EI oltukaan kayty Tirpan kanssa pitkaan aikaan pedikyyrissa. Yleensa mun jalat hoidetaan ja lapsi roikkuu tuolinreunalla kitisemassa, etta lahdetaan kotiin. Tanaan salongissa oli hiljaista, joten kysyin, tekisko ne mini-pedikyyrin myos Tirpalle. Ja tekihan ne - samoin kun manikyyrin. Enpa ole pitkaan aikaan nahnyt noin muikeaa ilmetta lapsen naamalla.
Halpaa lystia kylla. Molemmille mani- ja pedikyyri, koko lysti yhteensa alle 15 e. Yritin kotimatkalla sit selventaa, etta sitten kun muutetaan SUomeen (ei ajankohtaista, mutta yrittan pitaa Tirppaa kiinni oikeassa elamassa), ei hoidoissa voi kayda, kun ne on niin kalliita. EI tainnut menna ihan lapi.
Kas kas, eipa olekaan tullut kirjoitettua mitaan kuukausiin. No, eipa oo kukaan kaivannut edes eika blogitekstien puuttuminen ole yhtaan lisannyt minkaan muunkaan yhteydenpidon maaraa. Kai ma voin tanne siis aina joskus rustata jotain.
Mitas meille sitten viime kuuleman... Eipa paljon mitaan uutta. Ei kun jo, ollanhan me muutettu. Hylattiin koloniaalinen mansiooni ja muutettiin pikku mokkiseen toukokuussa. Sisatiloiltaan huomattavasti jarkevampi (nelioita on ihan sairaasti vahemman, mutta ne on to-del-la paljon jarkevammin kayetty kuin vanhassa) ja pihaltaan pikkiriikkinen. Onks taa sita down-shiftausta? Tasta olis ainakin helpompaa muuttaa Suomeen, kun talo ja piha ei ole niin overeita kun viimeksi.
Uudessa talossa on onneksi kuitenkin uima-allas, joten ei ihan tunnu silta, etta asuttais liian tavanomaisesti. Siina on vaan liian kylmaa vetta, tai siis kylmaa ja kylmaa, mutta ma olen niin vilukissa, etta ei paljoa huvita menna uimaan... Tirppa ja siippa kylla polskii pari kertaa viikossa vahintaan. Ehka makin joskus.
Uus asuinalue on tosi fantsu, siella voi menna kavelylle ja ma kavelenkin zumbaan (sekin on uusi asia, kayn siella nykyaan, siis vuoden alusta lahtien kerran ja nyt kaksi viikossa). Kauppaankin vois kavella, mutta kylla Pajerolla ajaa kivemmin.
Yksi Kampalan hienoja puolia (aina vaan verrattuna Lilongween siis) on se, etta taalta loytyy ihan oikeita kirjakauppoja. Siis sellaisia, joisa myydaan muutakin kuin koulukirjoja tai uskonnollista kirjallisuutta. Kaiken lisaksi uutena. Divareissa ei ole mitaan vikaa, mutta uusissa kirjoissa (pokkareissa lahina nykyaan) on oma hohtonsa.
Kaytin tanaan vapaapaivan osittain hyvin heti laakarikaynnin jalkeen - oon taas saanut jonkun aika ilkean bakteeritulehduksen suolistoon. Jouduin odotettelemaan kaupungilla, etta Tirppa menis nukkumaan, joten meni haahuilemaan kramppaavan mahani kanssa kirjakauppaan. Onneksi kateista ei ollut mukana hirveasti, muuten olisin ostanut varmaan kymmenen kirjaa. Nyt itselle mukaan tarttui vain kaksi a Tirpalle toiset kaksi.
Malawissa kavin lounaalla lahes aina kotona. Joskus, aika harvoin, kavin ulkona syomassa, mutta silloinkin hain miehen kotoa mukaan. Lilongwen hallintokeskustan ravintola/kahvilatarjonta oli kuitenkin sen verran heikko (laskujeni mukaan 5 potentiaalista paikkaa koko pohjoispuolella kaupunkia ja niista ainoastaan 2 kavelymatkan paassa toimistosta), etta hirvean usein ei samoin paikkoihin jaksanut menna.
Kampalassa ei kotiin ole lounaalla mitaan asiaa. Ehtisin ehka tsagalla tunnissa kotiin ja takaisin, mutta syominen jaisi valiin ja todennakoisesti ruuhkassa menisi ainakin 1,5 h yhteensa. Evaita en jaksa vasata, niinpa kaynkin lahes joka paiva ulkona syomassa. Taalla ei valinnan varaa puutu - joskin laiskuus vahentaa mahdollisuuksia. Silti kuitenkin pelkan kavelymatkan paassa toimistolta on ainakin 12 ravintolaa. Tarjolla on paikallista ruokaa (joka on ihan kaypaa, mutta sita ei jaksa montaa paivaa perakkain), intilaista, kiinalaista, hampurilaisia yms., kontinentaalia, kahvilaruokaa ja fancya italialaista. Jos viela jaksaisi ottaa auton ja ajaa vahan matkan paahan, tarjonta laajenisi huomattavasti.
