Taalla on aina aurinkoista arkena ja viikonloppuna sataa aina. Ihan oikeasti. Tai silta se ainakin tuntuu. Ma en muista viinkonloppua, jolloin ei viimeistaan puoliltapaivin (kumpanakin paivana) olis pilevet alkaneet keraantya taivaalle ja iltapaivalla vetta tulee aina kuin kaatamalla. Se on ankeaa. Mitaan kivaa ei voi koskaan tehda, kun ei paasta liikeelle ennen kymmenta ja sitten jo alkaakin sataa.
Viime viikonloppuna mun piti menna tassa lahella olevalle soutuklubille (Miami Beach nimeltaan...) soutamaan. Paatiin kavereiden kanssa melkein sinne ja sitten taivas aukesi ja vetta tuli kuin Esterin perasta.
Arvatkaa vaan, onko talla viikolla joka paiva klo 7-17 ollut hyva saa? No on. Ja missa ma olen? Toimistossa tietenkin. GRRR.
Taalla ihmisista puhutaan aika mutkattomasti valkoisina ja mustina ja paikalliset keskenaan vertailee ihojen savyja (complexion). Etela-Afrikassa on viela kasite "coloured", mika on sitten jotain silta valilta. Meita kutsutaan taalla(kin) muzunguksi, mika alunperin on tarkoittanut muukalaista, nykyaan valkonaamaa. Afrikkalaisten kanssa taa on jotenkin hirvean helpoa ja simpplelia.
Vaan ans olla, kun meille tuli yksi uusi ei-valkoinen tyontekija Euroopasta. Sen kanssa ei ihonvarista enaa ollutkaan yhta helppo puhua. Ma olen vahan tippunut kartalta, mutta onko niin, etta siella musta ei ole enaa poliittisesti korrekti termi? Oli jotenkin tosi omituista, kun han itse viittais omaan ihonvariinsa jotenkin kierrellen ja ma sitten jotenkin ingnoroin koko aihetta. Omituista sinallaan, koska taalla ei mene paivaakaan, etteiko jonkun varista puhuttais. Ei mitenkaan laadullisena tekijana vaan lahinna puhuttaessa siita, minka variset vaatteet kenellekin sopii tai mika kynsilakka nayttaa hyvalta kenellakin jne. En ihan oo ymmartanyt, miksi termit valkoinen ja musta ei oo sopivia - tokihan ma olen enemman possunpunainen ja kollegat eri savyisen ruskeita, mutta mita sanoja mun sitten pitais kayttaa????
KOneellista pyykkia nimittain tanaan. Pesin aikani kuluksi kaikki vanhemmat verhot, noita pari kuukautta sitten ripustettuja en jaksanut repia alas. Silitin ne kaikki myos. Lisaksi pesin maton. Ja myrkytin torakoita. Ja siivosin kaikkea muutakin.
On se hienoa, etta on kokopaivainen siivooja, jonka toimia naa oikeastaan kaikki olisi. On niiiiiiin ikava Susieta Malawista - se oli kuulka sellainen aarre. Tulee vahintan kerran viikossa mieleen, etta miksi ihmeessa toi Betty oikeastaan tyoskentelee taalla.
Nyt se haluaisi myoskin lainan. Vaatimattomasti 8 kertaa kuukausipalkkansa verran. Silla on kuulema taloprojekti menossa (enka oikestaan epaile selitysta, kaikki taalla rakentaa jotain). Ongelmana on vaan se, etta me oltais sitten parin vuoden verran Bettyn kanssa kimpassa ja se on aika eri homma kuin mita ma olin kaavaillut. Nimittain jos Tirppa menee syksylla 5 paivana viikossa tarhaan, me ei enaa tarvita kahta henkiloa pyorittamaan taloa ja Hajirah on todellakin se, joka me pidettais. Onneksi Bettylle tarvii selittaa taa vasta tiistaina ja silloikin aion sanoa, etta puhutaan asiasta uudestaan elokuussa, kun kuviot on selvilla!
Meidan Tirpasta on kasvanut taalla puskassa varsinainen luonnonlapsi. Ensin se opetteli pottatreenin oheella kaymaan puskapissalla meidan varsin laajalla pihalla. Nyt kun se sujuu jo jouhevasti ja housut osatan vetaa alas ja ylos hienosti, piti repertuaaria kasvattaa puskakakkaan.
En yhtaan eka tajunnut, mita neiti oli tehnyt, kun se tuli selittamaan kakasta. Sitten se naytti paikan ja kas, siella tosian oli kasa. Housut ei menneet yhtaan likaiseksi eika muutenkaan tullut mitaan sotkua. Oli aika vaikeaa pitaa naama peruslukemilla ja kovasti kehua tyttoa. Olihan se nimittain eka kakka muualle kuin vaippaan...
