Tai ei sarje enaa, mutta huhtikuun lopusta mun paatani sarki paivittain, valilla hiljempaa, valilla todella kovaa. Sarky alkoi viimeistaan klo 18 mennessa, mutta monina paivina ei paasty klo 12 ohi edes. Yritin olla ottamatta sarkylaakkeita, mutta ikavalla tavalla hedari ei yleensa suinkaan parantunut nukkumalla, vaan jso menin nukkumaan kipean paan kanssa, herasin keskella yota ihan hillittomaan paansarkyyn.
Syytin tyota, stressia (pomo oli poissa mun tullessani yli kuukauden ja mina olin sijainen, sitten se oli toimistolla viikon ja poistui taas paikalta - arvatkaa kuka on sijainen), vasymysta, huonoa syomista, imetysasentoa, kuun asentoa, hormooneita tai mita ties kunneskaksi viikkoa sitten tiistaina mitta tuli tayteen ja soitin osteopaatille, kun olo oli aivan paska ja paata oli sarkenyt jo jokusen yon putkeen. Ajattelin kokeilla viela sita korttia ennen laakarille menoa.
Ja kas, osteopaatti teki ihmeita. En tieda miten se sen teki, mutta ihan pienella ja hellalla kasittelylla se onnistui parantamaan mun oloani merkittavasti. Ensimmaisen kasittelyn jalkeen paata sarki ensimmaista kertaa sunnuntaina. Osteopaatti loysi paljon kaikkia jumittavia osasia - ylimmat nikamat oli jotenkin epajarjestyksessa, kallonpohjan lihakset aivan umpijumissa, rintaranka kierossa ja lantio samoin. Se sanoi, etta yksi kerta ei viela poista kipujen syita, mutta varmaan jo vahan helpottaa ja nain todella teki.
Ihan halpaa lystia osteopaatilla kayminen ei ole edes taalla, mutta just nyt olen sita mielta, etta kun se kerran auttaa, niin en jaksa kauheasti miettia kustannuksia!
Lähetä kommentti