Monen minut/miehen tuntevita ihmisista voi olla sita mielta, etta ollaan aika itsepaista sakkia. Haluaisin sanoa, etta "mies on", mutta ikava kylla taidan itsekin olla periaatteen naisia. Tosin tama ominaisuus on vuosien varrella vahan vahentynyt, mutta tarvittaessa (eli usein?) osaan kylla pitaa sitkeasti kiinni omasta kannastani/tavastani tehda asioita. Lapsistamme Tirppa oli melko itsepaista sorttia ihan pienena ruokailun suhteen. Nykyaan itsepaisyys kohdistetaan lahina uimapaidan vastustamiseen. Sen sijaan pikkusisrensa on viime paivina osoittanut niin ihailtavaa sinnikkyytta, etta vahan jo pelottaa.
Pikkusisko on siis 2 v 4 kk vanha. Viime viikonloppuna lapselle nousi hirvea kuume, joka toki laski kuumetta alentavalla laakkeella, mutta pomppasi parin tunnin paasta taas liki 40 asteeseen. Niinpa tiistaiaamuna jonoteltiin laakarille ja labraan, kun haluttiin sulkea pois malarian tai lavantaudin (joka jyllaa Ugandassa aika isosti juuri nyt) mahdollisuus. Verikokeiden tulos oli bakteeriperainen tulehdus, joskin sen sijainti jai auki, kun mitaan muita oireita paitsi ruokahaluttomuus, ei ollut.
Laakityksena viiden paivan nestemainen antibiottikuuri, 10 ml aamuin illoin. Ensimmaiset 3 paivaa menivat joten kuten. Tai no, hirvean maanittelun ja ehka pienen rahinan avustuksella. Lapsi kylla itkeskeli, mutta nieli laakkeensa. Stoppi tuli eilen illalla. Ensin Pikkusisko oli jemmannut suussaan puolisen tuntia lusikallista riisia, jonka seassa oli yksi (1) rusina. "Mina ei tykkaa" - senpa takia satsia olikin hyva pitaa suussa niin kauan, kunnes taivuin sen poisylkemiseen. Sen jalkeen antiobiotit eivat uponneet yhtaan sen paremmin, mutta lopulta mies sai houkuteltua lapsen nielemaan sen lupaamalla kulauksen Fantaa palkinnoksi.
Tana aamuna ei enaa mikaan lahjonta, kiristys, maanittelu, karjunta tai normaali puhe tehonut. Pikkusisko piti laakesatsia suussaan kokonaisen 1,5 h, jonka jalkeen nukahti ja vahingossa nieli laakkeen. Illalla sama homma, paitsi etta nyt nukahti sohvalle ja kellahti kyljelleen ja laakkeet valuivat suupielesta pois. Jep jep. Onneksi kuuri on lopussa!
Vahan kauhistuttaa, mihin tollaisella luonteenlujuudella viela mennaankaan. Aikaisemmin ollaan jo todettu, etta lapsesta tulee joko koulukiusaaja tai menestyja :D Mutta en kylla myonna oleeni noin jaarapainen ikina!!!
Pikkusisko on siis 2 v 4 kk vanha. Viime viikonloppuna lapselle nousi hirvea kuume, joka toki laski kuumetta alentavalla laakkeella, mutta pomppasi parin tunnin paasta taas liki 40 asteeseen. Niinpa tiistaiaamuna jonoteltiin laakarille ja labraan, kun haluttiin sulkea pois malarian tai lavantaudin (joka jyllaa Ugandassa aika isosti juuri nyt) mahdollisuus. Verikokeiden tulos oli bakteeriperainen tulehdus, joskin sen sijainti jai auki, kun mitaan muita oireita paitsi ruokahaluttomuus, ei ollut.
Laakityksena viiden paivan nestemainen antibiottikuuri, 10 ml aamuin illoin. Ensimmaiset 3 paivaa menivat joten kuten. Tai no, hirvean maanittelun ja ehka pienen rahinan avustuksella. Lapsi kylla itkeskeli, mutta nieli laakkeensa. Stoppi tuli eilen illalla. Ensin Pikkusisko oli jemmannut suussaan puolisen tuntia lusikallista riisia, jonka seassa oli yksi (1) rusina. "Mina ei tykkaa" - senpa takia satsia olikin hyva pitaa suussa niin kauan, kunnes taivuin sen poisylkemiseen. Sen jalkeen antiobiotit eivat uponneet yhtaan sen paremmin, mutta lopulta mies sai houkuteltua lapsen nielemaan sen lupaamalla kulauksen Fantaa palkinnoksi.
Tana aamuna ei enaa mikaan lahjonta, kiristys, maanittelu, karjunta tai normaali puhe tehonut. Pikkusisko piti laakesatsia suussaan kokonaisen 1,5 h, jonka jalkeen nukahti ja vahingossa nieli laakkeen. Illalla sama homma, paitsi etta nyt nukahti sohvalle ja kellahti kyljelleen ja laakkeet valuivat suupielesta pois. Jep jep. Onneksi kuuri on lopussa!
Vahan kauhistuttaa, mihin tollaisella luonteenlujuudella viela mennaankaan. Aikaisemmin ollaan jo todettu, etta lapsesta tulee joko koulukiusaaja tai menestyja :D Mutta en kylla myonna oleeni noin jaarapainen ikina!!!
Lähetä kommentti