Tirppa kiinnostui viime syksyna baletista, joten uuden lukuvuoden alkaessa ilmoitimme hanet koulun balettikerhoon. Kerhossa innostus kuitenkin laantui akkia, periaatteessa siella oli kai ihan kivaa, mutta siella kuulema odoteltiin omaa vuoroa liian kauan. Paha sanoa, kun en koskaan nahnyt yhtaan kerhotuntia. Lukukauden loputtua Tirppa kuitenkin ilmoitti pattavaisesti, ettei enaa halua balettikerhoon uudestaan viimeisella lukukaudella.
Tiistaina yhden Tirpan kaverin aiti tekstasi ja kysyi, olisiko Tirppa kiinnostunut menemaan hanen tyttarensa kanssa samalle balettitunnille lauantaisin. Olin vahan epailevainen, mutta ihmeekseni Tirppa innostui asiasta. Niinpa tanaan sitten treffasimme ajo-ohjeiden puutteessa ja ajoimme balettitunnill perakanaa.
Olin olettanut, etta tunti pidettaisiin tanssikoulussa, mutta ohjava auto kurvasikin omakotitalon pihaan. Perilla talon sisaankaynti oli takaovelta ja keittion kautta suuntasimme toiseen kerrokseen. Yhteen erittain runsaasti koristeltuun huoneeseen oli raivattu tilaa kahdelle tangolle ja keskilattialle. Ovella meita oli vastaanottamassa vanhahko ranskalainen madame korkokengissaan ja liehuhameissaan. Opettaja vaikutti ihan ystavalliselta, mutta oli mm. sita mielta, etta Tirpan ja kaverin pitaisi kayda erillisilla yksityistunneilla, koska ovat jo niin vanhoja...
Tunnilla oli kuulema ollut oikein kivaa. Madame oli ollut vahan ankara - "mutta vaan niille jotka puhuivat". Ensimmaisella tunnilla oli keskitytty ensisijaisetsi sormien oikeaan asetteluun. Kuulostaisi silta, etta madame saattaisi hyvinkin kuulu siihen "vanhaan, hyvaan" koulukuntaan, joka oikoo polvia lapsimalla :D Mutta niin kauan, kun tanssiminen on Tirpasta kivaa, kaykoot - vaikka sitten vanhan koulukunnan tunneilla.
Tiistaina yhden Tirpan kaverin aiti tekstasi ja kysyi, olisiko Tirppa kiinnostunut menemaan hanen tyttarensa kanssa samalle balettitunnille lauantaisin. Olin vahan epailevainen, mutta ihmeekseni Tirppa innostui asiasta. Niinpa tanaan sitten treffasimme ajo-ohjeiden puutteessa ja ajoimme balettitunnill perakanaa.
Olin olettanut, etta tunti pidettaisiin tanssikoulussa, mutta ohjava auto kurvasikin omakotitalon pihaan. Perilla talon sisaankaynti oli takaovelta ja keittion kautta suuntasimme toiseen kerrokseen. Yhteen erittain runsaasti koristeltuun huoneeseen oli raivattu tilaa kahdelle tangolle ja keskilattialle. Ovella meita oli vastaanottamassa vanhahko ranskalainen madame korkokengissaan ja liehuhameissaan. Opettaja vaikutti ihan ystavalliselta, mutta oli mm. sita mielta, etta Tirpan ja kaverin pitaisi kayda erillisilla yksityistunneilla, koska ovat jo niin vanhoja...
Tunnilla oli kuulema ollut oikein kivaa. Madame oli ollut vahan ankara - "mutta vaan niille jotka puhuivat". Ensimmaisella tunnilla oli keskitytty ensisijaisetsi sormien oikeaan asetteluun. Kuulostaisi silta, etta madame saattaisi hyvinkin kuulu siihen "vanhaan, hyvaan" koulukuntaan, joka oikoo polvia lapsimalla :D Mutta niin kauan, kun tanssiminen on Tirpasta kivaa, kaykoot - vaikka sitten vanhan koulukunnan tunneilla.
Lähetä kommentti