Yleensa en jaksa lahtea autolla minnekaan, parkkipaikkoja on nimittain mahdotonta saada palatessa. Ensi viikolla voin kuitenkin joutua tekemaan poikkeuksen. Samaan kaupunginosaan toimiston kanssa (kuitenkin ajomatkan paahan) on viime maanantaina avattu sushi-ravintola, joka on kuulema ihan huippu!!
On tassa Kampalassa asumisessa puolensa!
Taalla on aina aurinkoista arkena ja viikonloppuna sataa aina. Ihan oikeasti. Tai silta se ainakin tuntuu. Ma en muista viinkonloppua, jolloin ei viimeistaan puoliltapaivin (kumpanakin paivana) olis pilevet alkaneet keraantya taivaalle ja iltapaivalla vetta tulee aina kuin kaatamalla. Se on ankeaa. Mitaan kivaa ei voi koskaan tehda, kun ei paasta liikeelle ennen kymmenta ja sitten jo alkaakin sataa.
Viime viikonloppuna mun piti menna tassa lahella olevalle soutuklubille (Miami Beach nimeltaan...) soutamaan. Paatiin kavereiden kanssa melkein sinne ja sitten taivas aukesi ja vetta tuli kuin Esterin perasta.
Arvatkaa vaan, onko talla viikolla joka paiva klo 7-17 ollut hyva saa? No on. Ja missa ma olen? Toimistossa tietenkin. GRRR.
Taalla ihmisista puhutaan aika mutkattomasti valkoisina ja mustina ja paikalliset keskenaan vertailee ihojen savyja (complexion). Etela-Afrikassa on viela kasite "coloured", mika on sitten jotain silta valilta. Meita kutsutaan taalla(kin) muzunguksi, mika alunperin on tarkoittanut muukalaista, nykyaan valkonaamaa. Afrikkalaisten kanssa taa on jotenkin hirvean helpoa ja simpplelia.
Vaan ans olla, kun meille tuli yksi uusi ei-valkoinen tyontekija Euroopasta. Sen kanssa ei ihonvarista enaa ollutkaan yhta helppo puhua. Ma olen vahan tippunut kartalta, mutta onko niin, etta siella musta ei ole enaa poliittisesti korrekti termi? Oli jotenkin tosi omituista, kun han itse viittais omaan ihonvariinsa jotenkin kierrellen ja ma sitten jotenkin ingnoroin koko aihetta. Omituista sinallaan, koska taalla ei mene paivaakaan, etteiko jonkun varista puhuttais. Ei mitenkaan laadullisena tekijana vaan lahinna puhuttaessa siita, minka variset vaatteet kenellekin sopii tai mika kynsilakka nayttaa hyvalta kenellakin jne. En ihan oo ymmartanyt, miksi termit valkoinen ja musta ei oo sopivia - tokihan ma olen enemman possunpunainen ja kollegat eri savyisen ruskeita, mutta mita sanoja mun sitten pitais kayttaa????
KOneellista pyykkia nimittain tanaan. Pesin aikani kuluksi kaikki vanhemmat verhot, noita pari kuukautta sitten ripustettuja en jaksanut repia alas. Silitin ne kaikki myos. Lisaksi pesin maton. Ja myrkytin torakoita. Ja siivosin kaikkea muutakin.
On se hienoa, etta on kokopaivainen siivooja, jonka toimia naa oikeastaan kaikki olisi. On niiiiiiin ikava Susieta Malawista - se oli kuulka sellainen aarre. Tulee vahintan kerran viikossa mieleen, etta miksi ihmeessa toi Betty oikeastaan tyoskentelee taalla.
Nyt se haluaisi myoskin lainan. Vaatimattomasti 8 kertaa kuukausipalkkansa verran. Silla on kuulema taloprojekti menossa (enka oikestaan epaile selitysta, kaikki taalla rakentaa jotain). Ongelmana on vaan se, etta me oltais sitten parin vuoden verran Bettyn kanssa kimpassa ja se on aika eri homma kuin mita ma olin kaavaillut. Nimittain jos Tirppa menee syksylla 5 paivana viikossa tarhaan, me ei enaa tarvita kahta henkiloa pyorittamaan taloa ja Hajirah on todellakin se, joka me pidettais. Onneksi Bettylle tarvii selittaa taa vasta tiistaina ja silloikin aion sanoa, etta puhutaan asiasta uudestaan elokuussa, kun kuviot on selvilla!
