Meidan esikoinen, Tirppa, on nyt kuusivuotias eika ole ikina asunut Suomessa. Lasta voisi varmaan luonnehtia kaksikielikseksi - meidan kotikieli on tietysti suomi, mutta on kasvanut ensin englanninkielisen lastenhoitajan kanssa ja 3,5 vuotiaasta ollut englanninkielisessa paivakodissa/koulussa. Koska Kampalassa on (ollut) hyvin vahan muita suomenkielisia lapsia, lahes kaikki Tirpan kaverit ovat olleet englanninkielisia jo ihan pienesta. Tirppa oppi lukemaan (koulun preppauksen johdosta lahina...) nelivuotiaana ja nyt englannin kielen lukeminen ja kirjoittaminen on mennyt huimasti suomeksi lukemisesta ohi, vaikka sitkeasti tytto kylla lukee itsekseen kuvallisia suomenkielisia kirjoja.
Meilla luetaan kirjoja aaneen lapsille enimmakseen suomeksi ja katsellaan suomenkielisia dvd:ita. Tirppa kysyy sanoja, joita ei ymmarra ja vaikeita kasitteita koitetaan selittaa. Lapsia kannustetaan puhumaan myos keskenaan suomea, vaikka molemmilla on itsekseen leikkikielena helposti englanti. Suomessa kaydaan lomilla saannollisesti, myos kielitaidon vuoksi. Tirppa ymmartaa suomea hyvin ja puhuu sita kohtuulisesti - tosin melko vakevalla aksentilla ja sanoja ja verbeja aika jannasti taivuttaen...
Silti musta tuntuu, etta Tirppa alkaa olla vahan kielipuoli suomen suhteen. Se ilmenee erityisesti siina, etta tyton on todella vaikeaa ymmartaa sanoilla olevan useampi merkitys ja etta usein han ei kyksene seuraamaan, kun selitan kasitteita/sanoja. Viikonloppuna meilla tuli useampi sellainen kohtaus, etta Tirppa pyysi selvennysta johonkin, mutta alkoi puolessavalissa selitysta huutaa "ma en ymmarra mitaan, ma en ymmarra mitaan!" Siihen ei auta helpompien sanojen kaytto eika selitystavan muuttaminen. Joskus ymmarrykseen auttaa englanniksi selittaminen, mutta valilla tuntuu, etta suomeksi tytolle tulee myos henkinen blokki.
Onko kenellakaan vinkkeja suomenkielen kehitamiseen? Kevaalla tanne onneksi muutti samanikainen puolittain suomalainen tytto, joten vihdoin Tirpalla on muutakin suomenkilista seuraa kuin oma perhe. En vaan ole ihan varma, kuinka paljon kahden kielipuolen suomenkielinen juttelu kielitaitoa edistaa :D
Meilla luetaan kirjoja aaneen lapsille enimmakseen suomeksi ja katsellaan suomenkielisia dvd:ita. Tirppa kysyy sanoja, joita ei ymmarra ja vaikeita kasitteita koitetaan selittaa. Lapsia kannustetaan puhumaan myos keskenaan suomea, vaikka molemmilla on itsekseen leikkikielena helposti englanti. Suomessa kaydaan lomilla saannollisesti, myos kielitaidon vuoksi. Tirppa ymmartaa suomea hyvin ja puhuu sita kohtuulisesti - tosin melko vakevalla aksentilla ja sanoja ja verbeja aika jannasti taivuttaen...
Silti musta tuntuu, etta Tirppa alkaa olla vahan kielipuoli suomen suhteen. Se ilmenee erityisesti siina, etta tyton on todella vaikeaa ymmartaa sanoilla olevan useampi merkitys ja etta usein han ei kyksene seuraamaan, kun selitan kasitteita/sanoja. Viikonloppuna meilla tuli useampi sellainen kohtaus, etta Tirppa pyysi selvennysta johonkin, mutta alkoi puolessavalissa selitysta huutaa "ma en ymmarra mitaan, ma en ymmarra mitaan!" Siihen ei auta helpompien sanojen kaytto eika selitystavan muuttaminen. Joskus ymmarrykseen auttaa englanniksi selittaminen, mutta valilla tuntuu, etta suomeksi tytolle tulee myos henkinen blokki.