Lomaan on viela ihan hirvean pitka aika, mutta siita huolimatta (tai nehka juuri siksi) oon jaksanut sinnikkaasti pitaa kirjaa jaljella olevista paivista. Aloitin laskennan jo huhtikuussa - kertoo ehka jotain siita, miten hartaasti kaivattua se loma tulee olemaan.
Toissa on ihan kivaa. Tai siis vaarin, toissa on kivaa ja tyotehtavat on mielenkiintoisia enimmakseen. Tunsin syvaa tyydytysta nyt toukokuussa, kun mun hallinnoima ohjelma sai tietaa mahdollisuudesta lisarahoitukseen paikalliselta taholta ja hurjan (kiireisen) hankesuunnittelurumban jalkeen vahvistus rahoituksesta tuli. Ohjelmaa laajennetaan nykyisesta 6/23 opettajan taydennyskoulutuslaitoksesta 15/23 eli vuoden lopussa meidan ohjelma kattaa yli puolet maasta. Samalla se tarkoittaa oletettavasti myos sita, etta mun tyopanokselleni on kysyntaa ainakin kahden vuoden ajan. Mitaanhan ei ole viela paperilla, mutta just nyt en jaksa siita stressata, kun en itse asialle voi yhtaan mitaan.
Se, mika vaikuttaa voimakkaasti toissa viihtymista heikentavasti , on toimiston ilmapiiri. Taalla on kertakaikkiaaan vaan aika heikko fiilis, johtuen paljolti meidan pomoista. Oma pomo on ihan jees ja toimii mahtavana suodattimnena isolle osalle p:sta. Osa siita kuitenkin tihkuu tannekin ja me ollaan ihan helisemassa. Ilmapiiri on sen verran nihkea, etta yksi ja toinenkin on lahdossa. Sitten vasta kivaa tulee!
Ei siis ihme, etta loma siintelee horisontissa liiankin houkuttelevasti. Paska homma, etta sita on niin onnettoman vahan...
Prkele! Kohta palkkaan meille kuskin tai siirryn pelkastaan taksin kayttoon. Vaikka lahtisin kuinka aikaisin, jumitun AINA ruuhkaan (etenkin iltapaivisin). Tanaankin ajoin 7 km matkaa liki tunnin. Eika siina mitaan, jos siella olis rehelliset jonot, mutta kun suurin osa kuskeista on urpoja, jotka tunkee ja tukkii kaikki risteykset. Liikennepoliisistakaan ei ole mitaan iloa, ne vaan pahentaa ryysista niiden paattomilla ohjeilla! GRRRRRRRR!
Kaikki hyva loppuu aikanaan. Kai. Ollaan oltu ihan supertyytyvaisia Tirpan nykyiseen tarhaan. Lapsi viihtyy ja nanny viihtyy, fasiliteetit on just sopivat, ohjelma riittavaa ja monipuolista, vetajat kivoja ja sijainti erinomainen. Niin ja pieni koko on tietty bonusta! Siksipa uuden paikan etsiminen tuntuukin todella kurjalta. Epailen, etta voidaan loytaa mitaan yhta kivaa - erityisesti kun haussa on edelleen vain puolipaivainen paikka.
Nykyisen tarhan, Magic Momentin vetaja on etela-afrikkalainen, joka on palaamassa miehen tyon loppumisen vuoksi kotiin. Uusia varteenotettavia yrittajia ei ole ilmaantunut (kaikkia sellaisia kylla, jotka haluaa vetaa voitot paalta, mutta ei pitaa huolta tarhasta) ja talon omistajakin on vissiin todella nihkeasti suhtautunut talonm kayttoon tarhana.
Harmittaa ennen kaikkea Tirpan puolesta. Tokihan lapsi tottuu ja sopeutuu, mutta kun tassa elamassa nyt muutenkin tulee aika paljon muutoksia, erityisesti kun jossain vaiheessa vaihdetaan maata ja joskus palataan Suomeen, niin olis suonut tarhan pysyvan samana. No, kai taalta joku kiva (tai ainakin semikiva) paikka loytyy. Yhtena vaihtoehtona saattais olla saannolliset play group tapaamiset. Tirppa on kaynyt leikkitreffeilla nyt n. kuukauden tarhakaverin luona - niita on ollut 4 lasta ja hyvin on mennyt. Tarhan sulkemisesta johtuen treffeja oli ilmeisesti mainostettu ja viime keskiviikkona pentuja oli ollut jo 7.
