja enemman lansimaisia tuotteita mita osasin ajatella) ja lisaksi kaupat muistuttavat enemman oikeita kauppoja kuin Lilongwessa. Saa on mahtava eika juuri nyt ole yhtaan liian kylma. Taalla on nyt melko vehreaa, koska sateita on tullut viimeisten viikkojen aikana, mutta yleensa on kai kuivempaa.

Meilla kaikilla on hyva fiilis Asmarasta. Tytoilla, varsinkin nuoremmalla on ollut tekemista sen ajatuksen kanssa, etta taalla voi kavella paikkoihin, mutta jo nyt molemmat tuntuvat nauttivan siita suuresti. Koulukin vaikutti kivalta (aloittavat huomenna), vaikka onkin ihan erilainen kuin Kampalassa ja elama alkaa asettua uomiinsa viimeistaan ensi viikolla kun muutamme kotiin. AGS tosin ryssi konttimme, joten se tulee vasta kesakuun lopussa, mutta paatimme lainata tavaroita ja mielummin heti muuttaa oikeaan kotiin.

Toistaiseksi suuriman hammennykaen ovat aiheuttaneet meita useaan otteeseen seuraamaan lahteneet lapset ja kerjalaiset, joita on jonkun verran. Kaupungin keskustassa ihmiset nayttavat htvinvoivilta, mutta reunamilla koyhyyden huomaa jo palhon selvemmin. Aasikarryja ja hevoskarryja nakee liikkeella aktiivisesti ja pienemoi jaksaa viela ihailla niita.

Kaikenkaikkiaan asiat ovat hyvin!