Lahtovalmistelut etenevat hitaasti, mutta varmasti. Nyt on varmistunut se, etta tavarat lahtevat kontissa meriteitse Eritreaan. Olen tavallaan helpottunut paatoksesta, se tarkoittaa sita, etta juuri mitaan ei tarvitse myyda. Taalla kaytetyt tavarat menevat kohtalaisen helposti kaupaksi, mutta niiden myymisessa on aina oma ruljanssinsa. Yksi asia vahemman stressattavaa.
Lennotkin on vihdoin selvitetty. Lahdemme 7.5 Dubaihin ja sielta sitten joko seuraavana paivana tai sita seuraavana kohti Asmaraa. Tavallaan tekisi mieli olla Dubaissa muutamakin paiva, mutta matkatavararajoitusten vuoksi. FlyDubailla kun ei voi vieda kuin 20 kg per paa - enemmasta voi maksaa, mutta ei ole varmuutta mahtuuko se mukaan. Dubaisa varmaan iskisi osteluhimo nimittain...
Talla viikolla jarkkailyt ovat kuitenkin enimmakseen jaissa. Olen luoteis-Ugandassa pakolaisleireilla viimeista kertaa. Tama on yhdistetty tyo- ja jaahyvaismatka. Jaahyvaismatka ehka enemman itselle henkisesti - toki olen tavannut ihmisia ja jattanyt jaahyvaisia, mutta enemman nautin pitkien ajomatkojen aikana maisemista ja yritan tallentaa niita mieleeni. Tuntuu jotenkin hassulta, etta kohta en enaa paase tanne.
Kyllahan ma sen toki arvasin, etta Eritrean muuttaminen ei olisi ihan sielta simppeleimmasta paasta, mutta en arvannut miten hankalaa se oikein voisi olla. Olen tassa viime paivina kayttanyt erittain runsaasti aikaa selvittaakseni seuraavat asiat:
- Miten paasta Entebesta Asmaraan helpoiten ilman, etta valilasku olisi vahintaan 10h. Sinne paasee kolmea reittia taalta, Kairon, Istanbulin ja Dubain kautta. Kairossa ja Istanbulissa odotusajat ovat kurjat lasten kanssa liikkumiseen. Dubaihin taas ei paase yhtasoittoa sina paivana, mina mun pitaisi ilmoittautua. Pyysin jo viikon lykkaysta pikkusiskon balettiesityksen takia (!!), joten en tieda paljonko kehtaan kysya lisaa... Talla hetkella nayttaa silta, etta Dubain kautta saattaisi sittenkin onnistua, mutta siten etta ensimmainen lippu ostetaan Emiratekselle ja toinen FlyDubaille. Ihme kikkailua, varsinkin kun laukkujen suhten molemmilla on hyvin erilaiset saannot ja meilla saattaa olla hyvinkin paljon kamaa...
- Miten saada meidan romppeet Asmaraan. Paikan palla tavaroiden saatavuus on heikkoa ja hinnat taivaissa kauppasaarrosta johtuen (plus sielta ei saa kateista, maassa ei ole yhtaan automaattia. Edustusrouva-Kata, tarvin tahan jotain neuvoja...). Kaikki ovat vahvasti kehoittaneet viemaan mukana omat huonekalut. Oh well, kiva idea. Ainoa harmillinen asia on, etta taalta Ugandasta rahdin vieminen nayttaa olevan supermutkikasta, ensin pitaisi paasta jotenkin Mombasaan (helppoa), sitten jollain ilveella pohjoiseen ja Punaiselle Merelle. Ikava kylla takalaisetn muuttofirmojen normaalisti kayttavat rahtilaivat eivat mene Massawaan ja Dijiboutin ja Sudaninka kauttaa ei tavaroita voi viela. Yksi reittti on viela selvittamatta ja se saattaa onnistu. Olen kuitenkin samalla myos selvitellyt, olisiko iisimpaa ostaa Ikean nettimyymasta kaikki kamat ja lahettaa ne Suomesta laivalla Eritrean. Yksi ruotsalainen tuleva kollega on tehnyt sen ja oli kuulema hyvinkin simppelia. Toistaiseksi suomalaiset yhtiot eivat ole vastanneet mitaan sahkopostikyselyyni, mutta en ole menettanyt toivoa. Jos tama vaihtoehto on jarkeva, lahetetaan taalta ilmateitse henkilokohtaiset tavarat ja liinavaatteet.
