Minun Afrikkani

Muutettiin viikonloppuna. Muuttomatka oli lyhyt, vaivaiset 400 metria - tykataan tasta alueesta tosi paljon, myos siksi, etta Tirpan koulumatkan pystyy tekemaan helposti kavellen, joten ei edes katsottu mistaan kauempaa. Oltaisiin mielellaan pysytty meidan vanhassa talossa. Se oli tosi sympaattinen ja sopivan kokoinen meille. Aika pitkaan me pyristeltiinkin, ottaen huomioon, etta talon omistajat olivat tosian toukokuusta lahtien tietoinen siita, etta lamminvesivaraaja ei toimi.  Vuokrasopimuksen mukaaan kaikki rakenteelliset asiat (se varaaja mukaan lukien) kuuluivat vuokraemannan/isannan vastuulle. Me koitettiin ehdotaa vaikka mita ratkaisuja, esimerkiksi alennettua vuokraa niin etta me hoidettaisiin kaikki korjaustoimet, mutta omistajat vaan toistelivat, etta "asiat korjattaisiin ihan just, heti maanantaina". En ede smuitsa montako maanantai-lupausta meille annettiin. Lopulta tehtiin paatos muuttaa kun talo alkoi hajota kasiin ja lahelta tuttavaperhe muutti pois. Sen rikkinaisen varaajan lisaksi talossa vuosi katto ja keition putki (korjattiin omalla rahalla viisi kertaa, vaatisi isompaa remonttia), vesisailion kannessa oli reika, joten hanavedessa oli bloodworms (en loytanyt samaa suomeksi), terassin markiisi oli lapikotaisin puhki, uima-altassa oli vuoto, sisakattojen pahvit roikkuivat ja kuin naulana arkkuun muuttopaivan aamuna keittion katosta tippuivat laastit.Korjailtiin noita kaikkia siis omalla kustannuksella, mutta lopulta meni hermot.

Vanha koti portilta katsottuna

Kaikista ongelmista huolimatta koti oli koti. Tajusin eilen, etta en ole aikuisialla asunut missaan paikassa yhta pitkaan yhtajaksoisesti kuin tossa talossa. Lisaksi se Tirpalle ensimmainen koti, minka se muistaa ja Pikkusiskolle syntymakoti. Olin, tai oltiin Tirpan kanssa vahan haikeina ja eilen muisteltiin vanhaa kotia ja kuinka ihana se kuitenkin sitten oli.

Ja takapihalta. Me tosin rakennutettiin altaan ymparille aita.

Vaan aikansa kutakin. En olisi enaa jaksanut taistella vuokraisantien kanssa enka myoskaan keittaa vedenkeittimella pesuvetta. Uudessa talossa (lahes) kaikki toimii ja vuokraemanta on todella vastuullinen. Lapset taitaa olla eniten ihastuksissaan kylpyammeesta (ja siita lampimasta vedesta), mina taas ruokakomerosta, mihin voi kavella sisaan. Edellinen koti oli siita hammastyttava takalainen talo, etta siina ei ollut kumpakaan.

Kuitenkin toistaiseksi on viela sellainen olo, etta ollaan silla tuttavaperheella kylassa ja etta taa on niiden talo. Muistan Malawista, etta uudesta talosta tulee kylla koti, mutta siihen menee aikaa. Muutettiin nimittain siellakin kaverin vanhaan taloon ja kutsuttiin sita hyvin pitkaan Rogerin taloksi. Itse asiassa vielakin viitataan taloon silla nimella selvyyden vuoksi... Vaan hiljaa hyva tullee. Ehka viimeistaan joulukuusta tanne viritellessa tulee kotoinen olo.

Nakoala uuden talon katolta.