Meidan Tirpasta on kasvanut taalla puskassa varsinainen luonnonlapsi. Ensin se opetteli pottatreenin oheella kaymaan puskapissalla meidan varsin laajalla pihalla. Nyt kun se sujuu jo jouhevasti ja housut osatan vetaa alas ja ylos hienosti, piti repertuaaria kasvattaa puskakakkaan.
En yhtaan eka tajunnut, mita neiti oli tehnyt, kun se tuli selittamaan kakasta. Sitten se naytti paikan ja kas, siella tosian oli kasa. Housut ei menneet yhtaan likaiseksi eika muutenkaan tullut mitaan sotkua. Oli aika vaikeaa pitaa naama peruslukemilla ja kovasti kehua tyttoa. Olihan se nimittain eka kakka muualle kuin vaippaan...
Lomaan on viela ihan hirvean pitka aika, mutta siita huolimatta (tai nehka juuri siksi) oon jaksanut sinnikkaasti pitaa kirjaa jaljella olevista paivista. Aloitin laskennan jo huhtikuussa - kertoo ehka jotain siita, miten hartaasti kaivattua se loma tulee olemaan.
Toissa on ihan kivaa. Tai siis vaarin, toissa on kivaa ja tyotehtavat on mielenkiintoisia enimmakseen. Tunsin syvaa tyydytysta nyt toukokuussa, kun mun hallinnoima ohjelma sai tietaa mahdollisuudesta lisarahoitukseen paikalliselta taholta ja hurjan (kiireisen) hankesuunnittelurumban jalkeen vahvistus rahoituksesta tuli. Ohjelmaa laajennetaan nykyisesta 6/23 opettajan taydennyskoulutuslaitoksesta 15/23 eli vuoden lopussa meidan ohjelma kattaa yli puolet maasta. Samalla se tarkoittaa oletettavasti myos sita, etta mun tyopanokselleni on kysyntaa ainakin kahden vuoden ajan. Mitaanhan ei ole viela paperilla, mutta just nyt en jaksa siita stressata, kun en itse asialle voi yhtaan mitaan.
Se, mika vaikuttaa voimakkaasti toissa viihtymista heikentavasti , on toimiston ilmapiiri. Taalla on kertakaikkiaaan vaan aika heikko fiilis, johtuen paljolti meidan pomoista. Oma pomo on ihan jees ja toimii mahtavana suodattimnena isolle osalle p:sta. Osa siita kuitenkin tihkuu tannekin ja me ollaan ihan helisemassa. Ilmapiiri on sen verran nihkea, etta yksi ja toinenkin on lahdossa. Sitten vasta kivaa tulee!
Ei siis ihme, etta loma siintelee horisontissa liiankin houkuttelevasti. Paska homma, etta sita on niin onnettoman vahan...
Prkele! Kohta palkkaan meille kuskin tai siirryn pelkastaan taksin kayttoon. Vaikka lahtisin kuinka aikaisin, jumitun AINA ruuhkaan (etenkin iltapaivisin). Tanaankin ajoin 7 km matkaa liki tunnin. Eika siina mitaan, jos siella olis rehelliset jonot, mutta kun suurin osa kuskeista on urpoja, jotka tunkee ja tukkii kaikki risteykset. Liikennepoliisistakaan ei ole mitaan iloa, ne vaan pahentaa ryysista niiden paattomilla ohjeilla! GRRRRRRRR!
Kaikki hyva loppuu aikanaan. Kai. Ollaan oltu ihan supertyytyvaisia Tirpan nykyiseen tarhaan. Lapsi viihtyy ja nanny viihtyy, fasiliteetit on just sopivat, ohjelma riittavaa ja monipuolista, vetajat kivoja ja sijainti erinomainen. Niin ja pieni koko on tietty bonusta! Siksipa uuden paikan etsiminen tuntuukin todella kurjalta. Epailen, etta voidaan loytaa mitaan yhta kivaa - erityisesti kun haussa on edelleen vain puolipaivainen paikka.
Nykyisen tarhan, Magic Momentin vetaja on etela-afrikkalainen, joka on palaamassa miehen tyon loppumisen vuoksi kotiin. Uusia varteenotettavia yrittajia ei ole ilmaantunut (kaikkia sellaisia kylla, jotka haluaa vetaa voitot paalta, mutta ei pitaa huolta tarhasta) ja talon omistajakin on vissiin todella nihkeasti suhtautunut talonm kayttoon tarhana.
