Kotikulmat

torstai 31. elokuuta 2017 9.30 Lähettänyt Emppa
Asmara on pieni ja kompakti kaupunki, missä on useampia kivoja asuinalueita. Iso osa ulkomaalaisista asuu muutamalla alueella keskitetysti, sitten ovat ne yksinäiset sudet, jotka ovat asettuneet johonkin muualle.

Meidan talomme sijaitsee vähän hassussa paikassa. Alueella ei ole muita ulkomaalaisia, eikä hirveästi muita ihmisiä. Asumme hassulla kaistaleella työväenliiiton, puiston, hallintorakennusten ja presidentinlinnan välissä. Meidän viereisellä tontilla asuu joku eläkkeellä ollut armeijan komentaja, mutta kaikilla muilla sivuilla ja vastapäätä on nuuta kuin asuinrakennuksia.

Aina välillä haaveilen asumisesta muiden ihmisten läheisyydessä, mutta aika nopsaan aintotean, että tässä on hyvä. Meillä ei vielä ole autoa ja kotoa oääsee näppärästi kävellen oikeastaan kaikkialle. Lasten kouluun menee nelivuotiaan vauhtia 17 min, töihin kävelen puolessa tunnissa ja pääkadulla ollan alle 10 minutissa, torille kestää ihan vähän pidempään. Mies suhauttaa pyörällä joka paikkaan puolta nopeammin. Voiko parempaa sijaintia siis toivoa!!

Meidän talo on sinisen vartijakopin kohdalla. Kadun päässa on työväenliiiton rakennus. Ainoa ihmisnaapuri on heti ekassa kulmassa oikealla.

Meidtyöväenliiitonn portilta hallintorakennuksille ptyöväenliiitonin. Kadun toisessa päässä on keskuspoliisiasema. pressanlinna on oikealla olevien talojen takana.

Ps. Tämä on kirjoitettu kännykän näytöltä - jos teksti on miten sattuu, pahoittelen.

4 Response to "Kotikulmat"

  1. Anonyymi Says:

    Olen pitkään lukenut blogiasi, mutta huono olen kommentoimaan. Luen ihaillen ja ihmettelen, miten koti siirretään maasta toiseen ja hoidetaan työ, lapset ym. Kiitos, kun jaksat kirjoittaa elämästänne siellä. T. Rilla

  2. Emppa Says:

    Hei Rilla! Ihanaa saada pitkäaikaiselta lukijalta kommentti! Kiva kuulla, että jaksat lueskella näitä sepustuksia, aina en oo ihan varma lukeeko blogia enää kukaan :)

  3. Anonyymi Says:

    Kyllä lukee!! :-) Luvattoman huonosti tulee myöskin kommentoitua, mutta sinun (ja siippasi) blogia tulee kyttäiltyä tosi ahkerasti!! Ja nämä kuvat ja tarinat tavallisestakin elämästä saa ajatukset ihanasti lentämään kauas pois tästä omasta ihanan tylsästä arjesta. Miten muuten, kysyn vielä kerran että ottivatko tytöt muuton lapsille ominaiseen 'elämme hetkessä'-tyyliin, vai ovatko kaipailleet takas Ugandaan? Onks teillä aikuisilla sinne ikävä? Mukavaa syksyn(?) alkua sinne ja kirjottelepas jotain työyhteisöstä, -kavereista ja -tavoista? Mitä kummallisuuksia on tullut vastaan? T:Pitkäaikaisseuraaja Marjukka

  4. Emppa Says:

    Kiva kuulla sinustakin Marjukka! Voisinkin kirjoittaa tosta sopeutumisesta ja ikävästä Ugandaan. Lapset on periaatteessa sopeutunwet ihan hyvin, mutta on niillä ikäväkin. Niin kuin aikuisillakin. Mutta ei koko ajan vaan hetkittäin ja ikävä tiettyjä asioita. Työelämästä voisin myös kirjoittaa, kiitos vinkista :)

Lähetä kommentti