- Miten saadaan meidan koirat Asmaraan. Pikkukoirilla on jo sirut ja rabies-rokoitus jne, joten ainoa puuttuva paperi on koirien maastavientilupa. Kuvittelin pitkan, etta koirat saadaan perille Istanbulin kautta rahtina (periaatteessa pitaisi onnistua), mutta sain tanaan juuri viestin, etta koirien pitaisikin matkustaa makustamossa ja siita tuskin tulee mitaan.Niinpa pitaa palata alkuun koko suunnitteluprosessissa. Hankaluutena on, etta kasittaakseni FlyDubai ei kuljeta koiria lainkaan. Koirille Egypt Air nayttaa ainoalta mahdollisuudelta, mutta en ole ihan varma, mita tasta tulee. Vanha koira jaa ikava kylla tanne, 11-v jattimaisen (3/4 Rodesiankoira ja 1/4 Tanskandogi) vanhan rouvan terveys ei enaa kesta lentamista ja vaikka se pahalta tuntuu, oikea ratkaisu on jattaa koiralle jaahyvaiset. Jos yksi ystavaperhe ottaa koiran, Tessa paasee viela uuteen kotiin, mutta mikali heille ei mahdu, on ratkaisuna lopettaminen :(
Mutta kaiken kaikkiaan aika mutkistasta. Ajatella, jos olisin saanut hakemani tyon vaikka Kambotsasta. Mitaan naista aiheista ei tarvitsisi pahkailla.
Kata osui oikeaan. Uusi kohde on kuin onkin Eritrea. Kuulostaa vaaralliselta vai? Niin mustakin aluksi.
Asmara on kuitenkin vissiin ihan kohtuullisen kiva kaupunki (tai afrikkalaisessa mittakaavassa tosi kiva). Oikea, hyvinsuunniteltu city, missa on kaunista arkkitehtuuria, kahviloita ja turvallista kavella ja elaa.
Niin kai vastaavisa maissa yleensakin on aika turvallista. Voimakas valtionjohto pitaa siita huolen ;) Ihmisoikeuskysymyksiin ei paree puuttua ja ilma on kovin kylma, mutta monelta Asmarassa elaneelta olen kuullut positiivisia tarinoita. Pitaa vaan tottua siihen, etta kaikkea (siis kulutustarvikkeita) ei ole saatavilla kovinkaan helposti, rahaa ei saa seinasta ja sahkoa on hintsusti.
Hassua, Marjukka ehtikin jo kysella edellisen postauksen kommentteissa, etta koskas sita tulevaisuuttaa oikein valotetaan...
Kas kun taman viikon maanantaihin asti meilla ei viela ollut selkeytta asioiden tilasta. Tehtiin siis joskus alkusyksysta paatos, etta viimeistaan helmikuun loppuun mennessa haluttaiin tehda paatos, etta mihin nena kesalla nayttaa. Aika pitkaan Suomi oli voimakkaasti mukana kuvioissa ja viela jouluna ajattelin, etta kesakuun lopussa koittaaa muutto Hamenlinnaan. En hakenut juuri mitaan toita oman organisaation sisalta, koska burnoutista toipumisestani huolimatta samanlaisen duunit eivat kertakaikkiaan kiinnostaneet.
Niinpa kieltayyi kaikesta mika ei tuntunut tarpeksi kiinnostavalta tai minka asemapaikka ei ollut miehen ja minun hyvaksyttavien maiden listalla. Hekemisen arvoisiksi nain pestit Makedoniassa (yleismanagerointia, jain haussa kakkosksi), Barbadoksella (oman alan hommia, jain kakkoseksi) ja Kambotsa (oman alan hommia, joita en oikeastaan edes hakenut, mutta paasin valintaprosessiin koska tulin valituksi talent pooliin). Noista oikeastaan vain Phnom Penhista tippuminen harmitti ammatillisesti oikein tosissaan.
Ja se uusi kohde... Se onkin varsinainen jokerikortti. Maa ei tainnut olla meidan kylla-listalla lainkaan, mutta saaattoi olla ehka-listalla. Siina mielessa kriteerit tayttyvat, etta paakaupungissa on kuulema tosi turvallista, liikenneruuhkia ei oikeastaan ole ja kohteeseen on mahdollista muuttaa perheen kanssa. Kv-koulukin paikasta loytyy, tosin vain yksi. Itse en tieda maasta juuri mitaan ja netti onkin laulanut viime paivina selvitellessamme kohteesta lisatietoja. Kylmaa siella nayttaisi olevan, tai ainakin reippaasti viileampaa kuin taalla. Hrrr, aloin jo panikoida palelemista :D
Viela en halua paljastaa kohdetta kunnolla, en ennen kuin nimi on paperissa. Toistaiseksi minulta on vasta pyydetty alustavaa hyvaksyntaa ja oletan, etta virallinen vahvistus tulee muutaman paivan sisalla. Muuttoaika lienee toukokuussa, tosin saattaa hieman viivastya viisumista johtuen. Ennen kesalomaa kuitenkin.