Harmittaa ennen kaikkea Tirpan puolesta. Tokihan lapsi tottuu ja sopeutuu, mutta kun tassa elamassa nyt muutenkin tulee aika paljon muutoksia, erityisesti kun jossain vaiheessa vaihdetaan maata ja joskus palataan Suomeen, niin olis suonut tarhan pysyvan samana. No, kai taalta joku kiva (tai ainakin semikiva) paikka loytyy. Yhtena vaihtoehtona saattais olla saannolliset play group tapaamiset. Tirppa on kaynyt leikkitreffeilla nyt n. kuukauden tarhakaverin luona - niita on ollut 4 lasta ja hyvin on mennyt. Tarhan sulkemisesta johtuen treffeja oli ilmeisesti mainostettu ja viime keskiviikkona pentuja oli ollut jo 7.
Pikkuhiljaa olen tullut siihen tulokseen, etta Malawilla ja Ugandalla ei oikeastaan ole niin hirveasti eroavaisuuksia. En nyt siis puhu paakaupungekista, silla Kampala ja Lilongwe ovat eri planeetoilta - toinen on kivikaudella ja toinen on mahdotoman moderni. Maaseudulla meno on kuitenkin aika samanlaista, joskin taalla ilmasto on huomattavasti suosiollisempi, joten ruokaa riittaa paremmin lapi vuoden. Suurimmat erot minun silmaani ovat: -Kanisterit. Malawissa maaseudulla vesi kuljetetaan avoimissa sangoissa tai muissa (avoimissa) astioissa. Taalla lahes kaikki kayttavat jonkin sortin kanistereita, joissa on yleensa viela korkki. -Pyorat. Malawissa kaikki kavelevat paikasta toiseen ja vain erittain hyvaosaisilla on maaseudulla polkypyora. Taalla isolla osalla on polkypyorat ja varakkaammilla moottoripyorat. Jopa isommat lapset saattavat tulla koluun pyoralla!
Ei auttanut meikkivoide! Tyyppi havisi vaalit.
Kampalalaisten aanestysinto oli aika alhaalla. Kukaanhan ei tieda kaupungin todellista vakilukua, mutta pormestarin vaaleissa annettiin VAIN n. 350 000 aanta - ihan tolkuttoman vahan jos multa kysytaan! En kylla voi syyttaa paikallisia, kuka jaksaisi viikon valein raahautua aanestyspaikalle jonottelemaan aanestamista vaaleissa, jotka todennakoisesti ei muuta yhtaan mitaan...
Meidan vakkari taksikuski toi mut eilen toista kotiin (vaatimaton tunti siina meni, kun sateiden vuoksi ruuhkat on kammottavia) ja oli vakuuttunut, etta meikkipelle saa jonkun uuden jobin anyway "bacause the president likes him". Niinhan se menee, ei tarvi osata mitaan, kunhan pressa tykkaa!
Jos nyt vaikka vahan polyja tasta blogista pyyhkisi. Vaikkapa pormestarinvaalien uusinnan kunniaksi :) Ei ole tietoa, saiko edellisen paivityksen meikkipaa osallistua uudestaan. Kai se sai, kun "ei itse ollut tietoinen vaalivilpista". Niinpa niin, ainahan ne tulee pyytamatta ja yllattaen kaikki tilanteet poliitikoille.
Tanne kuuluu kovin tavanomaista. Mina kayn toissa, Tirppa kay tarhassa ja Siippa pyorittaa huushollia. Tosin saattaa olla, etta arkirutiinit meneekin uusiksi, kun Siippa kutsuttiin tyohaastatteluun. Ei siis sijaishommiin, vaan pysyvaan pestiin (vaikka se kovasti oli tutustumiskaynnilla sanonut, etta hakee ihan vaan valiaikaisia hommia). Elamme siis jannittavia aikoja.
Lastenhoitaja Hajiralla oli ehka synttarit menneella viikolla. Nanny itse ei tata kertonut, mutta Tirpan laulama "Hapi bootdei die hajia" ikaan kuin paljasti asia. Voihan se toki olla joku toinen tenava sielta tarhasta, mutta epailisin kylla hoitajaa. Selvastikaan ei Tirpan kuullen enaa pida puhua mitaan luottamuksellisia, kun ne paljastetaan valittomasti pitkin kylia!
Olin viime viikolla melkein Kongossa tyomatkalla. Pitaakin pisaa kuvia - maisemat oli upeita, mutta taytyy sanoa, etta rajaseutu on kylla niin jumana hylkaamaa loukkoa, etta ei tosikaan. Yllattaen kylla siella tarjoillaan maailman parasta perunamuusia! Kuka olis uskonut!
