Adoptoimme koiramme yli kahdeksan vuotta sitten Malawissa. Koirien edelliset omistajat olivat jenkkipariskunta, jotka suhtautuivat varsin huolellisesti uusien isantien etsintan. Ennen adoptointia sain koirat nimittain yokylaan (enimmaisella kertaa ennne miehen tuloa ja tokalla kertaa miehen paastya perille kesakuussa) ja vasta kun meidan yhteensopivuus oli todettu, annettiin koirat meille lopullisesti.
Koirista vanhempi, Sheeba on 100% Rhoodesiankoira ja Sheban tytar Tessa 3/4 Rhodesiankoir ja 1/4 Tanskandogi. Sheeban tarkkaa ikaa eivat tiedetty (koira oli tullut perheeseen "kayettyna"), sen arveltiin olevan 4-6 vuoden valissa. Tessan ika sen sijaan tiedettiin tarkkaan, Tessa oli yksi Sheeban 12 hengissa sailynesta pennusta ja meille tulleessan Tessa oli 1,5 v.
Muistan, kuinka pelkasin kuollakseni ensimmaisena yona yksin koirien kanssa, etta jattilaismaiset koirat hyokkaisivat yolla kimppuuni... Vahitelleen totuin koiriin ja koirat tottuivat meihin. Miehelle enstisena koiranomistajana tottelu oli kai helpompaa. Malawista tanne lahtiessamme meille oli selvaa, etta koirat tulisivat mukaan. Malawissa koirien lupien kanssa oli aikamoinen saato, sen sijaan koirien matka maitse ja paperisota tasa paassa sujuivat kohtuullisen iisisti (tai ehka aika on kullannut muistot!)
Tessa ei oikein ikina ole kunnolla aikuistunut, mutta Sheebasta nakee, etta vanharouva alkaa olla tiensa paassa. Joka lomalle lahtiessa kotiinpaluussa on eniten jannittanyt, elaako Sheeba viela. viime aikoina ollaan alettu pohtia yha tiehenevassa maarin, joko olisi aika armahtaa koira ja kutsua elainlaakari antamaan piikki. Koiraan ei tunnu sattuvan, mutta nako ja kuulo ovat aikalailla pois, tasapainon kanssa on vahan niin ja nain ja ruokahalua loytyy yha, mutta usemmin kuin ennen ruoka tule sulamattomana ulos. Ma en ole koskaan joutunut tekemaan oman lemmikin kohdalla tata paatosta ja vaikka se on vaistamatta edessa, ellei luonto toimi ensin, paatokesn lopullisuus hirvittaa.
Ehka tassa on viela muutama yhteinen viikko edessa. Kuukausista tuskin on enaa kyse.
Koirista vanhempi, Sheeba on 100% Rhoodesiankoira ja Sheban tytar Tessa 3/4 Rhodesiankoir ja 1/4 Tanskandogi. Sheeban tarkkaa ikaa eivat tiedetty (koira oli tullut perheeseen "kayettyna"), sen arveltiin olevan 4-6 vuoden valissa. Tessan ika sen sijaan tiedettiin tarkkaan, Tessa oli yksi Sheeban 12 hengissa sailynesta pennusta ja meille tulleessan Tessa oli 1,5 v.
Muistan, kuinka pelkasin kuollakseni ensimmaisena yona yksin koirien kanssa, etta jattilaismaiset koirat hyokkaisivat yolla kimppuuni... Vahitelleen totuin koiriin ja koirat tottuivat meihin. Miehelle enstisena koiranomistajana tottelu oli kai helpompaa. Malawista tanne lahtiessamme meille oli selvaa, etta koirat tulisivat mukaan. Malawissa koirien lupien kanssa oli aikamoinen saato, sen sijaan koirien matka maitse ja paperisota tasa paassa sujuivat kohtuullisen iisisti (tai ehka aika on kullannut muistot!)
Tessa ei oikein ikina ole kunnolla aikuistunut, mutta Sheebasta nakee, etta vanharouva alkaa olla tiensa paassa. Joka lomalle lahtiessa kotiinpaluussa on eniten jannittanyt, elaako Sheeba viela. viime aikoina ollaan alettu pohtia yha tiehenevassa maarin, joko olisi aika armahtaa koira ja kutsua elainlaakari antamaan piikki. Koiraan ei tunnu sattuvan, mutta nako ja kuulo ovat aikalailla pois, tasapainon kanssa on vahan niin ja nain ja ruokahalua loytyy yha, mutta usemmin kuin ennen ruoka tule sulamattomana ulos. Ma en ole koskaan joutunut tekemaan oman lemmikin kohdalla tata paatosta ja vaikka se on vaistamatta edessa, ellei luonto toimi ensin, paatokesn lopullisuus hirvittaa.
Ehka tassa on viela muutama yhteinen viikko edessa. Kuukausista tuskin on enaa kyse.
Lähetä kommentti