Esikoinen kay Kampalassa pienen kansainvalisen koulun kakkosluokkaa. Lapsen ollessa pienempi vein lapsen tunnollisesti luokkaan saakka niina aamuina, kun oli mun vientivuoroni. Nykyaan sen sijaan ajan portille, annan pusun ja vilkutan, samalla kun koulun henkilokunta ottaa lapsen vastaan.
Vaikka tiedan, etta lapsi tuntee koulun ja henkilokunnan lapikotaisin ja tuntuu olvan tyytyvainen jarjestelyyn (niita harvoja asioita, missa saa taalla harjoitella itsenaistymista), tunnen silti joka aamu huonoa omatuntoa nahdessani luokkakavereiden vanhempien kavelevan lastensa kanssa sisaan kouluun ja tietaessani, etta todennakoisesti vanhemmat saattavat lapsensa luokkaan asti.
Suomessa en todennakoisesti jaksaisi ottaa asiasta mitaan stressia. Enka taida nytkaan stressata, mutta aamuisin pistos sydamessa tuntuu jonkin aikaa. Suurin haittapuoli, minka olen keksinyt, on se, etta koululla on ikava tapa ilmoittaa joistain ajankohtaisista asioista vain koulun aulassa olevilla ilmoitustauluilla - joita en tietenkaan ikina nae.
Vaikka tiedan, etta lapsi tuntee koulun ja henkilokunnan lapikotaisin ja tuntuu olvan tyytyvainen jarjestelyyn (niita harvoja asioita, missa saa taalla harjoitella itsenaistymista), tunnen silti joka aamu huonoa omatuntoa nahdessani luokkakavereiden vanhempien kavelevan lastensa kanssa sisaan kouluun ja tietaessani, etta todennakoisesti vanhemmat saattavat lapsensa luokkaan asti.
Suomessa en todennakoisesti jaksaisi ottaa asiasta mitaan stressia. Enka taida nytkaan stressata, mutta aamuisin pistos sydamessa tuntuu jonkin aikaa. Suurin haittapuoli, minka olen keksinyt, on se, etta koululla on ikava tapa ilmoittaa joistain ajankohtaisista asioista vain koulun aulassa olevilla ilmoitustauluilla - joita en tietenkaan ikina nae.
10. maaliskuuta 2016 klo 16.02
Mun kolmevuuotias haluaa mennä yksin, hän pyytää aina, että anna mun äiti kävellä itse. Kerran viikossa esikoinen käy englantikerhossa ja sinne saatan hänet aina portille, josta hän hyvin ylpeästi menee itse rappuset ylös huoneeseen. Toki seuraan, että opet näkee hänet ja avaa oven.
Kouluun taas olen laittanut hänet koulubussilla nyt vajaan viikonm verran ja huomaan, että kommunikointia ei ole sitten ollenkaan koulun kanssa jos en näe opeja itse. Kinkkinen tilanne. Ajattelin, että koulubussi olisi hyvä, koska matka on vain kilometrin ja se helpottaisi kummasti aamuja, kun minun ei tarvitse miettiä aina onko minulla vai miehellä auto ja ehtiikö kuopus herätä jne... Mutta enpäs ole varma enää ollenkaan.
Mutta älä stressaa, jos lapsikaan ei stressaa tai vie vaikka kerran viikossa sisälle asti.
10. maaliskuuta 2016 klo 17.41
Minä lähetän lapset aamuisin koulubussilla kouluun. Tai itse asiassa mies lähettää: hän lähtee samantien itse töihin kun koulubussi on noukkinut lapset portilta. Minä olen kyllä muuten mukana aamutoimissa mutta voin kätevästi heilua pyjamassa kun ei tarvitse näyttäytyä portilla! Mutta iltapäivisin haen lapset ja siinä yhteydessä näen opettajia ja ilmoitustauluja ja muita vanhempia. Viime vuonna lapset kulkivat bussilla mennen tullen ja olin paljon huonommin perillä siitä mitä koululla milloinkin tapahtui. Lasten kannalta kummassakin ratkaisussa tuntuu olevan puolensa! Uskon, että vähän kerrallaan on hyvä ja tärkeääkin saada olla itsenäinen, siitä suuremmalla syyllä jos se vielä lapsesta tuntuu hyvältä.
10. maaliskuuta 2016 klo 18.28
Jos/kun lapsi on tyytyväinen, niin no stress! Ja tosiaan eipä varmaan hirveästi muitakaan mahdollisuuksia ole itsenäiseen kulkemiseen sielläkään päin.
Meillä lapsi on sellainen liikkuvainen ja juoksevainen ja Brysselissä annoin juosta edellä tutuilla kaduilla, mutta toisinaan jotkut vähän tuijotti siihen malliin että olenko aivan hullu. Heillä kai kansalliset traumansa lapsiin liittyen ja eihan se nyt mikään Suomikaan tai lintukoto ole. Kairossa onkin ollut opettelemista, että miksi en anna yhtä lailla kulkea edellä ja ilman kädestä pitämistä.
Nykyisessä koulussa on ilmoitustaulu ulkoportin edustalla. Silti!: en ollut huomannut, että viime viikolla oli loma ja koulu kiinni, vaikka asianmukainen lappu oli luukulla! !!
10. maaliskuuta 2016 klo 20.52
Ihanaa, etta ootte niin kannustavia. Tosin koulullakin ne taitaa olla just skandinaaveja aiteja, jotka siihen itsenaistymiseen kannustaa :D Mulle on henkisesti tosi vaikeaa kayttaa se ekstra vartti lapsen sisalle viemiseen, kun jatisuurta tarvetta ei ole, kun Kampalan liikenteessa vartin lykkays tarkoittaa ainakin 30 min venymista toisesta paasta = myohastyminen toista = paasen iltapaivalla lahtemaan myohemmin = jaan taas jumiin ruuhkaan = naan lapsia illalla olemattomasti. Ehka ma vaan tyydyn oleman se portille jattava mutsi ihan hyvalla omallatunnolla...
11. maaliskuuta 2016 klo 8.04
Mäkin jätän ekaluokkalaiseni vaan koulun eteen. Ekat puoli vuotta vein sitä luokkaan ja sitten se kysyi, että äiti, miksi sä et vaan jätä mua tohon koulun eteen. Ja Suomessahan tämä sama lapsi jäisi aamulla yksin kotiin, kun menisin töihin ja lähtisi itse kouluun.
12. maaliskuuta 2016 klo 22.09
Niinpa niin. Taalla vaaristyy kylla aika pahasti kuva siita, mita lapselta voi odottaa, kun itsenaistymisen mahdollisuudet ovat taalla aika minimissa kodin ulkopuolella...