Onko kenellakaan vinkkeja suomenkielen kehitamiseen? Kevaalla tanne onneksi muutti samanikainen puolittain suomalainen tytto, joten vihdoin Tirpalla on muutakin suomenkilista seuraa kuin oma perhe. En vaan ole ihan varma, kuinka paljon kahden kielipuolen suomenkielinen juttelu kielitaitoa edistaa :D
4. elokuuta 2015 klo 9.46
No joo. Luettiin juuri tuossa Räkää ja Roiskista ja kyllä se ihan hyvin käsitti runon 'Huoltoasemalla': "Auto käy bensalla. Äiti käy kahvilla. Isi käy pissalla. Kello käy seinällä."
5. elokuuta 2015 klo 4.21
Aku Ankka. Ei taskukirjat, vaan lehti. Siinä on hyvää, hauskaa ja monipuolista suomea. Meillä lapset ovat liimattuja niihin vaikka kaikki lehdet on luettu kymmeniä kertoja.
5. elokuuta 2015 klo 9.15
Hei taa onkin hyva! Aikaisemmin ei oo edes tullut mieleen, kun lukutaito ei viela ihan riittanyt. Pitaakin pyytaa anoppia ja appea tuomaan syyskuussa!
16. elokuuta 2015 klo 13.00
Meilläkin luetaan Aku Ankkaa - ja sinun blogia. Rohkeita olette, kun muutitte uuteen ja uskomattomaan Ugandaan. Olen nimittänyt sinut Starlight Blogger -palkinnolla, kiitos ja onnea! Lisätietoja löytyy blogistani:
http://memennaanbussilla.blogspot.com.au/2015/08/rodeotahtia-ja-muita-voittajia.html
19. elokuuta 2015 klo 21.58
Jonna: Kiitos kovasti kommentista ja blogipalkinnosta! Mun taytyykin osallistua seuraavassa postauksessa! Oon muuten kaynyt lukemassa sun blogia valilla, vaikka en oo kommentoinutkaan :)
30. elokuuta 2015 klo 11.37
Aku Ankan vakiotilaus, joka ilta kirjojen ääneenlukeminen, suomalainen musiikki lyhyilläkin automatkoilla soimassa... Lisäksi meidän tyttöjen äidinkielien (suomi ja ruotsi) oppimisen ja ylläpidon kannalta uskomme tiukan "vain suomea tai ruotsia perheen kesken" -säännön olleen ratkaiseva. Olihan se söpöä aluksi kun lapset alkoivat leikkiä keskenään ranskaksi, mutta aika pian tajusimme, että sitä tahtia he pian eivät puhu kotikieliä laisinkaan. Myöhemmin kun koulukieli englanti tuli hyvin vahvaksi emme myöskaan itse koskaan lähteneet "kääntämään" englanniksi vaan selitimme asiaa eri tavoin vaikka sen kymmenen kertaa suomeksi ja ruotsiksi. Kolme vuotta sitten palatessamme Suomeen koko ikänsä Ranskassa ja Kiinassa asunut 8 v. kuopus oli aikalailla kielipuoli kaikissa kielissä ja en ymmärrä mitään -kommentit arkea, mutta luulen että tilanne olisi ollut vieläkin huonompi jos emme olisi olleet tiukkoina. Silti hänen englanti on hyvin vahva ja nyt 5-luokkalaisena ranskan oppiminen helppoa. Mutta ei kai siinä muu auta kun yrittää itse löytää omalle perheelle sopivin tapa kommunikoida! Tsemppiä.
30. elokuuta 2015 klo 20.58
Me ollaan kohtalaisen tiukkoja tosta lasten keskenaan suomen puhumisesta, mutta siina kylla lipsutaan, etta esim. lastenhoitajan paikalla ollessa kaytetaan lapsillekin englantia... Ma muistelinkin, etta teilla kuopuksella oli hankaluuksia kielten kanssa, tosin paletissa huomattavasti useampi kieli kuin meilla...
1. lokakuuta 2016 klo 5.28
Mahdatki huomata tätä kommenttia vanhaan postaukseen. .. Tiesitkö että ulkosuomalaisille lapsille on olemassa etäkoulu Kulkuri, jossa voi opiskella mm. äidinkieltä (myös äidinkieli toisena kielenä). On ihan huippu hyvä meistä.