Aika huikeaa. tanaan tuli tayteen 10 v miehen kanssa naimisissa, joista vajaa 10 Afrikassa. Saas nahda, missa seuraavat 10 vuotta kuluvat!
Kylla glamping oli just oikea ratkaisu jouluksi. Aika absurdiahan se oli syoda perinteisia jouluruokia savannilla, mutta ehdottomasti kaiken (miehen nakeman) vaivan arvoista. Ja ihan taatusti ikimuistettavaa lapsille - ja aikuisille myos.
Meilla olisi tana vuonna "aikataulun" mukaan ollut vuorossa Suomi-joulu. Mehan ollaan vissiin kaikki naa vuodet lennetty Suomeen joka toiseksi jouluksi ja joka toinen ollaan sitten vietetty Afrikassa, tosin ihan kotosalla aina. kesaloman jalkeen me kaytiin jonkun aikaa keskustelua siita, missa joulua vietetaan - mina kun olisin halunnut Suomeen (tai oikeastaan minne vaan Eurooppan) ja muu perhe taas oli ihan tyytyvainen kotijouluun. Lopulta mies sai mut vakuutettua siita, etta olisi fiksumpaa viettaa vika joulu taalla.
Alunperin suunnitelmissa oli road trip. Ihan ensin mietittiin, jaksaisiko ajaa jopa Malawiin asti mutta siita luovuttiin aika nopsaan, kun suhetutttiin matkan pituus ja lasten kestavyys. Sitten harkittiin Keniaa ja luonnonpuistoja siella. Koska oltiin just tultu takaisin safarilta taalla, en tosin keksinyt puistoa, joka olisi niin merkittavasti erialinen, joten paatettiin jaada Ugandaan. Puisto, mihin oltaisiin haluttu menna, on kielletty alle 5-v lapsilta, joten jouduttiin hylkaamaan se.
Sitten mies keksi, etta mennaan telttailemaan. Viimeinen Ugandan joulu Afrikan taivaan alla, mikas sen hienompaa. No, mina en oikeastan ole telttailijatyyppia, joten piti etsia paikkaa, joka tarjoiaisi "lazy camping" eli siis valmiiksi laitettua teltta sankyineen. Oltiinkin jo varattu kivan oloisesta lodgesta jouluksi itsellemme paikat. Monissa paikoissa on tarjolla telttamajoitusta, mutta ruokailut ovat itse lodgen puolella. Kunnes tama tuli vastaan...
Aivan uusi paikka, mika tarjoaa jokaiselle kaksi telttaa - nukkumateltta ja oleskeluteltta pienine keittioineen. Voidan sittenkin yhdistaa telttailu ja peinteiset jouluruuat. Mika ihana ajatus!!!
Pikkusisko yllatti meidan kesaloman jalken taysin. Lapsi on ulkonaoltaan tullut isaansa, mutta luonteeltaan perinyt mun topakkuuden. Tyyppi vaan ilmoitti yhtakkia, etta han ei kuulema tarvitse kellukkeita enaa uima-altaassa. Suhtauduttiin asiaan ehka vahan skeptisesti, siihen mennessa kun lapsi ei ollut oikeastaan suostunut kokeilemaan ilman kellukkeita edes aikuisten ollessa altaassa mukana, saati sitten reunalta vahtiessa.
Itsea hirvitti aika paljon ensimmaisilla kerroilla katsoa, kuinka lapsi uppoaa pinnan alle - mutta pongahti aina pintaan riemuissaan. Meidan allas on siis sen verran syva, etta tollainen nelivuotias voi varvistaa pohjassa kovasti ja saada ehka just nenanpaan nakyviin. Toki pohjasta saa hyvin vauhtia. Lisaksi lapsi itsenaisesti alkoi riisua kellukkeita heti kun aikuisten silma valtti ja joitakin viikkoja en oikeastaan mielellaan paastanyt lasta uimaan.
Mutta niin vain lapsi tiesi itse paremmin. Ei mennyt kovin pitkaan, kun uppoaminen muuttui rapikoinniksi ja sittemmin oikeasti uinniksi. Nyt se jo sukeltelee onnessaan.
