Edellisen jutun kommenteissa kavi ilmi, etta blogia lukee ainakin yksi lukija, joka luki seka mun, etta miehen blogeja ENNEN kun me edes tavattiin. Se on kunnioitettavaa, tavattiin nimittain aika tarkalleen 9 vuotta sitten :)
Ehkapa en siksi osa jattaa bloggaamista kokonaan - loysinhan ma aviomiehen blogini kautta... Meilla oli molemmilla aikanaan omat blogit, oltiin myos toissa samalla alalla. Joskus alkusyksylla (ehka, en muista) 2006 blogiin alkoi ilmeistya vahan valia kommentteja joltain miesopettajalta. Aikani niita katseltua aloin selvitella, loytyisiko jostain lisatietoa ja loysinkin sattumalta tyypin oman blogin. Aikamme kommentoitiin toistemme blogeja ja sitten rohkaistuin ja pyysin tyypin sokkotreffille - kanssani paivaksi Tallinnaan syyslomalla.
Mulla oli silloinkin hyvin yksinkertainen puhelin, enka saanut miehen lahettamaa multimediaviestia auki etta nakisin, minkanakoinen tyyppi on vastassa. Niinpa odottelin Lansisatamassa lokakuun 19. paiva hyvin jannittyneena ja mietin, etta viela ehtisi otaa hatkat. Onneksi en lahtenyt. Sina paivana elama nimittain muutti suuntaa ihan kokonaan. Matka itsessaan sujui kuningatar Elisabethin vierailusta huolimatta hyvin ja sen seurauksena mies tuli Helsingissa viela mun luokseni "iltateelle". Jossain vaiheessa avasin tietokoneen katsoakseni sahkopostit. Sahkopostien joukossa oli kutsu haastatteluun Malawin tyopaikkaaan.
Seurusteltuamme jonkun aikaa kuulin saaneeni tyopaikan. Ensimmainen ajatus oli erota tuoreesta suhteesta, mutta toivotin miehn myos mukaan seikkailuun, mikali han niin haluaisi. Joskus tammikuun loppupuolella mies kysyi, oliko tarjous viela voimassa. Kaytannon syista (ja vahan rakkaudestakin) menimme naimisiin hiihtolomalla. Minun ah niin romannttinen toteamukseni oli etta "niin kauan kun ei ole lapsia tai velkaa, voi aina otaa avioeron". Haamatka suuntautui minnekas muualle kuin Tallinnaan.
Tyopaikka tuskin oli blogin ansioita, mutta ilman vanhaa blogia en ehka nyt olisi naimisissa ja kahden tyton aiti.
Ehkapa en siksi osa jattaa bloggaamista kokonaan - loysinhan ma aviomiehen blogini kautta... Meilla oli molemmilla aikanaan omat blogit, oltiin myos toissa samalla alalla. Joskus alkusyksylla (ehka, en muista) 2006 blogiin alkoi ilmeistya vahan valia kommentteja joltain miesopettajalta. Aikani niita katseltua aloin selvitella, loytyisiko jostain lisatietoa ja loysinkin sattumalta tyypin oman blogin. Aikamme kommentoitiin toistemme blogeja ja sitten rohkaistuin ja pyysin tyypin sokkotreffille - kanssani paivaksi Tallinnaan syyslomalla.
Mulla oli silloinkin hyvin yksinkertainen puhelin, enka saanut miehen lahettamaa multimediaviestia auki etta nakisin, minkanakoinen tyyppi on vastassa. Niinpa odottelin Lansisatamassa lokakuun 19. paiva hyvin jannittyneena ja mietin, etta viela ehtisi otaa hatkat. Onneksi en lahtenyt. Sina paivana elama nimittain muutti suuntaa ihan kokonaan. Matka itsessaan sujui kuningatar Elisabethin vierailusta huolimatta hyvin ja sen seurauksena mies tuli Helsingissa viela mun luokseni "iltateelle". Jossain vaiheessa avasin tietokoneen katsoakseni sahkopostit. Sahkopostien joukossa oli kutsu haastatteluun Malawin tyopaikkaaan.
Seurusteltuamme jonkun aikaa kuulin saaneeni tyopaikan. Ensimmainen ajatus oli erota tuoreesta suhteesta, mutta toivotin miehn myos mukaan seikkailuun, mikali han niin haluaisi. Joskus tammikuun loppupuolella mies kysyi, oliko tarjous viela voimassa. Kaytannon syista (ja vahan rakkaudestakin) menimme naimisiin hiihtolomalla. Minun ah niin romannttinen toteamukseni oli etta "niin kauan kun ei ole lapsia tai velkaa, voi aina otaa avioeron". Haamatka suuntautui minnekas muualle kuin Tallinnaan.
Tyopaikka tuskin oli blogin ansioita, mutta ilman vanhaa blogia en ehka nyt olisi naimisissa ja kahden tyton aiti.
21. lokakuuta 2015 klo 22.10
No jopas!! Ihanaa luettavaa,en tiennytkään että blogillasi on ihan noin iso ja tärkeä rooli elämässäsi :)
21. lokakuuta 2015 klo 22.17
No joo... Tai siis en ma sita oolia niin hirveasti ajattele, mutta totuus on se, etta ilman blogia olisin todennakoisesti lahtnyt maailmalle ilman poikaystavaa ja olisin varmaan nytkin sinkku ja liitaisi humanitaarisesta kriisista toiseen. Ta olisin suhteessa jonkun puolialkoholisoituneen ekspatin kanssa joka olisi kotona jostain jornan kuusesta.
