Minun Afrikkani

Joku ehka saattaa muistaa meidan ensimmaisen yovartijan Malawista. Tyyppi oli vanha kuin metusalem ja kulki tuttavallisesti nimella Vanha Ky*pa eli tuttavallisesti VK. En kylla enaa edes muista, mista lempinimi tuli,tyyppi oli kamalan kova pokkuroimaan, mutta myos taysin hapeamaton erilaisissa avunpyyntojutuissa. Muistaakseni se oli ehka just VK, joka Malawissa aloitti sen perinteen, etta vartijoille vietiin aina iltateeta. Valitettavasti jouduttiin jossain vaiheessa pyytamaan toista vartijaa VK:n tilalle, kun tyyppi nukkui meidan autotallissa makuupussissa vahan turhan usein tyovuorollaan vaatteet sievasti viereen viikattuna.

Ugandassa meidan ensimmaisessa talossa ei viety teeta vaan annettiin vedenkeitin (vai kattila, en muista enaa) ja silla vartijat sitten keitteli teetaan. Ensimmainen yovartija oli ihan jees, mutta sen jalkeen kun ko. tyyppi siirrettiin muualle, meilla alkoi vierailla erittain tihealla vaihtovalilal kaikennakoisia vartijoita. Osa oli harmittomia, osa ihan hyva ja vahiten siedin pitkaa ja useista valituksista huolimatta aina vaan tanne uudestaan ilmestyvaa tyyppia, joka oli kannissa useammin kuin kerran.

Joskus toukokuussa meidan tontille ilmeistyi jalleen kerran uusi yovartija. Tyyppi muistuttaa tosi paljon VK:ta, ei pelkastaan siten, etta on vanha kuin metusalem ja myoskin kova tyyppi neuvottelemaan erilaisia avustuksia. Huomammekin jalleen keittavamme teevetta vartijoille joka ilta, mutta sen lisaksi tyyppi myos olettaa sokerin tulevan talon puolesta. Nyt tyyppi pyysi myos pienta lainaa enka todellakan usko, etta tama olisi viimeinen kerta, kun pyytaa avustusta. Suhtaudun nykyaan todella nihkeasti vartijoiden lainapyyntoihin vaihtuvuuden ollessa niin suuri, mutta talla kertaa taivuin. Kyse oli tosi pienesta summasta ja kun sovittiin, etta vartija pesee (oikeasti levittelee lian...) auton pari kertaa viikossa ja silla kuittaa velkansa. Nyt tosin vahan kaduttaa, silla VK:n tuntien erilaiset avustusjutut tasta vaan yltyy...