PK

Ajelin alkuillasta kotiin ja ruuhkassa kaivelin kassista jotain raikastetta suuhun. Onneksi olin ostanut eilen aamulla  "omalta" purkanmyyjaltani - parikymppiselta sallilta, jolta ostan saannollisen epasaannollisesti, mutta niina paivina aina samalla kellolyomalla (7.37) ruuhkaristeyksessa jumittaessani purkkapaketin.

Taalla ei pahemmin ksylitolipurkkaa tunneta. Sita saa parhaista supermarketeista joskus, Sorbitolilla makeutettua saa sentaan lahes jokaisesta suuremmasta kaupasta. Ruuhkassa sen sijaan myydaan ainoastaan PK-purkkaa ja Juicy Fruitia. Kyselin kerran ksylitolipurkan peraan ja sain osakseni lahina hammastyneen katseen. Niinpa nykyaan ostan tyynesti vihrean tai sinisen PK-paketin.

Tiedatteko sen ihanan tunteen, kun sokeripurkan rapea kuori rouskuu hampaissa? Siihen ei yksi purkka riita. Niinpa heitin kerralla kaksi purkkatyynya suuhun ja starttasin auton liikennepoliisin jarjestamaa koloa kohti, sattumalta auringonlaskun suuntaan. Siina hetkessa kaikki tuntui juuri oikealta.

0 Response to "PK"

Lähetä kommentti