Meille on muotoutunut vuosien varrella jo useampia omia perinteita. Osa on omaa (suomalaista) perua - esimerkiksi nyt paasiaisena meilla oli, kuten aina, lammasta, valkosipuliperunoita, pashaa ja pullaa ja paasiaisvalmisteluihin kuului munien maalailua/koristelua. Osa perinteista taas on enemman kansainvalisen koulun kautta muualta. Niinpa meilla jo kolmatta vuotta putkeen oli aamulla myos Easter Egg Hunt - paasiaispupu (!!) oli kaynyt piilottamassa suklaamunia puutarhaan ja lapset etsivat niita into piukassa.
Harmittelin just, etten ole taman enempaa kodinhengetar/puuhastelija/askartelija. Kavin yhden espanjalais-dominikaanisen perheen kodissa ja vaikka tiesin etukaten perheen aidin olevan tehokkaan kehitysyhteistyontekijan lisaksi myos tosi innostunut kaikesta puuhastelusta, olin visiitin jalkeen tosi lamaantunut. Koti ei vaan ollut ihana (ei silla lailla suomalaisen kliinisesti ihana, vaan siella nakyi oma kulttuuriperima, edellinen kotimaa Egypti ja Uganda) ihanana yhdistelmana. Lisaksi perhe oli varkannyt perinteisia ja uusia paasiaiskoristeita, jotka oli tietty aseteltu tosi kivan nakoisesti esille.
Musta olisi ihanaa, jos saisin aikaan vahan enemman perinnejuttuja lasten kanssa ja jaksaisin askarrella ja puuhastella loputtomiin. Meilla oli mun lasuudenkodissa vaikka mita perinteita, joita olisi (ainakin soittain) tosi kivaa jatkaa. Valitettavasti olen tyon ulkopuolella aika laiskanpulskea ja sain tana vuona tosissaan potkia itseani liikkelle, etta saataisiin edes ne munat maalattua. Ehka taa kuitenkin menee nain ihan hyvin ja tasta sekametelisopasta muodostuu lapsille ne omat tarkeat perinteet - tyyliin Paasiaispaivana AINA mennaan uimaan. Toivossa on hyva elaa.
Harmittelin just, etten ole taman enempaa kodinhengetar/puuhastelija/askartelija. Kavin yhden espanjalais-dominikaanisen perheen kodissa ja vaikka tiesin etukaten perheen aidin olevan tehokkaan kehitysyhteistyontekijan lisaksi myos tosi innostunut kaikesta puuhastelusta, olin visiitin jalkeen tosi lamaantunut. Koti ei vaan ollut ihana (ei silla lailla suomalaisen kliinisesti ihana, vaan siella nakyi oma kulttuuriperima, edellinen kotimaa Egypti ja Uganda) ihanana yhdistelmana. Lisaksi perhe oli varkannyt perinteisia ja uusia paasiaiskoristeita, jotka oli tietty aseteltu tosi kivan nakoisesti esille.
Musta olisi ihanaa, jos saisin aikaan vahan enemman perinnejuttuja lasten kanssa ja jaksaisin askarrella ja puuhastella loputtomiin. Meilla oli mun lasuudenkodissa vaikka mita perinteita, joita olisi (ainakin soittain) tosi kivaa jatkaa. Valitettavasti olen tyon ulkopuolella aika laiskanpulskea ja sain tana vuona tosissaan potkia itseani liikkelle, etta saataisiin edes ne munat maalattua. Ehka taa kuitenkin menee nain ihan hyvin ja tasta sekametelisopasta muodostuu lapsille ne omat tarkeat perinteet - tyyliin Paasiaispaivana AINA mennaan uimaan. Toivossa on hyva elaa.
6. huhtikuuta 2015 klo 19.35
Minä olen harmitellut samaa...muistan miten meillä pääsiäisenä askarreltiin äidin opastuksella pajunvitsat ja maalattiin munat. Oman tyttäreni kanssa ei tule puuhailtua samalla innostuksella eikä mitään perinteitä oikein ole muodostunut. Jouluna tein piparkakkutalonkin yksin kun en halunnut kinastella miten se koristellaan. Kamalaa.
6. huhtikuuta 2015 klo 20.51
Ma en tieda, mista sita sais puhtia perinnepuuhasteluun. Kun noin periaatteessa oon kuitenkin perinteiden ystava ja koen ne omalla kohdallani tosi tarkeiksi. Ehka teidan perheessa perinteeksi nimenomaan muodostuu, etta sa teet piparkakkutalon joka vuosi ja kukaan ei saa koskea siihen. onhan sekin perinne!