Hiphuraa! Perhe on taas koossa. Lukuunottamatta siis Tessaa, jonka raskain sydamin jatimme kymmenen yhteisen vuoden jalkeen Ugandaan.
Mies teki melkoisen urotyon ja matkusti kaksi yota kumpaankin suuntaan tuodakseen koirat kotiin. Lisaksi reissuun toki mahtui myos reilu 10 h odotus Istanbulissa kumamllakin matkalla, seka bakteeriperainen mahatauti, mika vahensi jo ennestaankin lyhytta oleilua Kampalassa entistakin niukemmaksi. Muitakin komemrvenkkeja matkaan mahtui, mutat kertokoot mies niista itse. Sen vaan totean, etta naa on ehka maailman kalleimmat ugandalaiset katukoirat :D
Ensimamiset paivat Peppi ja Lotta olivat vissiin vahan jarkyttyneita ja veto veks, joten oelmmat lahina nukkuivat matolla. Aika nopeasti voimat kuitenkin palasivat ja kumpikin on vertynyt toteuttamaan itseaan normaalisti.
19. kesäkuuta 2017 klo 16.25
Ihanaa, että teidän perhe on koossa taas! Mua aina huvittaa kun ihmiset antaa ymmärtää, ettei meidän katukoirakolmikolla ole mitään rahallista arvoa - tietäisivätpä kuinka paljon rahaa koiriimme onkaan kulunut Jamaika-Belize-Suomi-Sudan - ja matka jatkuu ennen pitkää taas...
20. kesäkuuta 2017 klo 13.56
Hehe, totesin, etta parempi olla miettimatta liian tarkkaan, paljonko taa koirien siirto kaikinene tuli maksamaan. Joitain asioita ei voi mitata rahassa (vaikka meita kylla hulluina pidetaankin...)
27. kesäkuuta 2017 klo 12.35
kuulin, että teikäläisiä alkaa pian valua tänne päin. koska sinä tulet ja minne koiraparat sitten. täällä yksi hylätty orpopoikaraukka odottelee pääsyä mökille. vielä on yöhalloja, ehkä.