Minun Afrikkani

Ugandalainen voi on ihan hyvaa ja sita on saatavilla oikestaan aina. Malawissa syotiin muistaakseni vuroin irlantilaista, vuoroin etela-afrikkalaista voita. Omaa tuotantoa oli tarjolla joskus, mutta koostumus oli vahan arveluttava. Takalaisessa voissa ei ole mitaan muuta vikaa kuin sen myyntiastia. Voi on pakattu voipaperiin ja itten pahvikoteloon. Ostettaessa se on ihan ok, muutamn kayttokerran jalkeen paperi alkaa olla jo allon klahmainen.

Voi sita riemua, kun lahikaupasta loytyi kenialaista voita - 250 gramman muovipurkissa. Siina sellaisessa, missa Oivariinia ja muita margariineja Suoemssa myydaan. En edes muistanut, etta voita voi saada muovipurkissa. Yritan suosia kotimaisia tuotteita niin paljon kuin mahdollista, mutta tassa tapauksesssa joudun aivan pakosti kannattamaan Kenian kansantaloutta. Elakoon muovipurkki!

Kuumaa kautta on jatkunut nyt jo vahan turhan pitkaan. Normaalisti (tai ainakin ennen) sateet alkoivat helmikuussa viimeistaan. Nyt on muutaman kerran ripsauttanut, mutta ilma on lahina hiostava eika ripsauksista ole juuri mitan iloa, tekevat tilanteen vaan pahemmaksi.

Tavallaan on ehka ihan hyva, ettei viela sada kunnolla. Ugandaan on tullut 16. joulukuuta jalkeen yi 73,000 pakolaista Etela-Sudanista ja pakolaisten settlementeilla kaikki on viela aika vaiheessa. Suurimmalla osalla on valiaikainen sateenkestava asumus jo pystytetty, mutta mm. sanitataion tilanne ssettlementeilla on aika onneton. Ei tarvita ihan hirvean monta sadetta, kun osa settlementeista alkaa tulvia ja seuraavaksi sitten taistellaankin koleraa vastaan.

Kavin elamani ensimmaista kertaa pakolaisalueilla helmikuussa. Muu perhe oli Suomessa uusimassa passeja ja mina kaytin koko viikon Luoteis-Ugandan kiertamiseen. Olen nimittain viime aikoina joutunut toimimaan toissa tosi monissa uusissa taustatukirooleissa ja mm. joutunut/paassyt tekemaan regugee responsea. Mitaan kokemusta ei asiasta aiemmalta ole, joten teorian lisaksi halusin tututstua aiheeseen paikan paalla. Mielenkiintoinen reissu kaiken kaikkiaan, mutta ai hemmetti miten kuuma pohjoisessa oli. Fiilis oli hirvean ristitiitainen, kun samaan aikaan toivoi sadetta ja toisaalta mahdollisimman pitkaa kuivaa kautta.

Ehka siis toivon sadetta Kampalaan ja kuivaa tonne raja-alueille?!

En tajunnutkaan, miten pitka edellisesta postauksesta oli... Syksy on vaan jotenkin hujahtanut ohi ja nyt onkin yhtakkia joulu.

Mitaan kovin mainitsemisen arvoista taalla ei ole tapahtunut (kuuden paivan sahkokatkoa lukuunottamatta). Pomon elokuussa alkanut sairasloma on jatkunut tahan saakka ja paivat toissa kuluivat niin vauhdilla, etta monesti unohdin juoda ja kayda vessassa (ruokatauon sentaan sain lahes joka paiva pidettya). Iltaisin en jaksanut hirveasti tehda mitaan muuta kuin maata sohvalla tuijottamassa telkkua. Koska miehenkin toissa tyotilanne on ollut melko stressaava, meita on ollut kotona kaksi raatoa - useimmiten apaattisina eri sohvilla. Marraskuun kohokohta taisi olla So You Think You Can Dance -sarjan 10. tuotantokausi, jota tuli lahes telkusta lahes joka ilta... Lapst sentaan jaksavat porhaltaa. Pienempi oppi kavelemaan ja isompi lukemaan marraskuussa, joten sentaan ihan kaikki ei meidan taloudessa ole ollut pysahdyksissa.  

Joulu vietaan paivantasaajalla. Nain oltiin paatetty jo kesalla, mutta joskus loppusyksysta muhun iski uskonpuute ja aloin puhumaan aanneen, etta entas jos sittenkin... Siina vaiheessa, kun lopullinen paatos olisi pitanyt tehda, tajusin, etta kayttamalla nyt kaikki kertyneet lomapaivat, pitka loma Suomessa ensi kesana saisi jaada haaveeksi. Niinpa lomaillaan kotosalla tana vuonna. Tai osa lomailee - mina teen toita (paitsi 24-26.12), mutta ainakaan ei tarvitse raahautua maapallon toiselle puolelle kymmenen paivan takia.

Jouluvalmistelut ovat jo hyvassa saumasssa, kuusi koristeltiin 1.12, kinkku on ollut suolaantumassa viime viikonlopusta ja osa laatikoista on tehty pakkaseen. Joulumieli on siis nousussa!

Tama viikonloppu on tuntunut pitkalta - siis hyvalla tavalla.