21. lokakuuta 2015 klo 23.41
Ihana tarina! Naurattaa toi romanttinen toteamus :)
22. lokakuuta 2015 klo 9.05
Voi miten romanttista! Mieheni ei oikein ymmärrä blogien lukemista, mutta tässähän on selvä todiste, että blogi voi muuttaa koko elämän. Itse löysin tänne, kun olitte jo Ugandassa.
22. lokakuuta 2015 klo 9.58
Ihana blogirakkaustarina! Mä pidin ekaa blogia silloin, kun mieheni pyysi mua treffeille. Pistin sen ensin lukemaan blogia, jotta tietäisi, mihin on sotkeutumassa. Monesti olen sanonut jälkikäteenkin, että "tästä sua kyllä varoitettiin jo pakkausselosteessa". Blogit on tärkeitä. Ja teidän tarina suloinen.
22. lokakuuta 2015 klo 11.17
Ansku - Joo, ma olen varsinainen romantikko :) Tarkoitin sen hyvalla, mutta se taisi (jo silloin) kuulosta vahan tokerolta.
Leena - Kukapa uskois, etta blogeista voi oikeasti olla jotain hyotya... Taytyy kylla myontaa, etten olis itsekaan moiseen uskonut!
S - Ha, ma tein saman. Mulla oli myos anonyymi hyvin henkilokohtainen blogi, jonka pistin miehen lukemaan heti alussa. Tietaapahan mita saa :D
22. lokakuuta 2015 klo 12.43
Hauska ja ihana tarina! Taisi olla aikaa just ennen Facebookia? Mahtavaa, että löytyy moisi bloggauskonkareita kuten sinä - ja vielä täältä "läheltä" :)
22. lokakuuta 2015 klo 13.34
Vanha (kaikissa merkityksissä) lukija täälläkin. Löysin ensin miehesi blogin, en tosin enää muista miten ja koska sinne eksyin, mutta luultavasti äitiyslomalla 2006. Muistelen lukeneeni sieltä juttuja ajalta, jolloin et ollut vielä kuvioissa, ja hämmästelleeni, että yhtäkkiä oltiin naimisissa ja muuttamassa Malawiin. Olen aina ollut huono kommentoija, ja nykyään entistäkin huonompi, kun luen blogit syötteenlukija-appsin kautta, eli kommentit eivät näy, jollei erikseen klikkaa itseään blogiin. Nyt oli kuitenki pakko kommentoida, kun tajusin, että kuinka paljon aikaa on oikein vierähtänyt, ja kuinka moni silloin seuraamani blogi on hiljentynyt kokonaan, omani mukaanlukien. Mutta kiva, että te vielä jaksatte molemmat, jokaisen postauksen mielenkiinnolla luen, vaikken kommentoikaan.
23. lokakuuta 2015 klo 0.18
Taisit myös luvata järjestää kavereille bileet, jos vielä viiden vuoden jälkeen ootte naimisissa. No ehkä sitten 15 vuoden kohdalla. ;)
23. lokakuuta 2015 klo 8.35
Siri - Joo, oli aikaa ennen facebookikia. Taisin liittya siihen 2007 Malawista.
Lazur - Hauskaa, etta sa olet loytanyt mut miehen kautta! Heh, oltiin nuorina varmaan tyhmanrohkeita, mutta joskus se kannattaa...
Tiina - No niin lupasin :D Niiden piti myos (viimeistaann) olla meidan tervetuloa takaisin Suomeen bileet. Nyt ajankohta on siirrety 10 v kohdalle, mutta koska haluan yhdistetyt haat+paluujuhlat, ei sekaan rajapyykki valttamatta toimi :)
23. lokakuuta 2015 klo 10.44
Onpa teillä hieno blogirakkaustarina! Blogit kyllä yhdistää - juuri eilen vouhkasin täällä kotona siitä kuinka sitä voi blogien kautta tulla hyvinkin tutuksi ihan vieraiden ihmisten kanssa. Blogimaailman parasta antia mun mielestä.
24. lokakuuta 2015 klo 1.05
Muista vaan infota ajoissa, että koska bileet on niin me päästään ehkä täältäkin mukaan. ;)
24. lokakuuta 2015 klo 22.05
Kata - Ma oon samaa mielta, blogit yhdistaa muutenkin, blogien kautta ihmiset voi tuntua laheiltilta, vaikka ikina ei olisi tavattu.
Tiina - Mut tuntien ne tulee olemaan jotkut ex-tempore bileet loman viime minutilla :D
25. lokakuuta 2015 klo 12.35
Ihanan romanttinen tarina. Mä täällä tuoreena lukijana huokailen. Tälläisen romantiikan myötä pääsee blogiin paremmin mukaankin :) <3
25. lokakuuta 2015 klo 21.42
morningbird - Ma olen pitanyt itseani aina aika eparomantisena henkilona :) Tervetuloa blogiin!
31. maaliskuuta 2016 klo 8.09
Minäkin luin miehesi blogia jo silloin ajat sitten, ja yllätyin kun yhtäkkiä sinä tulit mukaan kuvioon ja kaikki muuttui. Mutta vielä enemmän yllätyin, kun tajusin tuntevani sinut Kalevankadun ison talon ajoilta... Olit jo silloin hauska ja reipas. Terveisiä Afrikkaan!
31. maaliskuuta 2016 klo 8.28
Oho :D Nyt kylla jatit sanattomaksi.... En tieda yhtaan, kuka siella toisessa paassa on! Vinkkeja pliis :)