Siirrettiin joka viikkoinen hierojan kotikaynti perjantai-iltaan ja se vapautti puolet lauantaiaamusta. Niinpa ehdittiin Tirpan kanssa kampaajalle (kaiken lisaksi kavellen - todella arvinaista luksusta loytaa taalta mitaan palveluita kavelyetaisyydelta) ja ennen puolta paivaa lahtea myos kavereiden kanssa lounaalle. Lounaalta mentiin piipahtamaan tyttojen kanssa Tirpan entisen koulukaverin synttareilla ja kotona oltiin hyvinkin ihmisten aikaan. Ihmeellista. Yleensa musta tuntuu, etta taalla ei ehdi tehda kuin yhden asian paivaa kohti!

Tanaankin ollaan ehditty jo vaikka mita, eika kello ole kuin vasta 4! Aamulla kavin itsekseni kaupassa (ja tutustumassa ihan meidan lahella avattuun uuteen ihanaan ostariin, jossa en viela Al Shabaabin pelossa ole uskaltanut kayda, mutta jarkeilin, etta tuskin ne sunnuntaina klo 9 aamulla hyokkaa...). Aamukahville paastiin menemaan taas kavellen, mahtavaa! Kahvilteltiin kaverin ja taalla asuvien vanhempiensa kanssa muutama tunti ja tultiin hirveassa paahteessa kotiin. Tana viikonloppuna ei ole sateita nakynyt, joten muu perhe meni uimaan omaan altaaseen. Ma olen kaynyt pulikoimassa vasta muutaman kerran, +26 asteinen vesi tuntuu ihan oikeasti niin jaatavalta, etta ei pysty. Paitsi tanaan, kun on niin jarkyttavan kuuma.  UImisen jalkeen oli kylma, nyt on taas karmea hiki.

Ja paivaa on viela jaljella vaikka kuinka!!

Ai kauhee, kun aikaa on taas vierahtanyt... Mulla jatkuu toissa pomon sijaistaminen ja paivat on sellaista haipakkaa, etta en valilla ehdi vesiautomaatille enka vessaan ja iltaisin oon niin poikki, etta ne halua yhtaan istuskella koneen aaressa.

Anyway, loma oli ja meni. Kivaa oli - tavoitteena oli pelkastaan rentoutuminen, ei siis aiottu tehda yhtaan mitaan muuta, kuin uiskennella ja olla mollottaa. Tavoite toteutui ja molemmilla lapsilla oli ihan huippua. Omastakin mielesta loma oli onnistunut, mutta taydellinen siita tulee, jos ottaa nama seuraavat pointit huomioon:

• Seuraavalla kerralla lenna Air Ugandan suorilla lennoilla (vain 3* viikossa, mutta suunnittele loma sopivien viikonpaivien ymparille) - Air Ugandalla menee Mombasaan 1,5 h, nyt Nairobin kautta kiertamalla lentoaika odotusaikoineen oli 6,5 h.
• Vaikka Mombasan etelarannnikkoa (Diania) suosittelevat kaikki, harkitse seuraavalla kerralla pohjoista. Etelaan mentaessa pitaa salmi ylittaa lossilla. Meilla kavi paska maiha, jaatiin 30 min odottamisen jalkeen just ekana autona lautan kyydista ja kyytia odotettiinkiin sitten vaikka kuinka pitkaan, kun median kyydiksi sattui vanha, rama ja hidas lossi ja salmessa kulki ensin jattimainen laiva.
• Ota selvaa, sattuuko suunniteltu majapaikka kuulumaan saksalaisten matkatoimistojen lomakohteisiin (mm. Tui:lla on omat lomalennot...). Jos kuuluu, vaihda suunnitelmaa.
• Jos hotellin minikokoinen huone kolmannessa kerroksessa suoraan vastabaata baaria, jossa livebandi esiintyy ulkona, epailyttaa jo ensi minuteista, kay pyytamassa uutta huonetta heti eika vasta seuraavana aamuna, 

Naista pointeista huolimatta loma taytti tarkoituksensa loistavasti - nyt jaksaa taas puurtaa seuraavat 9 viikkoa!

Juteltiin joku aika sitten yhden uuden kollegan kanssa Kampalan ravintolatarjonnasta. Jotekin keskustelu kaantyi siihen, mitka meidan suosikkiravitoloista oli auki silloin kolme vuotta sitten kun tanne alunperin tultiin. Ollin itsekin vahan hakeltynyt, kun tajusin, etta juuri mikaan nykyisista suosikeista ei silloin viela ollut olemassa. Kollega oli ihan kauhistunut ja kysyi, missa me sitten oikein kaytiin ulkona syomassa. Jouduin oikein pinnistelemaan muistia ja totesin, etta ei oikeastaan taidettu kayda missaan ja niita muutamia, missa kaytiin, ei taida enaa olla olemassa.

Ravintolatarjonta ei ole ainoa asia, mika taalla on todella merkittavasti muuttunut tana aikana. Myos kaupunin silhuetti on saanut rutkasti uusia piirteita. oon varmaan joskus todennut, etta taalla rakennnetaan joka puolella koko ajan. Meidan toimiston ikkunasta nakee vanhan keskustaan ja nakyma on muuttunut todella radikaalisti. laskin just uudet korkeahkot (yli 6 kerrosta) talot. Niita nakyy kahden kadun varrella yhdella vilkaisulla 4 samasta ikkunasta. Kaiken lisaksi ne on todella helppoa huomana, kaikki niista on paallystetty sellaisella kasittamattoman rumalla alumiinilla (tai mita ikina onkaan). Lisaksi rakenteilla ihan siina lahialueella on ainakin saman verran lisaa. Tuntuu huimalta, kun Lilongwessa oli yksi (!!!!!) korkea kerrostalo, jossa oli muistaakseni 8 tai 10 kerrosta. Tosin nyt seillakin voi kylla nayttaa erilaiselta...